Käyttäjän Pete kirjoittamat vastaukset
-
Paljonkohan mahdetaan haapalautaa ja lankkua vuositasolla kuluttaa Suomessa? Tai vaikka koko Euroopassa? Joitain promilleja koko sahatavaramarkkinasta? Käyttöä on lähinnä saunoissa ja niihinkin nykyinen trendi voimakkaasti suosii jo sävytettyjä paneeleita, jopa mustaa, ja siihen sopii kuusi. Esimerkiksi Siparilan tuotteet.
Lämpökäsitellystä koivusta ei tule lattiamateriaalin uutta trendiä koskaan, ei ainakaan sellaista että se näkyisi millään tavalla koivutukin kysynnässä.
Voihan se olla että eurooppalainen kuluttaja haluaa tulevaisuudessa juurikin haapapaneelia sisustukseen ja haavasta tehtyjä pirttikalustoja. Sitä odotellessa sitten vaan. Itse en tähän usko pätkääkään. Olen mielelläni väärässä.
sitolkaa ja Jeessiä kun kuuntelee niin se joka uskoo myy nyt viimeistään metsänsä pois ja laittaa rahat Moskovan pörssissä noteerattuihin metsäteollisuusyritysten osakkeisiin. Onnea matkaan vaan.
Kuiteista vain sen verran, että niidenkin printtailu on trendinomaisessa laskussa ja s-mafian malli tulee leviämään.
Haapa, sikäli kun sitä teollisuus käyttää, kertyy muiden hakkuiden sivuvirtana. Haavikoiden päätehakkuita ei montaa vuodessa tehdä. Teollisuus saa vähäiset haapansa sivuvirtana ja haapakuidun hinta tuskin koskaan määrittää leimikon kokonaishintaa. Sen takia siitä ei tarvitse mitään maksaakaan eikä tarvitse siitä ostomiehen kohdalle kerran elämässä tulevasta päätehakkuuhaavikostakaan. Ei siis mitään tulevaisuutta haavan tietoisella viljelyllä. Haavan hinta määrittyy energiapuumarkkinoilla jatkossakin.
Suositus sekapuuston suosimisesta ei taida perustua mihinkään ainakaan tutkimuksilla todistettuun tietoon. Asiantuntijat toistavat tätä mantraa, mutta eivät taida itsekään tietää miksi. Toki se kuulostaa hyvältä ja monimuotoiselta kun yhden puulajin metsään liitetään negatiivisia termejä kuten monotonisuus jne. Omalla kohdalla kaikkein elinvoimaisimpia ovat puhtaat kuusikot ja männikön kun ne kasvavat niille sopivilla kasvupaikoilla. Ja ei niitäkään en ole onnistunut, muutamasta yrityksestä huolimatta, kasvattamaan niin etteikö niissä olisi koivua, haapaa, leppää, pihlajaa, raitaa j lehmusta.
Ylipäätään ihan alkuperäiseen kysymykseen liittyen, varaudun ilmastonmuutokseen niin, että kasvatan kuusta ja mäntyä viljellen niille sopivilla kasvupaikoilla. Pidän havupuiden latvukset vapaina koko ajan. Teen harvennukset ajoissa niin etteivät puut riukuunnu. Istutuskuusikoissa riittää yksi harvennus. Ja päätehakkuut ajoissa ellei minustakin tule vanhemmiten puun panttaajaa?.
kirkniemessä haapaa ei enää käytetä lainkaan. Onko varmaa tietoa käytetäänkö enää missään?
Jos tarjolla on molemmat, niin valitsen ehdottomasti koneistutuksen. Perustelut: mättäiden parempi laatu, istutustyön laatu (taimet varmasti riittävän syvällä ja tiivistäminen), taimet isommalla todennäköisyydellä kunnossa ja kasteltu istutettaessa, oneistutusta tekee vain ammattilaiset, mätästystä lähes kuka vain. Jos mätästysjälki on epäonnistunut, niin sitä ei korjaa enää mikään.
Tolopainen alkaa olla asian ytimessä, ”sähkölämmitys on halpa ja helppohoitoinen toistaiseksi”. Näinhän se on, kuluttajat ohjataan pumppulämmittäjiksi ja sitten onkin sähkönkäyttöön liittyvän verotuksen kiristämisen aika. Hyvin todennäköisesti jokainen tuleva hallitus nostaa kuluttajien sähköveroa.
En usko, että poliitikoilla oli ensimmäisenä ylimitoitettuja vaatimuksia häiriöttömyyden osalta. Ei, kyllä se paine tuli kansalaisilta jotka entistä heikommin sietävät jakelukatkoja. Se on toki ymmärrettävää. Jos lämmitys perustuu sähköön, pumpulla tai ilma, niin parku on aivan kauhea jos sähköä ei töpselistä tulekaan. Kännykän akkukin kestää vain muuramia tunteja. Kansalaiset eivät hyväksy jakelukatkoja ”kun ne siirtoyhtiöt riisttää törkeitä maksuja niin eihän niitä katkojakaan saa olla”. Tämä johtaa kierteeseen jossa tosiaankin yli-investoidaan. Minkä tahansa asian parantaminen ensimmäiset 20-40% on halpaa, vaikkapa häiriöalttiuden, mutta sitten kun sitä viimeistä prosenttia ryhdytään poistamaan niin se maksaa.
sähköautoilijat tuskin tyytyvät vähempään, auto täytyy saada ladattua aina kun se itselle sopii.
Tehoperusteinen siirtohinta on mielestäni ihan ok. Jos tarvitsen ”moottoritietä” kerran vuodessa, ja kiertoreittiä ei ole, niin on ihan oikein, että maksan sen rakentamisen ja ylläpidon kustannuksista. Alimitoitetuilla lämpöpumpuilla lämmittävien ja sähköauton pikalatausta käyttävien lasku sähkön siirrosta tulee valitettavasti nousemaan rajusti jo lähivuosina.
tolopainen puhuu halvasta sähköstä vaikka sähkön hinnalla on tulevaisuudessa yhä pienempi merkitys kokonaislaskusta.
Suomen kaltaisessa maassa sähköön nojaaminen lämmityksessä ja autoilussa on erityisen pölhöä ja tulee entistäkin kalliimmaksi. Kuvitteleeko kukaan etteikö kuluttaja joutuisi pölhöyden maksajaksi.
Ja kun kaikki tämä ihanuus yhdistetään siihen, että lämmityksessä on nykyistäkin laajemmin siirrytty ilma- ja maa-avusteiseen sähkölämmitykseen, niin mitä luulette sähkön siirtohinnalle käyvän? Valtion pitää jostain repiä rahat ylimitoitetun ”hyvinvointiyhteiskunnan” pyörittämiseen, niin energian käyttöhän se on mitä verotetaan. Jos käytät energiaa niin se ilmentää taloudellista aktiivisuutta.
Tänään tuli postia joka on alkusoittoa tehoperustaiselle sähkönsiirron hinnoittelulle. Siirtoyhtiö ilmoitti uudesta hintaelementistä, tehomaksusta. Sen perustana on taloutemme kulutushuippu, eli yhden päivän sähkön käyttö. Tätä saadaan, ja rutkasti, lisää kun pumppulämmitys yleistyy ja siihen päälle jopa sadattuhannet sähköautot. Talvella kun on oikeasti kylmä niin sähköautojen akut tuskin toimii sähkönkulutuksen tasaajina. Ei, kyllä ne ladataan erityisesti silloin kun pakkasella akkujen varaus valahtaa alas jo sillä kauppareissulla.
laajamittainen sähköautoilu edellyttää massiivisia investointeja kantaverkkoon ja jakeluyhtiöiden verkkoon. Lisäksi sähkö todennäköisesti loppuu kun on kunnolla kylmää.
Niin ja näillä porukoilla näyttää olevan ruotsalaista ja sakemanni sahaa. Kun kysyy kumpi on suosikki, niin vastaus on aina ollut ”ihan sama”.
En ole omilla työmailla törmännyt enää vuosiin suomea äidinkielenään puhuvia. Sellaisia ei täällä Etelä-Suomessa enää yksinkertaisesti ole. Manuhakkuita en ole teettänyt, mutta raivaustöissä nämä porukat toimii periaatteella ”työmaa tehdään loppuun”. Siinä ei aina riitä kymmenenkään tuntia tehollista työaikaa per päivä. Ja jälki on pieniä poikkeuksia lukuunottamatta huippuhyvää. Jotenkin ulkomaalainen uskoo paremmin vaikkapa sellaisen ohjeen, että yhtään lehtipuuta ei jätetä. Lopputulos on siis sellainen jota asiakas haluaa.
Onko tämä sitten oikein ja voiko/kannattaako asialle tehdä jotain on asia erikseen…