Käyttäjän Pete kirjoittamat vastaukset
-
Lukuisilla hehtaareilla riittäisi pelkkä raju ennakkoraivaus ja terveyslannoitus siihen, että kasvu saadaan elpymään hyvälle tasolle. Harvennuksen voisi siirtää 10-20v tuelvaisuuteen ja sitten kuhn se tehdään niin kertymä olisi hyvällä tasolla. Ja jäävää puustoa olisi niin paljon, että haihdunta pitäisi pohajveden alhaalla jopa kiertoajan loppuun asti. Näin toimiessa maakoneella ei tietysti levitystä voi tehdä vaan pitää käyttää helikopteria tai käsin/pienkalustolla Rauta-PK:ta jota tarvitaan vain 400-500kg/ha. Parhailla kohteilla tarvitaan vain kaliumia (neulasanalyysi kertoo) ja silloin voi käyttää kalisuolaa ja määräksi riittää 150kg/ha. Ei paha urakka käsin tehtynä isommallekaan kuviolle.
Nykysysteemillä ojalinjojen avauksessa korjataan kuvion järeimmät puut kuitukasaan ja sarkojen keskelle jää riukumetsä, jota sitten ojienkaivuulla ja lannoituksella yritetään lihottaa. Joku metsä-alan ulkopuolinen saattaisi ihmetellä, että mitä järkeä tässä on…
Toki on niin, että hyvin monesti sitä perkausta aidosti kuitenkin tarvitaan, joillakin alueilla käytännössä aina.
Kannattaa varmistaa, että tukirahat ovat suunnitelmien lisäksi myös Metsäkeskus oikeasti myöntänyt. Ennen kemera-päätöstä ei ole mitään takeita, että tukea maksetaan. Järjestys on se, että terveyslannoitussuunnitelman tulee ensin olla hyväksytty ja rahoituspäätös tehtynä ja vasta sitten voi alkaa hankkimaan lannoitteita ja levityspalvelua. Tositteissa tulee olla päiväys rahoituspäätöspäivän jälkeen.
Tuhka kannattaa levittää ennen ojien perkausta senkin takia, että maakoneella liikkuminen kuviolla on jokseenkin mahdotonta ojien perkauksen jälkeen ja vähintäänkin ojat särkyvät kun niitä joudutaan kuitenkin ylittämään.
Se on sitten asia erikseen tarvitaanko kunnostusojitusta aina ollenkaan. Metsämiehet ja metsänparannusmiehet erityisesti ovat aika kangistuneita ajatukseen siitä, että ojat pitää aina perata. Kuitenkin jos hakkuun jälkeen jää +150mottia hehtaarille kasvamaan, niin voi hyvinkin olla, että haihdunta riittää pitämään pohjaveden riittävän matalalla. Kunnostusojituksen tarve ja laajuus pitäisi aina miettiä tarkkaan. Ojien perkaamatta jättäminen on myös parasta vesiensuojelua.
CAN27 pitäisi olla myynnissä jatkuvasti. Se on typpilannoite, typpeä 27% (puolet nitraattityppeä ja toinen puoli ammoniumtyppeä). Siinä ei kadmiumia voi olla sen takia, että siinä ei ole fosforia. Fosforipitoisissa lannoitteissa kadmiumia voi olla. Kotimainen fosfori ja lannoite ei kadmiumia sisällä.
Urea on typpilannoite, jossa typpi on ureaa:)
Sitä ei kannata levittää keväällä tai kesällä. Urean typpi saattaa kuivilla, tuulisilla ja lämpimillä keleillä haihtua. Jopa yli 30% voi haihtua. Tämän takia urea sopii paremmin vain syyslevitykseen. Toki jos urean saa levitettyä juuri sopivasti vesisateen alle, niin haihtumisvaara on pieni.
Ainakin Itä-Suomessa kannattaa käyttää booripitoista lannoitetta kuten Suomensalpietaria tai Metsän NP1:stä.
Nimimerkillä ”Vappuna leviää 1200kg metsän np:tä kuusikkoon Mikkelissä”