Käyttäjän Pete kirjoittamat vastaukset
-
Lisätään nyt vielä tämäkin, eli ”pallekynnön” onnistuminen riippuu aivan ratkaisevasti siitä mitä kynnetään. Aikanaan kun peltoja metsitettiin suoraan viljelystä niin maa ”kääntyi” nätisti ja näitä ”tunneleita” ei jäänyt sinne palteen alle. Nyt metsityskohteena on todennäköisemmin jopa vuosikymmenet heinää ja vesakkoakin kasvanut entinen pelto. Siellä on siis uskomaton määrä elävää juurta. Se ei aivan hetkessä maadu vaikka glyfosaattisruiskutus ennen kyntöä tehtäisiinkin. Tämän tunnistaa kyllä kuka tahansa joka on enemmmän kyntänyt. Nurmen ”lopetuksen” kyntö on aivan eri hommaa kuin viljalla olleen pellon. Vuosien aikana kertynyt juurimassa ”sitkastaa” viiluja niin etteivät ne niin vain käänny. Tämä kannattaa huomioida. Eli ratkaisu on kaivinkonemuokkaus. Sillä saadaan tarvittaessa kuvion reunankin kuivatusoja perattua ja laskuojat pellolta kuntoon. Ja voidaan tehdä ne laskeutusaltaatkin jotta alkuvaiheessa reippaammin liikkuva kiintoaines ei täysimääräisesti valu vesistöihin.
On hyvin todennäköistä, että Eräjorkin hankkeessa tulee esiintymään noita Tanelin jo kuvaamia ongelmia. Näin jo siitäkin syystä, että tekijällä tuskin on asiasta minkäänlaista kokemusta. Hyvääkin jälkeä on aikanaan saatu aikaiseksi, mutta silloin tekemistä neuvottiin ”kädestä pitäen” ja kyntäjilläkin oli kokemusta. Nyt ei ole neuvojia (paitsi täällä netissä huutelijoita) eikä kokeneita kyntäjiä.
Jos taimet ja istutus ovat sen verran iso investointi, että kannattaa ehdottomasti teettää muokkaus kaivinkoneella. Jos on ojitustarvetta (ja sitä hyvin todnenäköisesti on), niin oikea menetelmä on ojitusmätästys tai lievemmän kuivatuksen tarpeessa naveromätästys. Kuitenkin niin, että peltoon ei tarpeettomasti kaiveta mitään kanaaleita. Navero on leveä, laakea ja matala. Sellainen josta pääsee yli helposti vaikka naveron pohjalle astumalla. Täydentää voi sitten vaikka kääntömätästämällä. Kannattaa suhtautua laikkumätästykseen hyvin kriittisestä pellonmetsityksessä, pehmeään peltomaahan syntyy hyvin helposti syviä kuoppia eikä niinkään ”laikkuja”.
Ja glyfosaattiruiskutus kannattaa tehdä ehdottomasti ensi kesänä ja muokkaus sitten vasta syksyllä 2018. Ja samalla ruiskutuksella menee nestemäinen boori (Bortrac) jota lähes aina peltomailla tarvitaan.
Professorin varsinainen huoli on taimivaiheen ja nuoren puuston liian nopea kasvu jos taimikko hoidetaan nykysuositusten mukaan. Mätästys ja nopea kasvuunlähtö vaikuttavat myös. Ongelma korostuu rehevillä pohjilla. Kyllä minun täytyy tunnustaa, että tämä laittaa miettimään. Ydinpuun liian nopea kasvu voi johtaa siihen, että ytimestä sahatut saheet eivät kelpaa rakennesahatavaraksi. Ja ytimestä ne nimenomaan sahataan ne lankut. Pitääkö istutustiheyttä kasvattaa vaikkapa +3000kpl/ha tiheyteen? Ei houkuttele kustannusten takia. Myöhennnetty ensiharvennus ja sekin lievänä? Ei houkuttele sekään lisääntyneen tuhoriskin takia. Varhaisperkauskesta luopuminen ja palaaminen jonkinlaiseen reikäperkaukseen? Ehkäpä? Reippaampi sekapuuston jättäminen varhaisperkauskessa? No tämä voisi toimia varsinkin jos sekoitukseksi saa mäntyä.
Lannoitus kakkosharvennuksen jälkeen ei kuitenkaan ole ongelma. Se ei heikennä rakennesahatavaranlaatua millään muotoa. Ja, ehkä valitettavastikin, ei typpilannoitus sentään mitään ihmeitä tee varttuneessa puustossa.
Professori on aivan oikeassa. Minä kuitenkin kuulin hänen sanovan, että maltillinen typpilannoitus varttuneelle puustolle on ok ja ei aiheuta laatuongelmia. Maltillinen=nyky suositusten mukainen. Liiallinen=nykysuositusta isommat kerta-annokset.
Mutkitteu ei johdu ravinnelisäyksestä, metsäsalpietarissa on booriakin. Todennäköisesti kuusentuomiruste, sille oli viime kesänä hyvät olosuhteet ja muutenkin se vaivaa kuusikoita joiden lähellä kasvaa tuomia.
Ponsselle, ja Suomellekin, on merkittävää, että vienti vetää, tosi hyvä juttu! Mittakaavaa suhteessa Venäjällä korjattavaan puuhun kannataa kuitenkin pohtia ennenkuin laittaa Suomen metsissä laput luukulle. Ja luuleeko joku, että puun tehdashinta laskee kun telaketjujuontotraktorit korvataan Ponsseilla? Minä uskon, että kustannus kasvaa ja sehän on hyvä juttu.
Yrittäjät ja sijoittajat ovatkin yleensä erikseen. Aika harvasta yrittäjästä tulee lopulta sijoittaja. Kumpaa plaatua toloppanen on?
Potifar on joko oraakkeli tai hjumormiäs. Veikkaan jälkimmäistä. Muutaman Ponssen vienti Äiti Venäjälle ei toki ole minkäänlainen merkki Kiinan kääntymisestä venäläisen kuusisahatavaran käyttäjäksi lastenhuonekaluteollisuudessa.
Jätkä ei nyt ymmärrä tai ei halua ymmrätää (tai kykene…), että tämä Bracken LAIKKUMÄTÄSTIN ei tee pelkkää laikkua vaan myös MÄTTÄÄN jonka se työstää juurikin siitä kuntasta, mutta myös kivennöäismaasta jonka se raapaiseen siihen kaksinkertaisen kuntan päälle. Parempaa istutuspaikkaa ei löydy kuin korkeintaan kukkapenkistä ja metsäpuille tuskin sieltäkään. Kuten jo todettua, niin Bräcke tekee ihan ok jälkeä sopivalla pohjalla. Parempaa kuin ”huono” kaivinkonekuski.
Laikkuun istuttamisesta on kyllä kokemusta jo onneksi yli 10 vuoden takaa ja lopputulos oli hienojakoisilla mailla surkea. ”Äespallekin” on prempi paikka taimelle, mutta urakkaporukoille vaikea kun eivät he osaa ”lukea” oikeaa paikkaa siinä palteessa. Ammattimetsuri selviää kohtuudella siitäkin. Tosin äestystäkään en ole käyttänyt enää kymmeneen vuoteen muutamaa ct-vt kalliomaata luukuun ottamatta.
Bracke tekee kohtuu hyvän jäljen, mutta sekään ei ole yleiskone. Aika usein tarvitaan myös ojankaivuuta, isompaa tai pienempää, ja jos se jää kuviolle tekemättä, niin kokonaisuutena lopputulos on heikonpi kuin kaivinkoneella. Bräcken mätästin on monipuolisempi kuin metsä-äes, mutta omasta mielestäni kylvöön sopii äes kaikkein parhaiten. Äesvaossa on monipuolisempaa itämisalustaa kuin laikussa. Taitaa vaan maailma, tai Suomi, mennä siihen että uusia metsä-äkeitä ei kukaan enää osta. Tämä on sääli männyn järkevän uudistamisen kannalta.
Jätkän kanssa olen jyrkästi eri mieltä mätästyksestä. Kyllä asiansa osaavia kaivinkonekuskeja edelleen löytyy. Jos hyvää lopputulosta tavoitellaan niin kaivinkone on paras. Sillä syntyy, kääntö-, laikku- ja naveromätästä. Tasataan samalla pahimpia korjuu-uria ja kaivetaan navero tai oja sinne missä sitä tarvitaan. Se nyt näkyy erittäin selkeästi että maalajille oikein tehty mätäs on äesvakoa huomattavasti parempi paikka pottitaimelle. Kiertoaika lyhenee vuosilla ja raivaustarve on merkittävästi pienempi.
Kaikkein paras lopputulos syntyy sopivalla pohjalla tietysti istutuskoneella. Sen ei ole voittanutta, mutta ei sekään sovi kaikille istutuspohjille. Ja edelleen jos tarpeellinen oja jää kaivamatta niin huipputulokseen ei pääse.
voisin hyvinkin ostaa bräckemätästystä isoille kivennäismaakuvioille jos voin kuitenkin kohtuu kustannuksella varmistaa että tarpeellinen ojankaivuu tehdään erikseen. Sopiville moreenimaille voisin kokeilla männynkylvön (pienellä siemenmäärällä) ja mätästyksen yhdistelmää. Kuuset sitten mättäisiin vaikka hieman pinemmällä taimimäärällä.