Käyttäjän Pete kirjoittamat vastaukset
-
Tais mennä Jätkältä Puuki ja Joovaini sekaisin.
Samaa mieltä olen Jätkän kanssa tästä. Eihän tuo Jovainin esimerkki ole esimerkki jk:sta. Se kuulostaa paperilla hyvältä, mutta käytännön elämässä noita on vähemmän. Ainakaan omilla pohjilla yläharvennuksen (150motti/haa) jälkeen jäävät vähemmän järeät lisävaltapuut (100mottia/ha) eivät pysy pystyssä. Ja juurikääpä on näillä pohjilla jo valmiiksi, eli ei senkään puolesta houkuttele. Jossain Väli-Suomessa voi toimia paremmin, mutta vaatii varmastihyvää osaamista että tunnistaa tilanteen oikein.
<span style=”font-family: ’Arial’,sans-serif; font-size: 10pt;”><span style=”color: #000000;”>Se että tykkää liikkua luonnossa ja harrastaa vaikka hiihtoa ei ole tietenkään ollenkaan huono juttu, olennaista on kuitenkin, että viihtyy ihmisten parissa. Ei tästä haittaa ole rakennuspuolellakaan, mutta uskoisin sieltä löytyvän enemmän hommia joissa voi seurustella suurimman osan päivää tietojärjestelmien kanssa. Työmaapäälliköille on eritäin kova kysyntä. Se onkin sitten nykypäivänä Lapissakin aika kansainvälistä puuhaa. Jostain syystä näissä työmaapäällikön tehtävissä harvempi kovin pitkään ”kestää”. Rakennusalaa vaivaa tietysti myös kovat aikataulupaineet ja varmaan osaltaan sekin on johtanut huonoon kulttuuriin alalla. Huonosta rakentamisesta puhutaan nykyään paljon ja ei aivan syyttä. Vaatii tietynlaista luonnetta, että voi kirkkain silmin kiristää aikataulua vaikka tietää siitä seuraavan sutta ja sekundaa. No tämä on tietysti karkea yleistys…</span></span>
Eli hae metsäpuolelle vaan jos se tuntuu itsellesi mieleisemmältä ratkaisulta.
Hae ihmeessä metsäalalle jos olet ulospäin suuntautunut, myynti- ja markkinointihenkinen ja haluat tavata ja tehdä töitä ihmisten kanssa. Jos nämä täsmää niin työllistymisesi ja myös menestys metsäalalla on täysin varmaa. Jos haluat ennemmin touhuilla itseksesi ja ihmisten seura ahdistaa niin hae raksainssiksi.
Antinpoika, täällä Salpauselän eteläpuolella erilaista ja mitä sattuu luontaista uudistamista on tehty paljon ja pitkään. Kokonaisia tiloja on hakattu kuusenhattaraharveikoiksi. Mäntyä ei kallioisillakaan alueilla paljoa näy. Antinpojan käsitys valvonnasta on väärä. Tai no valvontaa on ehkä tehty mutta siihen se on jäänyt. Karmeata jälkeä. Näihin sitten parsitaan jonkinmoinen energiaharvennus 30v hakkuun jälkeen.
En hetkeäkään epäile etteikö nämäkin olisi sankkoja kuusikoita 100v kuluttua. Ja NNA on tietysti ääretön kun euroakaan ei ole investoitu. Olen kyllä ymmärtänyt vaurastumisen mahdollisuudet aivan väärin. Kaduttaa.
RR leuhkii ostoksillaan tarpeettomasti. Ei kuulu varsinaisesti aiheeseen. Sorrun kuitenkin samaan itsekin. Pari pientä palstaa olen ostanut ja sitten myynyt saman vuoden aikana noin 2,5 kertaisella hinnalla. En kuitenkaan väitä että tämä olisi osoitus neroudestani.
Siemen- ja suojuspuuhakkuut näillä itse tarkemmin seuraamillani männynmailla johtaa aina parhaimmillaan kuusettumiseen, mutta yleensä haapa ja hieskoivuvesakkoon. Ja sen alle tulee sitten se kuusi. Ei ole riittänyt pienet eikä suuret siemenpuut. Otos on tietysti pieni ja tuloksia ei hyväksyttäisi silvafennicaan eikä jk-oppikirjoihin. Julkilausumakin antoi siis turhan toiveikkaan ohjeen. Entiset isännät (=metsäherrojen rengit) seurasivat julkilausumaa ja tekivät puolisalaa poimintahakkuita. Lopputuloksena harvoja ja lahoja kasvunsa päättäneitä kirjanpainajan syöttömetsiä.
RR, yhteismetsäosuuksien hinnoista ei taida kattavaa tilastoa olla, mutta oma kokemukseni on, että niistä maksetaan erittäin kovia hintoja ainakin jos tarkastelee asiaa kulloinkin kaupan olevan yhteismetsän jakaman vuotuisen ylijäämän ja maksettujen kauppahintojen suhteen. Näyttää siltä, että ostajat tyytyvät jopa vain yhden prosentin tuottoon (vuotuinen ylijäämä / kauppahinta). Onko RR:llä näistä parempaa tietoa?
Sen tiedän, että muutamat yhteismetsät ovat kyenneet nostamaan vuosittain jakamaansa ylijäämää merkittävästi lisäämällä jaksollisen metsätalouden intensiteettiä (=harvennuksia ja investointeja) ja samaan aikaan tulevaisuuden hakkuumahdollisuudet vain lisääntyvät. Osa hakkuusuunnitteen noususta perustuu toki myös parempaan metsävaratietoon, viljelymetsätalous on tuottanut reippaasti paremmin kuin kasvumallit ovat ennustaneet.
Mitähän siitä tulisi jos taluttaisi anopin partner puutarhajyrsimen metsän puolelle? Terät täytynee ainakin modifioitiin ”vähemmän ottaviksi”. Hikeä ei säästyne kuokkalaikutukseen verrattuna, mutta työ tulisi koneellistettua?
Omavastuu vaikuttaa vakuutuksen vuosimaksuun todella paljon. Minkä kokoisella omavastuulla maksuksi tulee tuo 2000euroa?
Suorittavalle sen verran, että järeä puu pitää katkoa tukiksi jos sen laatuvaatimukset täyttyy oksien koon, suoruuden ja lahon osalta. Puu saa olla vaikka kuinka höttöä niin tukiksi se pitää mitata oli ostaja sitten kuka hyvänsä. Ostajan mahdollisuutta tutustua ostokohteseen tuskin koskaan rajataan, vai oletteko kuulleet tällaisesta? Yhtiöiden metsissä tietysti voi mellastaa omistajan antamien ohjeiden puitteissa vapaasti.
Jean S:n idea jatkuvasta videokuvauksesta on hyvä. Tekniikka ja tallennuskapasiteettihan tämän mahdollistaa ja investointikustannukset ovat muutaman satasen luokkaa. Sinne vaan ”goPro” kuvaamaan kouraa ja toinen mittalaitteen lukemia niin siinähän on kaikki tarvittava. Saattaapi vaan olla, että vaikkapa motokuskit nostavat äläkän ja vetoavat omaan yksityisyydensuojaansa jne. Ja tuskin kukaan muukaan asiasta varsinaisesti innostuu.