Käyttäjän Pete kirjoittamat vastaukset
-
Taas yksi syy tehdä taimikonhoidot ajallaan ja välttää energiapuuharvennukseen joutumista. Varhaisperkaukset ajallaan ja jo siinä vaiheessa ylimääräisen havupuuaineksen poisto. Kylvö- jaluontaisten männiköiden taimikonharvennukset tulee tehdä alku- tai lopputalvesta. Jos kasvatusketju toimii niinkuin suositukset ovat, niin kylvömännikön taimikonharvennus tehdään 3-5metrin pityysvaiheessa ja lehtipuu on torjuttu jo aikaisemmin. ”Vesomisen ehkäisyn” takia taimikonharvennuksia ei pitäisi tarvita tehdä lehdelliseen aikaan.
Giljotiinikouriinkin on kehitelty kantokäsittelylaitteita. Eniten niistä olisi apua jos siinä voisi levittää lehtipuun kannoille glyfosaattia… Todennäköisesti glyfoa voisi lisätä kantourean joukkooon pienen määrän ilamn ongelmia. Ei näitä laitteita taida olla asenneltu kovin moneen kouraan kun ”kysyntää ei ole”…
Männyn tyvitervas on kuusen juurikääpääkin pahempi vitsaus ja muistelen jostain lukeneeni, että se nimenomaan tarttuu kuin ”häkä” kesäkuumalla tuoreeseen kantoon.
Olen kymmenen viime vuodenaikana heinännyt ehkä muutaman aarin alan. Lisätarvetta olisi ollut noin 0,1ha alalla. Pellonmetsityksetkin ovat sujuneet ilman heinäämistä, ei oikeastaan mitään ongelmaa niissäkään.Toki ne on edellisenä kesänä ruiskutettu koko alalta.
Ongelmaksi voi tulevaisuudessa muodostua yksi metsäpalsta Savossa. Siellä näyttää sananjalka olevan aivan erityisen terhakkaassa kasvussa. Sananjalka tekee läpipääsemättömän katon reilun metrin korkeuteen ja siitä ei kuusi tai koivukaan läpi tule. Ruiskutus tarvitaan noilla mailla vaikka metsämaasta onkin kyse.
Tolopainen, viljansa voi myydä pystyyn jo tänä päivänä ja sitä tapahtuu aika paljonkin. Ostajana ja puimurinomistajana yleensä naapurissa oleva eläintila. Ei pääse myyjä rikastumaan, mutta viljelijästatuksen siitä kuitenkin saa.
Maailma ei ole reilu paikka tai ei ainkaan tunnu siltä. Esimerkkinä toimituspuu. Suhtaudun siihen metsänomistajana varsin epäluuloisesti. Se on jo nähty moneen kertaan, että toimituspuun osalta sahat ovat aivan eritavalla tarkkoja laadusta kuin omassa korjuussaan. Myös mitat tuppaavat olemaan rajoitetummin käytössä. En saa toimituskaupan yhtälöä mitenkään kannattavaksi vaikka siinä joku tyvi otettaisiin erikoispuuuta ja siitä maksettaisiin jop 70€/motti. Hui! Ei auta pitkälle sekään, että harmaalepästä ja haavasta saadaan muutama tukki josta maksetaan jopa 20€/motti. Hui!
Ei pitäisi puhua omista yksittäisistä kokemukista, mutta en malta olla kertomatta. Muutama vuosi sitten paikallisen toimijan järjestämässä hankintakaupassa rämeen ensiharvennusta kokeiltiin ensin täysin metsävarustellulla Valmet 805 traktorilla jolla oli perässään Keslan järeä mekaanisella vedolla varustettu kärry. Hakkuukonetta en muista. Hakkuu sujui ilmeisesti jotenkuten, mutta onneksi ajoa aloitettiin heti perään ettei koko 7ha leimikko ollut pötköllään. Montaa puuta ei saatu pinoon, enemmän taidettiin sotkea ajouriin että Valmetti saatiin rämeeltä pois. Seuraavana talvena homma hoituu nelipyöräisellä Valmetin motolla ja ajokoneena oli Timberi 810. Ei mitään ongelmaa. Se seuraava talvi ei ollut parempi samanlainen tilanne, että sulaan maahan tuli 30cm lunta ja sitten hakkuu alkoi.
Osaako joku arvioida paljonko nykyaikainen traktori metsäohjaamolla ja panssaroinnilla+tuppisovitteet+nosturi+motokoura+vetävä metsäperävaunu+metsärenkaat vanteineen maksaa?
Paljonko kyseisen yksikön purku maatalouskoneeksi ottaa aikaa?
Valitettavasti muovikassien kielto, tai kauppaketjunen omat päätökset poistaa ne myynnistä ja korvata paperi- yms. bioperäisillä kasseilla ei auta pitkään. Lobbarit ovat jo vauhdissa saadakseen boikottiin myös paperi ja biokassit. Niiden tuottamiseen nimittäin kaadetaan puita joka on tietysti aivan kauheaa. Näyttää siltä, että tarjolle tulee ns. kestokasseja. Sellaisia valmistaviin yrityksiin kannattaa nyt sijoittaa. Se on sitten aivan sama kuinka monta kertaa kestokassia todellisuudessa käytetään. Jollain ne ostokset täytyy kotiin kuitenkin kantaa. Kohta on kaapit täynnänsä kestokasseja, mutta ongelma ratkeaa kun alkaa käyttämään niitä roskapusseina.
Reilun kymmenen vuoden ajalta kokemukseni vakuuttamisest ovat positiivisia vaikka palstat ovat hyvin hajallaan. Sattuipa muutama vuosi sitten niinkin että sama myrsky kaatoi puita Keski-Suomen ja Etelä-Savon palstoilla. Se katsottiin vakuutusyhtiön puolesta yhdeksi vahingoksi ja meni vain yksi oma vastuu. Tähän mennessä metsä-ammattilaisen laatima vahinkoarvio on hyväksytty sellaisenaan.
Kannattaa nimenomaan sitä omavastuuta puntaroida tarkkaan. Jos tuntuu siltä, että pystyy itse kantamaan vaikkapa 4000 euron vahingon kustanukset niin hyvä. Vuotuinen vakuutusmaksu todennäköisesti ainakin puolittuu verrattuna pieneen vaikkapa 400 euron omavastuuseen. Toki silloin ei korvausta pienistä hajakaadoista voi saada. Sama juttu myrskytuhon maksimikorvauksen kanssa, siinähän korvataan puutavaralajisiirtymää tukista kuituun. Kannattaa miettiä onko tilan puusto sellaisella mallilla, että maksimikorvausta tarvitsee edes teoriassa. Esimerkiksi jos puustosta 3/4 osaa on kuitupuuta, niin eihän sen arvo alene trombinkaan jäljiltä vaikkapa 36euroon/motti. Jos on hyvin tukkipuuvaltainen metsätila niin siinä siirtymä tukista kuituun voi olla merkittävää varsinkin jos ison kesämyrskyn jälkeen korjuu ei käynnisty omalla palstalla heti.
Turha tätä on kirjoitella kun Jeessi pysyy kannassaan, mutta se tuulen ”nutkutus” on ihan vaan olemassa oleva ympäristötekijä johon puut ovat miljoonien vuosien aikana kyllä sopeutuneet. Sopivan kovatuulinen kesä ja syksy tekee metsän kunnolle pelkästään hyvää. Tuuli lisää juurten, myös hienojuurten kasvua ja siten puiden ankkuroitumista maahan. Kestävät sitten paremmin nitä myrskytuuliakin. Tämän takia jo taimikonharvennuksessa (tukipolitiikassa nuorenmetsänhoito) kannattaa pyrkiä ihan vaan hyvän metsänhoidon suositusten mukaiseen tiheyteen, eli havupuilla maksimissaan 2000kpl/ha, koivikoissa vähemän. Puiden tyvet ja juuret kehittyvät tuuliolosuhteet huomioiden tukevammiksi ja nuori metsä kestää tulevat tuulet ja lumikuormat paremmin. Aivan samasta syystä ensiharvennus kannattaa tehdä ajallaan eli yleensä ennenkuin valtapuut alkavat järeytyä tukeiksi.
Sekin on hyvä ymmästää (jos pystyy), että hienojuuret ovat ikäänkuin neulasia/lehtiä, niitä kuolee ja syntyy koko ajan ja kovemmalla ”nutkutuksella” niitä syntyy enemmän.
Vielä joku aika sitten kuvittelin, että reippaan taimikonharvennuksen jälkeen istutuskuusikon ensiharvennusta voi lykätä niin että hakkuussa saadaan jo tukkia ja kokonaispoistuma on luokkaa 80mottia/ha. En ajattele enää. Valtapuusto Etelä-Suomessa silloin +16metristä ja se ei kestä tuulen ja lumen kuormaa riittävän hyvin. Parempi siis hakata ensiharvennus selkeästi kuituharvennuksena ajallaan. Sen jälkeen puuston kasvu on huippuvauhdissa ja juuristo sopeutuu lisääntyneeseen tilaan nopeasti.
Itseäni häiritsee ns. tutkijoiden kirjeessä se, että eurooppalaisen ja globaalin työnjaon näkökulma on unohtunut kokonaan. Jos ja kun biopohjaisten raaka-aineiden ja tuotteiden tarve tulevaisuudessa kasvaa niin eikö niiden tuottaminen ja tuottamisen lisääminen ole kestävintä (laajasti ajatellen) juuri Suomen kaltaisessa maassa? Jostain se raaka-aine kuitenkin tulee. Tutkijoiden mielestä ilmaston muutoksen torjunta ja lisääntyvään kysyntään vastaaminen onnistuu kestävämmin hakkaamalla siperialaisia ikimetsiä pohjois-korealaisella orjatyövoimalla?
Eikö puuraaka-ainetta kannata globaalista näkökulmasta katsoen tuottaa, ja tuotantoa lisätä, juuri Suomessa jossa se ei maankäytössä kilpaile vaikkapa ruuantuotannon kanssa?
Globaali näkökulma unohtuu kun ilmastotavoitteita tarkastellaan ikäänkuin Suomi ja eurooppa olisi kytketty irti muusta maailmasta.
Metsävähennyksen tuloutuminen ehkäisee tehokkaasti myynti-innon kohoamista. Pari sellaista taimikkotilaa on tullut ostettua joilta en ole käytännössä puuta myynnyt, mutta olen laittanut kasvukuntoon. Nämä olisi kaupan, mutta kun metsävähennys tuloutuu niin myyntivoitonvero on aikaa paljon.
Pari tilaa olen ennättänyt myydä ostovuonna. Silloin ei metsävähennys tuloudu. Se onkin aina ostaessa mielessä että jos vaan kuitenkin myisi heti pois.