Käyttäjän Pete kirjoittamat vastaukset
-
<p>Gla, lahoa siellä täällä tasaisesti tai selkeämmissä ryhmissä kuten omien kokemusteni mukaan useammin on. Ei tarkempi tieto juurikäävästä pakota ketään kasvattamaan metsää ”tilkkutäkkinä”. </p><p>Kuusta kannattaa mielestäni edelleen viljellä sille sopivilla pohjilla ja pitää matkassa koivu ja mänty sekapuuna. Nykyisellä taimimateriaalilla kuusi nousee mättäästä samaan tahtiin kylvömännyn ja osin luontaisen koivunkin kanssa. Ja raivaussahalla pystyy ojailemaan niin, että hakkuut saa sopimaan samaan aikatauluun. Ei muodostu siis mitään tilkkutäkkiä hakkuiden ajoituksen suhteen vaikka lahopesäkkeet jättää istuttamatta kuusella ja kylvää ne koivulla tai männyllä.</p>
<p>Nythän nämä lahokartta-ajatukset ovat jo toteutumassa tyvituho -hankkeen myötä. GPS paikkatieto saadaan jo moton kourasta ja GPS on myös muokkauskoneissa ja haluttaessa istutusporukankin käytössä. Kylvölaite olisi hyvä olla kaikissa muokkauskoneissa matkassa ja kylvää voi vaikka ajankohta ei aina paras olisikaan. Tässäkin paras on hyvän pahin vihollinen.</p><p> </p><p>Toivottavasti kaadettaessa lahojen kantojen paikkatieto siirtyy riittävän sujuvasti eri järjestelmiin ja tietoon perustuen voidaan tulevaisuudessa tehdä oikeita päätöksiä, kuten alikasvoskuusien raivaukset. </p>
<p>Metka-asetuksessa ”sallittu” 2500kpl/ha tiheys ja pyrkimys sekapuustoihin johtavat helposti liian tiheisiin nuoriin kasvatusmetsiin, jotka on syytä ensiharventaa 12m pituusvaiheessa. </p><p>Mikään ei kuitenkaan estä tekemästä taimikonharvennusta viljelykuusikoissa max 1600kpl/ha (sisältäen sekapuut) ja männiköissä max. 2000kpl/ha asentoon jo 5-7m pituusvaiheessa kuten Visakallo tekee(?). Tällaiset puustot kannattaa metsänomistajan ensiharventaa jo 12m valtapituudessa kun tavoitteena on mahdollisimman hyvä järeytyminen ja kasvukunto. Puunostajan ja suorittavan toiveena on eh vasta 15m vaiheessa ja sekin onnistuu kohtuullisesti kun vaan taikonharvennukset on tehty em. 1600(kuusivaltaiset) ja 2000(männiköt) tiheyksiin ajallaan. Ja sama pätee tukiaisilla ja ilman.</p>
Nostokoukku, kasvunsa ”päättäneitä” on tietysti monenlaisia. Ne joita kannattaa lannoittaa pystyy kyllä tunnistamaan ja mikäli ei pysty niin kannattaa kokeilla lannoittamalla joku aari kokeeksi. Parin kasvukauden jälkeen kyllä näkee lähteekö puut ylenemään. Jos on rahapula tai muuten vaan kiire, niin sitten uudistaa männylle kiireesti. Tai hakkaa puut pois ja jättää herran haltuun.
Jos valtapuusto on tukkikynnyksellä, niin kovin korkeaa matematiikkaa ei tarvita sen hahmottamiseen kannattaako sitä pyrkiä lihottamaan edes kahden tukin mittoihin. Sen verran iso on tukin ja kuidun hintaero.
<p>Kiertoaika lyhenee konkreettisesti vt ja heikommilla mt pohjien kuusivaltaisilla kuvioilla. Tällaiset käytännössä lopettavat kasvunsa noin 30 vuoden iässä, ensiharvennuksen jälkeen ei tapahdu juuri mitään. Tällaiset kuviot reagoivat tutkitustikin lisätyppeen voimakkaasti. On tietysti tapauskohtaista mikä kasvuvaste kullakin kuviolla käytännössä on, mutta omat kokemukseni näistä ovat hyvin positiivisia. Pituuskasvukin on lisätypellä näissä ”käynnistynyt” uudelleen. Ja kun ensilannoitus on antanyt hyvän reaktion, niin se myös toistuu toisella ja kolmannen toistolla. Kalliokuusikoita em. ei tietenkään koske, jos veden niukkuus ykkössyy heikkoon kasvuun niin kannattaa uudistaa männylle.</p>
Keskimääräisellä ja varsinkin heikommalla mt-pohjalla metsä-äestys tuottaa ihan kohtuullisen muokkausjäljen. Äkeellä muokattiin vielä 15-20 vuotta sitten suurin osa muutenkin.
Sekametsän saa äestämällä ja samalla kylvämällä vaikka 300g/ha mäntyä ja istuttamalla tasaisesti 1000kpl/ha 2 vuotiaita kuusia. Tulee vieläpä halvemmaksi kuin nykynormi kaivinkonemätästys ja 1800 kuusta hehtaarille.
Jos (kun…) mänty menestyy paremmin niin sitten tiputtelee aikanaan kuusta vähemmäksi.
<p>Näin se on kuin Metsäukko toteaa, varhaisperkauksessa männyntaimikosta pitää raivata kaikki lehtipuu tarkasti pois miköli tavoitteena on hirvituhojen minimointi. Koskee luontaisia, kylvettyjä ja istutettuja männyntaimikoita. Tarvittaessa varhaisperkaustyyppinen raivaus on myös matalalla kynnyksellä toistettava. Myöhemmin riukuvaiheessa salaattipöytä saa nousta, itsellä ei ainakaan ole aikaa puistonhoitoon.</p>
Stihl fs480 ja ms200, Husqvarna 346xpg, Jonsered fc2245w.
Lisäksi Jonseredin kevyt raivausaha(trimmeri), joka painaa alle 6kg terällä ja tankki täynnä, en muista mallia. Toimii varhaisperkauksessa hienosti w-klinga terällä.
<p>Ehkä menee aiheesta sivuun, mutta nykyisin, ja jo pitkään, instituutiot määrittävät ostotarjouksensa tuottoarvomenetelmällä ja hienbosäätvät vielä kauppa-arvomenetelmällä. Tuottoarvomenetelmässä ostoa harkitseva määrittää tuottovaatimuksensa, esim. 3%, ja laskee sitten kyseisen tilan (tai tilan osana koko salkkuaan) nettotuottojen nykyarvon. Ja siinä se sitten on se hinta jonka ostaja kykenee tarjoamaan. Tässä sitten jää hieman taka-alalle se minkälaista kassavirtaa 1juuri kyseinen tila lähivuosina tarjoaa. Mitä pienempi on tuottovaatimus niin sitä vähemmän lähivuosien kassavirralla on merkitystä. Jos tuottovaatimuksen asettaa nollaan, niin tilasta voi periaatteessa maksaa äärettömän kauppahinnan kun kaikki nettokassavirrat tästä ikuisuuteen summataan yhteen.</p><p> </p><p>Aivan sama logiikka on sitten kuviokohtaisessa laskennassa, se sitäpaitsi siinä tila(tai salkku)kohtaisessa tuottoarvolaskennassa tehdään kuvioittain. On totta että MH-suosituksissa, ja esim. summa-arviomenetelmän aputaulukoissa, käytetään alhaista tuottovaatimusta. Jos tuottovaatimusta nostettaiisin niin suositukset ja summa-arviolaskelmat erityisivät vielä enemmän nykyisestä, siis verrattuna markkinahintoihin (jotka siis perustuvat tuottoarvolaskentaan).</p><p> </p><p>Aika näyttää miten korkojen nousu alkaa näkymään. Viitteitä on siitä, että metsä on kuitenkin, taas kerran, tarjonnut kohtuullisen inflaatiosuoja. Ei hyvän, mutta kohtuullisen. Ja matalan riskin sijoituskohteet ovat edelleen aika harvassa.</p>
<p>Samanlaista kuivumista, ja kuolemista, olen seurannut Etelä-Savossa kesämökin vieressä olevalla entisellä peltokummulla. Metsitys tehty 70-luvulla. Kesät 2010-2011 olivat hyvin kuivia ja alaharvennetun koivikon latvat kuivuivat. Osa puista kuoli parissa vuodessa. Maaperä on hienoa hiesua. Kuivuus oli kova. Rautakangen sai menemään helposti maahan muutamalla iskulla ja kun reijästä otti maata niin syvältä kuin ulottui, niin se oli kuivaa pölyä. </p><p>Oma käsitykseni on, että rauduskoivu ei kestä mitenkään erityisen hyvin kuivuutta edes sille sinällään sopivilla ”syvämultaisilla” kasvupaikoilla. Tällaistahan väitetään, että koivu olisi ilmastomuutoksessa jotenkin voittava puulaji. Olen toista mieltä. </p><p> </p>