Käyttäjän Pete kirjoittamat vastaukset
-
Puuki, voitko kertoa perustuuko väitteesi ” Hakkuutähde vaikuttaa siis lannoitusvaikutuksensa lisäksi pieneliötoiminnan vilkastumisen avulla ravinteiden käyttökelpoisuuteen” vain maalais/kaupunkilaisjärkeesi vai ihan oikeaan tutkimustulokseen?
Aika vähän enää tehdään kokopuukorjuuta niin että oksat, neulaset ja lehdetkin korjataan kuviolta pois. Tällaisilla kohteilla ongelmat ovat hoitamattomuuden takia niin isoja, että mahdollinen ravinnehävikki ei siinä paljoa paina. Jos korjataan karsittua rankaa, niin ravinteita ei kuviolta juurikaan pois kulkeudu. Sitkeässä istuu sekin usko, että taimikonhoito on lannoitusta sillä perusteella että lehdet ja rangat jää kuviolle. No ei ole. Jos kantaa naapurikuvion risut toiselle kuviolle, niin se varmaan teoriassa on lannoittamista. Mitähän sitä vaikkapa hehtaarin taimikonharvennuksen maahan kaadetun puun ravinnemäärät ovat? Veikkaan että tärkeintä ravinnetta eli typpeä kertyy jopa 1-2kg/ha ja booria muutama gramma.
Lannoitusmääristä vielä sen verran, että asiaa on ihan tutkittukin ja vieläpä tarkkaan. Typpilannoituksessa jokainen typpikilo lisää N 100kg/ha tason päälle tuo suunnilleen saman suuruisen kasvunlisäyksen. Maalevityksessä lannoittamalla tuotetun puun yksikkökustannus laskee kun nostaa N 200kg/ha tasolle. Tämä sillä edellytyksellä, että levitys hoituu samalla €/ha taksalla ja mahdollinen metsäpalveluorganisaation palkkio on myös €/ha kiinteä. Tämän takia tavoittelen aina tuota N 200kg/ha määrää. Kokemusta on siitä, että jos määrästä tinkii niin se jää vain harmittamaan
Koivutukki kertyy nyt ja jatkossa havupuuvaltaisten leimikoiden sivuvirtana. Tämä tarkoittaa että koivutukin hinta määrittää erittäin harvoin sen kenen kokonaistarjous on paras. Tämä ei tule muuttumaan. Yleisen hoitamattomuuden ja viime vuosina lisääntyneen vouhkaamisen (lehtipuuta pitää/kannattaa jättää taimikonhoidossa ja sitä sitten todella jää) seurauksena koivutukkia kyllä kertyy se vähäinen määrä mitä teollisuus Suomessa käyttää. Ei teollisuudella ole mitään intressiä maksaa koivusta yhtään enempää kuin millä se liikkuu. Siitä vaarin hoitamasta ja karsimasta 10ha peltokoivikosta ei makseta yhtään enempää kuin naapurin kuusitukkiaukon koivutukeista.
Meillä ei ole ajomiehiä eikä kylmiötä. Eikä oikein kunnollista koiraakaan, tosin nyt on ihan lupaava tilanne. Tämä meidän porukka koostuu puhtaasti maanomistajista ja keski-ikä on ollut viime vuodet laskussa, näyttää ihan hyvältä jatkokin. Jahti on painottunut tavallisesti marraskuulle ja viimeistä hirveä on haettu joulukuun lopullakin ja lähes aina saatu. Kylmiötä ei näin pieni porukka varmasti laita. Koiria on jonoksi asti varsinkin marraskuun lopulla ja joulukuussa. Voidaan valita parhaiten porukkaan istuvat. Sisäänpäin lämpiävää touhua, myönnän sen, mutta tämä sopii meille ja maanomistajille. Ennen kun koirajahti alkoi kehittyä nykymalliseksi, niin ajomiehiä toki käytettiin, ei ollut mitään yhtenäistä ajoketjua. 2-3 miestä metsään kävelemään ja passimiehet strategisille paikoille. Hyvin toimi näinkin, mutta enempi tuli ”tyhjiä päiviä” vaikka varmuudella hirviä olikin liikeessä.
Nyt aloitetaan viikon päästä kun on lupa kuudelle vasalle ja kolmelle ylivuotiselle. Vahva suositus on, että kaadetaan kaksi lehmää ja yksi sonni. Tämä ei ole vaikeaa. Monena vuotena kaikki kaadetut isot ovat olleet lehmiä. Usein on kaadettu ensin vasa(t) ja lehmä siihen perään samassa ajossa tai ns. samaan kasaan. Näin on toimittu tällä vajaan 3000ha alueella jo 20 vuotta. Aina vaan hirviä piisaa ja männyntaimet syödään. Kun naapuritkin ovat alkaneet kaataa lehmiä niin viime vuosina on alkanut näkymään +10 tappisia hankosarvisia sonneja ja joku on kaadettukin.
1. Totta. Tietääkö Anneli mihin perustuu väite että vasta 2050 luvulla kasvu lisääntyy merkittävästi? Itse en usko että siellä tapahtuu mitään hyppäystä varsinkin jos hutilonti uudistamisessa ja hoidoissa jatkuu nykyiseen malliin. Jos jatkuva kasvatus lisääntyy niin kasvuloikka jää haaveeksi. Tämä sen takia että käytännössä se tarkoittaa alikasvoskuusien kasvattelua kuuselle sopimattomilla kasvupaikoilla.
2. Epätosi. Hakkuiden lisääminen Suomessa vähentää niitä muualla. Esimerkiksi Venäjällä hakkuu vertautuu enempi louhintaan.
3. Epätosi. Hakkuiden lisäys Suomessa hillitsee hakkuiden kasvua muualla, esimerkiksi Venäjällä ja Indonesiassa, joissa hakkuu tosiasiallisesti tarkoittaa hiilivaraston vapauttamista ilmakehään. Näin varsinkin tropiikissa, mutta myös Venäjällä.
4. Tosi ja epätosi. Lisäämällä hieman metsätalouden intensiteettiä metsissä joissa ei ole erityisiä luontoarvoja ja jotka sopivat puun tuotantoon mahdollistaa monimuotoisten kohteiden jättämisen metsätalouden ulkopuolelle.
5. Voidaan, mutta ei joka hehtaarilla ja kaikilla tavoitteilla yhtäaikaa. Miksi tarvitsisikaan?
Sademetsä ei sido hiiltä, eikä mikään muukaan luonnontilainen metsä. Ne ovat hiilivarastoja ja niiden rooli on pitää hiili tallessa jatkossakin. Metsittäminen, kuten Anttonen toteaa, voi toimia hiilen sitojana. Täytyy vain jotenkin varmistaa että metsä säilyy ja uudistuu. Valtaosa maapallolla korjatusta puusta käytetään puuhiilen valmistukseen. Perheelle täytyy valmistaa ruokaa. Kun metsäpinta-alasta-alaa lisätään niin on tärkeää luoda mekanismit jolla sillä on myös arvoa ja omistaja. Se on nähty miten käy jos metsällä ei ole arvoa. Puuronkeittoon täytyy myös tarjota kestävät energialähteet.
se on varmaa että jos Suomessa rajoitetaan hakkuita niin jostain se puu kuitenkin teriin tulee. Aika moni ilmeisesti uskoo että jostain kestävämmästä lähteestä.
Betoniasemat myyvät maakosteaa betonia ja seoksen saa valita itse. Varmaan valintaan saa ohjeistustakin. Pää-asiallinen käyttökohde on pihakivien ja laattojen alle. Omaankin pihaan tätä tuli laitettua. Tässä tapauksessa se oli kuin kosteaa hiekkaa. Purkuasfaltti ei omien kokemusten mukaan ”asetu” ainakaan kovin nopeasti vaan jää ”kuohumaan”. Betorock voisi olla parempi ratkaisu ja hyvällä tuurilla halpa. Sekin täytyy tosin peittää. Se on sitten eri asia valvooko kukaan pysyykö se peitettynä. Peittäminen taitaa olla enempi byrokraattinen vaatimus. Kun materiaali luokitellaan jätteeksi niin se täytyy peittää riippumatta siitä onko sille ympäristön kannalta mitään tarvetta.
Jos on oikein hankalat mäet niin ehkäpä täytyy miettiä tielinjausta kokonaan uusiksi. Liukas se mäki on joka tapauksessa sopivalla kelillä.
Kivihiilituhkaa ei pidä luontoon laittaa vaikka siinä voi olla booria aika huikeita määriä. Niin on kuitenkin myös kadmiumia ja arseenia yms. raskasmetallia.
Parikin ”tuhkatietä” on osunut omien tilusten lähelle. Pohjois-Karjalassa palautettiin huonokuntoista valtion asfalttitietä soratieksi. Siihen tuli ilmeisesti hyvinkin 30cm kerros tuhkaa ”väliin”. Tuhkaa ei siis sekoitettu muun aineksen kanssa. Pintaan ainakin 10cm mursketta. Samalla mallilla naapurissa olevan metsäyhtiön maille tehtiin metsätien peruskorjaus. Siihenkin tuhka laitettiin välikerrokseksi. Nämä molemmat tiet ovat pysyneet ainakin muutaman vuoden todella hienossa kunnossa. ”Pinnan sitomiseen” ei tuhkaa voi ainakaan virallisesti käyttää kun se pitää aina peittää. ”Maapetoni” tai vähän virallisemmin ”maakostea betoni” voisi hyvinkin sopia jyrkkiin rinteisiin. Ensin pitää vaan muotoilu tehdä oikein, eli tie viettämään ojiin tavallistakin jyrkemmin niin että vesi juoksee tietä pitkin mahdollisimman lyhyen matkan. Saattaapi tulla tielle vaan aikamoinen hinta…
Omaa kokemusta on ns. ”betorockista”, betonivalimon ”hukkakasasta” jota on kertynyt 50 vuoden ajan. Siinä ei ole rautaa vaan on siis puhdasta betonia. Kyllä tuli viimeisen päälle tietä kun sitä vedettiin reilu 40 senttiä metsätienpäälle. Ei painu ei nitku. Rahtien hinnalla. Lopputulos on juurikin tuon maakostean betonin kaltaista. Purkubetonia ja asfalttiakin näyttää myös olevan aina silloin tällöin saatavilla. Ne vaativat kunnalta sijoitusluvan ja peittämisen. Peittäminen esim 0-32mm murskeella ja se toki maksaa. Nämä ovat tietysti hyvin paikallisia mahdollisuuksia mutta kannattaa hyödyntää kun mahdollisuus tulee. Purkuhommissa on yleensä aina kiire ja silloin pitää olla ”latu auki” monessakin mielessä.
Luonnonsuojelualueiden tiedostaminen naapuritiloilla on tärkeää. Myyjällä ei ole niistä velvollisuutta kertoa, eikä varsinkaan intressiä. Mitään korvausvelvollisuutta kertomatta jättämisestä ei tule. Turhaa lätinää kauppakirjalla siis, mutta ostajan kannattaa tällaisetkin asiat koittaa selvittää. Jos palsta rajoittuu luonnonsuojelualueeseen, niin on hyvin todennäköistä, että ostajat nyt, tai tulevaisuudessa, kiertävät leimikot kaukaa. Mitään korvauksia tästä ei saa keneltäkään. Näin se sosialismi vaan etenee. Olen jättänyt Metsorahat ja muut hakematta juuri tämän takia. Vainoharhaista tai ei, mutta en halua mailleni tai niiden viereen karttamerkintöjä jotka eivät sieltä koskaan poistu, aikaa myöten niistä voi muodostua rasite josta korvausta ei makseta. On myös jo konkreettista näyttöä siitä, että kirjanpainaja pesiytyy tukevasti suojelualueelle ja aiheuttaa vahinkoja naapureiden metsiin. Korvausten saaminen on lähes mahdotonta.
Karttaliitteenkin voi määrä-alan kauppakirjaan lisätä, mutta kaikkein selkeintä on merkata määrä-ala maastoon yhdessä myyjän kanssa Kemerat yms asiat ovat mielestäni toisarvoisia mutta Näätä voi niitä toki kirjailla jos haluaa. Tanelilta hyvä huomio, että toimitusinsinööri noudattaa tarkasti kauppakirjan kirjauksia, eli jos vaikkapa tieoikeuksissa on jotain tarkentamista, niin se on syytä kirjata kauppakirjalle. Eli vaikkapa jos myy rantatontin ja haluaa varmistaa mahdollisuuden kääntää autoa tai muuta kalustoa tontin puolella niin siitä on syytä olla kirjaus tyyliin ”kiinteistölle se ja se varataan tieoikeus määrä-alan alueella olevalle tielle”.
Lohkomiskustannusten jaosta voi myös neuvotella. Jos myyjälle jää määrä-ala, vaikkapa vanha tilakeskus, niin voidaan sopia, että myyjä vastaa määrä-alansa lohkomiskustannuksesta. Tällainen järjestely on mennyt parikin kertaa läpi enkä mielestäni ole myyjää höynäyttänyt.
Eipä siinä mistään ketkuilusta ole kyse vaan aivan arkipäivää. Kuolinpesäosuus katsotaan irtaimeksi ja metsävähennyspohjaa ei muodostu. Ensin kannattaa purkaa se pesä jolloin metsätilayhtymä syntyy automaattisesti. Samantien voi tehdä kaupan yhtymäosuudesta jossa ostaja saa metsävähennyksen hyödykseen. Mitään lisäkuluja tästä ei koidu kenellekään ja paperit voi tehdä samalla kertaa. J ja J erottuvat täällä muista keskittymällä vain omaan välittömään etuunsa.
Jätkä kertoi tehneensä kauppaa kuolinpesäosuudesta. Miksi noin? Siinähän ei synny metsävähennyspohjaa.