Käyttäjän Pete kirjoittamat vastaukset
-
Monenlaista raivauspukua on tullut käytettyä, mutta lopputulos omalla kohdallani alkaa olla normaali työhaalari ilman vuorausta. Ne kestävät kulutusta hyvin ja ei tarvitse askaroida vyön/henkseleiden kanssa. Jossain jutussa olen nähnyt käytettävän syksyisin valkoista maalarinhaalaria ja se todella toimii hirvikärpästen suhteen. Valkoiseen haalariin ei kärpänen niin mielellään hakeudu. Kypärän ja niskasuojankin maalasin hohtavan valkoiseksi. Kesähelteelläkin valkoinen on hyvä väri. Kesällä en pue haalarin alle mitään.
Toinen vinkki metsurinsaappaisiin. Sukaksi kannattaa valita ns. ”jalkapallosukat”. Ne saa vedettyä viehkosti polven yli ja pysyvät paikallaan vaikka metsurinsaappaan kantapään vuori on kulunut pois. Minulla ei ainakaan tavan tennissukka pysy paikallaan vaan se meinaa valua myttyrälle. Sukat kannattaa valita niin ettei ne ainakaan ole liian isot. Kokemusteni mukaan jalkapallosukat kestävät käyttöä tosi hyvin, taitavat olla jotain keinokuitua. Eivät ne kuitenkaan rakkoja ole aiheuttaneet.
Pienillä asioilla työn mielekkyyttä pystyy parantamaan helposti. Taukotakki on hyvä olla matkassa koleammilla keleillä. Vielä kun joku kehittäisi raivaussahalle, kombikannulle, tarvikkeille ja juomisille tukevan kantorinkan/telineen, niin kohteelel siirtyminen helpottuisi paljon. Nykyisellään raivausaha roikkuu minulla valjaissa ja toisessa kädessä on kombikannu ja eväskassi. Haalari on yleensä läpimärkä jo kuvion laitaan päästyäni…
Mantraa tai ei, niin poronhoitoalueella metsät ovat VMI:n mukaan selvästi rehevöityneet viime vuosikymmenten aikana. Lienee siis VMI tuloksetkin vain jotain mantraa?
Edelleen olen kanssasi aivan samaa mieltä siitä, että hirviä on liikaa. Olen samaa mieltä kanssasi myös syistä. Aivan kaikkeen ei hirveä voi syylliseksi kuitenkaan nimetä. Se heikentää muun sanoman uskottavuutta. No siitä sinä et tosin huolta kanna, se on huomattu.
Omakohtaista kokemusta kirjanpainajasta minulla on paljon. Valitettavasti enemmän kuin valtaosalla täällä kirjoittelevista. Viljavuuden väheneminen ei ole syy kirjanpainajatuhoihin nyt ja tuskin tulevaisuudessakaan.
Metsien viljavuus tuskin tulee hirvien takia vähenemään. Näin ei ole käynyt lapissakaan vaikka porolaidunnuksen intensiteetti on jotain avain muuta mihin hirvet ikinä pystyisivät. Myöskään metsälaidunnus ei ole viljavuutta vähentänyt vuosisatojen aikana, poikkeuksena boorinpuutos. Boori ei ole kuitenkaan viljavuuden varsinainen osatekijä.
Tuhojen syyt eivät ole mitenkään mystisiä. 99%:sesti tuhojen syynä on heikentynyt ”metsähygienia”. Toisin sanoen jo vuosien ajan tuulenkaatoja ei ole tullut kerättyä pois. Tämä on johtanut kirjanpainajakannan kasvuun ja sitten kun kohdalle osui pari erityisen kuivaa kesää, niin paikallinen katastrofi oli valmis. Poikkeuksetta tuhot ovat yli 90v kuusikoissa joita ei vain ole raaskinnut uudistaa. Viereiset nuoremmat istutuskuusikot, uudistuskypsiä nekin järeydeltään, eivät ole kärsineet. Poikkeuksena kuivien mäkitörmien latvatuhot joiden syynä on pikkukirjanpainaja.
Antonin pelko metsien viljavuuden vähenemisestä taitaa olla hiukan ennenaikainen. Teoriassa varmaan näin ja käytännössä laidunnuksen jäljet jo näkyvät poronhoitoalueen kasvilajistossa. Olen tasan samaa mieltä siitä, että hirviä on reippaasti liikaa. Se todella estää laatukoivun ja männyn kasvatuksen monin paikoin. Se on kuitenkin eri asia kuin kuuselle uudistamisen järkevyys kuuselle soveltuvilla kasvupaikoilla. Niin raskasta hirvituhopainetta ei liene kuin yksittäisillä aareilla etteikö kuusikkoon saa lehtipuusekoitusta syntymään. Puulajeja on paljon ja ensiharvennukseen voi halutessaan kasvattaa lehtipuita. Tukiksi niistä ei ole, mutta en pidä sitä kuin periaatteellisena ongelmana jos ensiharvennuksen jälkeen kuviolla on elinvoimainen kuusikko.
A.Jalkanen, jos lehtikuusesi ovat karsiutuneet tyvitukin mitalta luonnostaan, niin epäilen, että kasvatusasento on ollut reippaasti liian tiukka. Se taas johtaa voimakkaaseen kasvun taantumaan harvennuksen jälkeen. Jos lehtikuusissasi ei ole elävää latvusta kuin max 30%, niin peli on menetetty. Tee harvennus koivun hyväksi. Tietysti niissäkin saisi elävää latvusta olla vähintään puolet. Lehtikuusesta ei myyntikelpoista puuta saa kuin erityisen järeää tukkia tuottamalla. Hidaskasvuisuuteen ei pidä pyrkiä, tuotos putoaa silloin rajusti. Viimeisessä harvennuksessa runkoluvuksi tulee jäädä vain 200-300kpl/ha.
Rehevillä mailla mt ja omt kuusi puolustaa paikkansa jatkossakin erittäin hyvin. Kuusettuminen huolestuttaa minua lähinnä vt-pohjilla ja kallioalueilla joilla vuorottelevat kuivat ”töppyrät” ja rehevät notkelmat. Nämä uudistetaan nykyisin hyvin yksi oikoisesti kuuselle vaikka kuivilla kuvion osilla tulisi aktiivisesti suosia mäntyä. Kuusikoihin kannatta toki aktiivisesti koittaa saada sekoitukseksi koivua ja mäntyä. Lehtikuusi on kuriositeetti ja sopii minusta maisemaan hyvin. Hirvikannan salliessa sitä voi varsin hyvin istuttaa sekapuuksi aja ryhmiksi kuvion laidoille paikkoihin joissa korjuu on aikanaan helppoa. Järeällä lehtikuusella on markkinoita varmasti, mutta mitään isoja eriä tuskin hyvään hintaan saa kaupaksi. Kannattaa myös muistaa, että pystykarsinta on lehtikuusen kasvatuksessa pakollinen vaihe jos laadukasta sahapuuta aikoo joskus myydä. Lehtikuusi on siis harrastelupuulaji.
Jaksollisessa metsätaloudessa avohakkuu ja sen jälkeinen taimikkovaihe elvyttävät maapohjaa voimakkaasti. Täytyy muistaa, että tämä jakso kestää noin 20 vuotta ja jos 20-30v iässä ensiharvennus antaa metsänpohjaan valoa ja ravinteita runsaasti. Sulkeutunut vaihe kestaa vain 20-30v ja sitten onkin jo uudistushakkuun aika. Jatkuvassa kasvatuksessa ”kellari-ilmasto” on pysyvämpi ilmiö.
Täällä taas kyseenalaistetaan Suomen toiseksi yleisimmän puulajin kasvatusta tulevaisuudessa aivan mutu-pohjalta. Jeesmies yleistää koivun ja haavan mahdollisuudet koko Suomeen muutamien Länsi-Suomessa sijaitsevien palstojensa perusteella. Huomaamatta on visisiin jäänyt mm. se, että koivutukkia jalostaa Suomessa vain muutama toimija. Käytännössä vain UPM ja Koskinen. Kuitenkin kaikkien puunostajien hakkuussa kertyy koivutukkia koko ajan ja sen hinta tuskin koskaan määrittää sitä kenelle leimikko menee. Tällä on nyt ja jatkossa merkittävä vaikutus koivun markkinahintaan. Haapaa jalostaa kemi-mekaanisesti pari laitosta. Myös ne keräilevät haapansa isosta virrasta. Taimikonhoitojen laiminlyönti ja metsähoidon tason heikentyminen johtaa siihen, että ”haapasivuvirtaa” kertyy jatkossakin riittävästi näille laitoksille. Energia puuksi haapa ja koivu toki kelpaa hyvin. Tosin haavan lämpöarvo on vain 70% koivun lämpöarvosta ja lisäksi se kuivuu huonosti. Jatkossa energiapuun hintaa tulee määrittämään nimenomaan lämpöarvo.
Jeesmies, niinhän minä tuossa juuri yritin selventää, että kuvion kokonaisuus täytyy huomioida kun puulajivalintaa tehdään. Ei siis joka mätästä erikseen miettien. Miten sinä tämänkin nyt väärin ymmärsit, selvän asian?
Ei se ojitusmätästys tee autuaaksi koivun kasvattajaa saati rauduskoivua jos maalajina on turve, hieno hiesu tai savi.
Maalaji määrittää kasvua ja laatua alkuvaiheen jälkeen enemmän kuin muokkaustapa. Tässä muut ovat oikeassa ja Jeesmies väärässä.
Hienojakoisella maalla koivun osalta voi unohtaa laatutyvet. Rinne on eduksi, mutta maalaji on tärkeämpi. Aivan tasaisellakin maalla koivu kasvaa hyvin ja laadukkaaksi, mutta vain ”vettä pidättävillä mutta vettä läpäisevillä maalajeille”. Tässä se onkin se hankaluus. Jos maalaji ei ole otollinen, niin rinne toki auttaa. Rinteessä maalaji usein vaihtuu ja erityisen sopivia kohtia koivulle löytyy vaikka kuvio kokonaisuudessaan ei koivun maata oikein olisikaan. Päätehakkuussa kertyneet muutamat erikoistyvet eivät välttämättä ole merkki siitä, että kuvio olisi laatukoivun kasvatukselle sopiva.
Kannattaa perehtyä maalajeihin. Metsäkustannuksen julkaisema Muokkausopas on hyvä aivan perustietojen opiskeluun. Lisäksi tarvitaan lapio.
Mäyrän metsästystä ja vainoamista on todella vaikea ymmärtää. Joillekin luolakoiraharrastajille se tuntuu olevan se arvostetuin saalis ja ilmeisesti sen takia, että se pistää koiralle todella rajusti vastaan toisin kuin supi ja kettu. Tämän johdosta on aivan tavallista, että kettuterrieri tai mäyräkoira on metsästyksen päätteeksi paikattava eläinlääkärin toimesta ihan perusteellisesti kun mäyrä on päässyt sopivasti kiinni koiran kuonoon tai kaulaan. Joka vuosi koiria myös kuolee tässä puuhassa. No kun homma on vaarallista koiralle, niin osa metsästäjistä asiasta oikein innostuu. Minun mielestäni täysin epäeettistä touhua tällainen eläinrääkkäys. Lähinnä mäyrän takia joudutaan usein myös kaivuuhommiin koiran poissaamiseksi luolastosta. Tässä on yksi syy siihen, että minun maillani pienpetometsästykseen en ole lupaa antanut.
Näköhavaintojen suhteen minulla on toisenlaiset kokemukset, jostain syystä olen päässyt näkemään mäyrän metsässä useaan otteeseen viime vuosien aikana. Useammin minä olen metsässä mäyrän nähnyt kuin supikoiran tai ketun. Kettuja näkee kyllä kaukaa pellonlaidoilla, mutta harvoin peitteisessä metsässä.
Jeesmies, tilannehan on hyvä jos kerta mäntyä on männyn maalle runsaasti tulossa. Harmi, että taimiryhmiä ei ole harvennettu ajoissa. Jollain konstilla sinun ehdottomasti kannattaa ne nyt harventaa niin että vain yksi mänty jää jäljelle per ryhmä ja runkoluku sitten noin 2500kpl/ha. jos siellä suunnalla on jo tyvitervastautia runsaastikun kuten ruskistuneesta männiköstäsi ymmärsin, niin minä tekisin taimiryhmien harventamisen vasta talvenkynnyksellä kun yöpakkasia on säännöllisesti. 6-8cm kanto on jo sellainen, että siihen tyvitervas kyllä tarttuu ja jos se jäljelle jäävä puu on siinä aivan vieressä, niin tartuntavaara on ilmeinen.