Käyttäjän Pete kirjoittamat vastaukset
-
Kyllä siitä eroon pääsee, mutta vaatii tosiaan useamman vuoden seurantaa. Keväällä ja kesäkuun alussa ei näy vielä mitään ja viimeiset nousee loppukesällä niin että ylipäätään erottuvat. Kitkentä on sinällään helppoa mutta alkuvaiheessa tiheissä kasvustoissa täysin toivotonta. Glyfosaattia tottelee kyllä, mutta vaatii kunnon käsittelyn. Ariane S oli myös käytössä, mutta teho heikompi kuin glyfosaatilla. Kylvin pohjalle ruohikon siementä ja ajatuksena oli, että jäisi jotain vihreää, siksi valikoiva Ariane S.
Niittämnen täytyy toistaa ainakin kahteen kertaan jotta valmista siementä ei tule. Nyt on myöhäistä tehdä mitään, parempi pysyä kaukana jotta siemenet ei kulje mukana.
Varmasti paras keino on kasvattaa terhakka istutuskuusikko siihen päälle niin että pohjalla menstyy vain sammal 🙂
Aika villiä näyttää tuo metsätilojen välittäminen olevan. Välittäjän vastuu on suurempi kuin osa välittäjistä näyttää ymmärtävän. Hyvän välitystavan mukaan välittäjä on velvollinen jakamaan kaiken kohteesta saamansa tiedon. Esimerkiksi tuo metsä-arvion kuviotietojen osittain peittely on yksiselitteisesti pelisääntöjen vastaista. Joskus näkee sitäkin, että summa-arvion yhteenvedossa on peitetty arvonkorjausprosentti ja käypä-arvo…
<span style=”font-family: ’Arial’,sans-serif; font-size: 10pt;”><span style=”color: #000000;”>Kivennäismailta ei neulasnäytteitä kannata paljoa ottaa. Hyötyä ei juurikaan ole. Peltoviljelyssä olleista maista tiedetään, että boorilannoitus on käytännössä aina hyödyksi. Neulasanalyysin kustannuksella saa jo nestemäisen boorin hehtaarin alalle.</span></span>
<span style=”font-family: ’Arial’,sans-serif; font-size: 10pt;”><span style=”color: #000000;”>Turvemailla ravinneanalyysi saattaa olla tarpeen. Turvemaillakin pääsee kuitenkin jo pitkälle kun selvittää turvekerroksen paksuuden. Jos turvekerros on alle 40cm paksu niin 3kl puusto saa jo pohjamaasta fosforin ja kaliumin. Tilanne näkyy kyllä neulasissa ja latvuston kunnossa, mutta niiden tulkintaan tarvitaan kokemusta.</span></span>
<span style=”font-family: ’Arial’,sans-serif; font-size: 10pt;”><span style=”color: #000000;”> </span></span>
<span style=”font-family: ’Arial’,sans-serif; font-size: 10pt;”><span style=”color: #000000;”>Neulasanalyysikin on lopulta vain yksi apukeino ravinnetilan määrittämiseen. Metsämiesten ja -naisten perusosaamiseen pitäisi kuulua typpilannoitustarpeen/kannattavuuden tunnistaminen. Tämä on toki osaamista jota kaikilla ei ole eikä se kaikille voi edes kehittyä. Ehkä vähän henkimaailmankin juttuja, mutta osa meistä pystyy ”aistimaan” mikä kunkin kuvion seuraavan järkevän käsittelyn tulee olla. Kysymys on ehkä näkemyksestä tai ”näkemyksellisyydestä”, sitä joko on tai ei ole. Näkemyksellisyyteen ja kokemukseen kun yhdistää neulasanalyysin tulkinnan niin sitten ollaan toki jo tarkalla tasolla. Parhaiten oppii kun pääsee metsään kokeneiden ja avarakatseisten metsänomistajien kanssa yhdessä miettimään ja keskustelemaan. Itse pidän neulasanalyysiä tarpeellisena vain poikkeustapauksissa ja toki Kemeran saamiseksi se on joskus tarpeen…</span></span>
Monenlaista lannoituskohdetta on ollut ja kokemukset poikkeuksetta hyviä. Lähinnä on jäänyt joillain kuvioilla harmittamaan turhan pieni levitysmäärä. Itä-Savossa oli kymmenisen vuotta sitten oikein hyväpuustoinen, reilu 200mottia/ha ja ikää 50v, mt-kuusikko jossa oli lievää boorinpuutosta. Kemerahimoissani sinne laitettiin Metsän NP2:sta 500kg/ha, typpeä tuli 100kg/ha. Olisi pitänyt laittaa Metsän NP1:stä 800kg/ha. Se olisi korjannut lievän boorinpuutoksen ja 200kg typpeä hehtaarille olisi tehnyt terää.
Omatoiminen levitys rajoittuu nestemäisen bortracin ruiskintaan. Omaa traktoria ei etäpalstoille saa. Metsäkoneella tehtävästä maalevityksestä on hyvät kokemukset, käytän sitä aina kun mahdollista. Maalevitystyön hehtaarikustannus ei juurikaan nouse vaikka nostaa määrän 200-300kg suuremmaksi. Oma nyrkkisääntä vt ja mt pohjilla on, että mikäli puuta on yli 160mottia/ha niin typpitasoksi 200kg/ha (800kg lannoitetta) ja jos on alle niin 140-150kgha, siis typpeä (lannoitetta 550-600kg/ha). Ja aina booripitoista lantaa, hintaero boorittomaan on mielestäni olematon.
Lähipiirissä on hyviä kokemuksia peugeot partnerista. Sama malli löytyy sitikkana. Edellisen korimallin Vitot ovat miellyttäviä ajaa mutta ruostuvat siinä missä Toyoda ja ranskikset. Suuttimet meni uusiksi yhdestä karvan yli 300t ajetusta. Ei ollut halpaa.
Toyota hiace on kyllä kammottava ajaa niin taka- kuin nelivetona. Jos ajot ovat aivan nurkissa niin sitten sen kai kestäisi, mutta yli 10km matkat ovat tuskaa. Neliveto hiacea kankeampaa autoa saa etsiä. Kääntyvät etupyörät eivät kuulu varustukseen ja nimenomaan pienillä teillä vekslaillessa sen huomaa.
Jos pätkämalli riittää niin partner ei tosiaan ole huono kunhan pysyy erossa robottivaihteista (jonkin sortin automaatti). Renault trafic (ja vastaavat opel ja nissan) ovat miellyttäviä ajaa ja eivät ainakaan heikompia kuin fiatin ja pösön isot pakut. Sellaista isoa Crafteria tai Sprintteriä en kyllä ottaisi ellen oikeasti tarvitsisi tilaa.
Strandiin kaupatan omaa viilanohjaintaan jota kyllä suosittelen itsekin. Siihen ei tosin mahdu/sovi 6,3mm viila jota moni täällä suosittelee. Itse en ole kokeillut isoa viilaa vaikka on niitä muutama tullut ostettua varaston hyllylle. Tällainen amatöörisahaaja kaipaa/tarvitsee viilanohjaimen…
Varhaisperkaukseen ehdottomasti paras terä on v-klinga, se suorastaan imee pienen vesan, vatun ja heinän ”sisään”. Eikä mene heinästäkään tukkoon. En tarkoita, että heinää kannattaa varsinaisesti kaataa varhaisperkauksessa, mutta nimenomaan tämä tukkeutumattomuus on kuitenkin etu. V-Klinga on melkoisen pehmeää rautaa joten kivikosketuksessa sen saa menemään peruskorjauskuntoon helposti. V-Klingalla kaatuu lähes yhtä sujuvasti kuin peristeisellä myös kaikkein järeimmät r-sahalla kaadettavat puut. Se on monikäyttöinen, mutta parhaimmillaan tosiaan varhaisperkauksessa tai ”oikea-aikaisessa” ensimmäisessä raivuussa, mitä kukin sillä nyt tarkoittaakaan.
Taimissa ei ole alkuperälaadun osalta mitään vikaa. Taimikkoosi on iskenyt myyrätuho, metsämyyrä syö kärkisilmuja niin ettei syöntiä edes huomaa. Seurauksena juurikon tuollainen tureikko kun sivu/leposilmut(?) lähtee yhtä aikaan kasvuun.