Käyttäjän Pete kirjoittamat vastaukset
-
Itsekin valitsen konekylvön jos se toteutetaan äestyksen yhteydessä, mutta jos konekylvöllä tarkoitetaan kaivinkonelaikutuksen yhteydessä tehtävää kylvöä niin mieluummin kylvän laikut itse. Ei kaivinkoinelaikutusta kovin isoilla aloilla käytetäkään, mutta siellä minne ei metsä-äestä syystä tai toisesta saa.
Aika ison vääntämisen sai tehdä, jotta sain metsä-äkeen tälle keväälle reilun 2ha aukolle Etelä-Suomen muokkaamaan ja kylvämään. En hyväksynyt ehdotusta kaivinkonelaikutuksesta ja siihen yhdistetystä kylvöstä. Kuvion alava osa kuitenkin mätästetään kaivinkoneella erikseen.Kallioisessa ja mäkisessä maastossa oma kokemus on, että äkeellä saadaan paljon kattavampi muokkaus. Ympäripyörivän kaivinkoneen kuskit eivät mielellään mene kovin kalteville ja ”moniväärille” paikoille ja muokkausjälki voi jäädä todella vajaaksi ajokonealustalla olevaan metsä-äkeeseen verrattuna. Eli siis aivan toiset kokemukset minulla kuin Annelilla. Yksi poikkeus on tosin osunut kohdella. Ponsse Beaverin puomin kääntäjälle asennettu Volvo kaivinkoneen puomi. Kyseinen yhdistelmä pääsi joka paikkaan ja kyseisessä tapauksessa mätästys tehtiin tosi kattavasti mäkisessäkin maastossa.
Missä näitä viirukylvöön sopivia kylvökeppejä myydään? Hajalleen kylvävä keppi ei niinkään kiinnosta kun viirukylvöstä on selkeät hyvät kokemukset ja tutkimustulokset.
sinällään ihmetyttää, että kylvöä pidetään työläänä. Kyllä istutus on minun mielestä moninverroin raskaampi harrastus. Istutus on puuduttavinta hommaa ylipäätään, sen ulkoistin ensimmäisenä enkä vähiten siksi, että koneistutus tuottaa parhaat taimikot.
Kääntömätästän, tai laikutan, turvemaita Etelä-Suomessa. Ja päätehakkuun jälkeen, eli siis jo aikanaan ojitettuja soita. Niillä kasvaa usein pinnassa suopursua hyvinkin kattavasti. Kyllä näitä vielä kannattaa aktiivisesti uudistaa jos ensiojituksen jälkeen on reilussa 50v vuodessa saatu harvennustuloja ja reilu 150mottia tukkivaltaista päätehakkuupuustoa. Nämä ovat olleet kuitenkin aika pieniä lämpäreitä kankaiden keskellä.
omalle kohdalle ei, onneksi, ole osunut isompia suokuvioita. Jos minulla sellaisia olisi niin todennäköisesti koittaisin soistaa ne uudestaan ja katsoisin lähteekö männyn uudistuminen vauhtiin kun rahkasammalpinnat valtaa alaa. Jos/kun siellä olisi useita sarkoja, niin varmaan jättäisin yhden tai useamman pystyyn siemenpuiksi. Hajakylvöön en rahaa haaskaisi. Vai mitä jos antaa siihen rahkasammaleelle kourallisenkin tuhkaa ja siemenet päälle niin paranisiko tulos…?
Itsellä ei montaa kokemusta kylvöstä ole, mutta hiukan myös ihmettelin juttua. Varmaankin oikein tyypillisellä kylvökohteella konekylvö toimii oikeinkin hyvin, mutta kun ei niitä metsä-äkeitä Etelä-Suomessa enää ole eikä niitä harvoja kannata/saa pienille kohteille eikä ainakaan opitmiaikaan. Eikä isommillekaan jos uudistetaan vaikkapa isovarpurämettä kääntömätästys ja kylvö yhdistelmällä.
Kaivinkoneisiinkin kylvölaitteita on liitetty, mutta laikutus on jo lähtökohtaisesti heikompi muokkausmanetelmä kuin äestys. Äkeellä saadaan reilusti vaihtelevaa muokkausjälkeä tai oikeastaan koko äesjälki on sitä vaihtelua. Kaivinkonelaikussa vaihtelua on vähemmän ja reunan ”vaihettumisvyöhyke” on jyrkkärajainen. Lisäksi täälläpäin kaivinkonemuokkaukset tehdään pääosin syksyllä.
Eli siis kun se aukko syksyllä mätästetään, ja kallioalue laikutetaan, niin kyllä se kylvö menee keväällä ja käsin tehtäväksi.
Käsinkylvö on varsin kevyttä työtä ja siinä aidosti voi vaikuttaa lopputulokseen. Kylvön voi kohdistaa varsin helposti otollisimpiin kohtiin. Viirukylvöä olen itse käyttänyt. Konekylvöön ja varsin kaivinkone sellaiseen verrattuna tulos on huomattavasti parempi, mutta tämä on epätieteellinen oma kokemukseni. Konekylväjiä on vähän ja koko kausi on käytettävä hyväksi, mutta käsinkylvössä toteutusajankohta voi valita itse.
Markkina saattaa olla olematon, mutta sellainen viirukylvökeppi jolla siemenet saisi luotettavasti riviin ja perässä vielä levyt kuten traktorilumilingossa jolla viiru peittyy samalla vedolla, niin avot!
Itsellä aikaa omatoimiselle raivaamiselle ei suuremmin ole kuin kesällä. Käytän ”navettahaalaria”, joita myydään maatalouskaupoissa. Jalassa on turvasaappaat ja sukkina sopivan ahtaat jalkapallosukat. Ne on muuten hyvät, ei pyöri sukat jaloissa ja ne on niin pitkät että ne voi taittaa saappaan varren päälle. Ja kestävät. Kuuma tulee, mutta kesäkuumalla ei alla ole välttämättä mitään, kalsarit korkeintaan. Kangas on sen verran tiivistä että paarmat ei siihen pysty eikä hyttysetkään kun pitää taukoa. Offia kuluu monta purkkia kesässä niskan ja ranteiden käsittelyyn, jotenkin tuntuu että paarmat ja hyttyset ovat erityisen kiinnostuneita minusta.
Kyllä itse rajaamalla voi tienata aivan kuten makarov tuolla aiemmin totesi. Metsäsuunnittelu on valitettavan epämääräistä ja toki niin ovat omalla kohdalla kuviotkin varsinkin Etelä-Suomen suojuspuu/harsinta alkuisissa metsissä. Kyllä ne pitää rajata itse tai lopputulos on jokseenkin hölmö. Motokuskin ohjeistaminen on myös tärkeää. Esimerkiksi kuvion rajoilla otetaan ei hakkuussa olevan kuvionkin puolelta lähes aina jotain pois kuten harsuuntuneita kuussa, ylispuukoivuja jne. Rinteisiin ei jätetä paahteeseen kuusia, koivua ei jää jättöpuuksi (paitsi tekopökkelöitä) jne.
Täällä jos jättää jättöpuut meikkaamatta niin huonolla tuurilla lopputuloksena voi olla kymmenien haapojen (isoja!) jättöpuuryhmä. Ei ei, niin paljon on tätä ”monimuotoisuutta” monella kuviolla, että kaikki jättöpuut täytyy merkata. Sitten on helppoa ohjeistaa että vain merkatut puut jätetään pystyyn. Sitäkin ohjetta täytyy valvoa.
Ei niin ettenkö jättöpuita jättäisi, mutta joku tolkku niidenkin kanssa. Haapaa en jätä kuin jonkun ryhmän jonnekin kallion alle louhikkoon. Raidat ja isot lepät jää aina pystyyn. Koivuja ei yhtään. Jokin ”pakottava tarve” on jättää myös leimikon isoin tai muutama isoin mänty pystyy. Ne pysyvät lähes poikkeuksetta pystyssä hakkuun jälkeenkin. Ilmeisesti valtapuut ovat niin tuuleen tottuneet ettei niitä mikään kaada paitsi laho sitten aikanaan. Tai moto sitten seuraavassa päätehakkuissa 50v päästä 🙂
Meni wanhanjätkän rahat turhuuteen kun ohutturpeisilla mailla ei tuhkalla lisäkasvua saa. Ohutturpeisilla (alle 40cm) puut saavat riittävän määrän fosforia ja kaliumia pohjamaasta. Lisäkasvua saa typellä. Itse käytän ohutturpeisilla karuhkoilla kasvatusmetsillä pellon y3:sta, eli typpi 23, fosfori 3 ja kalsium 8 prosenttia. Tätä kun laittaa 600kg/ha niin muutos latvuksessa (ja kasvussa) on erittäin merkittävä.
Perintöveron ja puunmyyntiveron päällekkäisyys ei ole ongelma jos/kun ei päästrä tilannetta perimisvaiheeseen. Metsätilan SPV:ssä on kaksi isoa veroporkkanaa joita ei muilla omaisuuslajeilla ole. Tärkein on luovutusvoiton verovapaus kun ostaja on lapsi, lapsenlapsi, tai sisar. Kaupassa kertyy myös metsävähennyspohjaa. Lisäksi on nyt tämä metsälahjavähennys. Sekin räätälöity vain metsätiloille.
Olen jyrkästi sitä mieltä, että jos jatkaja ei pysty hyvinkin edulliseen hintaan metsätilaa ostamaan vanhemmiltaan tai isovanhemmiltaan vaikka lainarahalla, niin tokko hän on sovelias mihinkään taloudelliseen toimintaan.
Metsävähennys sinällään on turhan kaavamainen. Metsävähennyspohjaa kertyy taimikkotilan ostossakin ja toisaalta pelkkää järeää puustoa sisältävässä metsässä 60% on liian vähän. Miksei metsävähennyspohja kerry aidosti puuston arvon perusteella? Valtio kerää metsävaratietoa (metsään.fi) ja tarvittaessa voisi todentaa puuston arvon metsä-arviolla kuten nytkin tehdään SPV-tapauksissa. Tämä voisi hillitä taimikkotilojen arvonnousua ja toisaalta puustoisilla tiloilla voisi vähentää vaihto-omaisuuden arvon eli ”puuvaraston” arvon niinkuin muutkin yrittäjät tekevät vaikkapa yrityskaupoissa.
Soiden ojituksen yhteydessä jos tehtiin istutuksia, niin istutuskuoppaan laitettin raakafosfaattia. Siinä fosfori on veteen liukenemattomassa muodossa ja juuret eivät saa polttovioituksia. Raakafosfaatti eli apatiittimalmi taitaa olla ainoa lannoite jota voi/kannattaa laittaa suoraan juuriyhteyteen. Apatiittia voi ostaa maatalouskaupasta, minimitoimitus lienee luokkaa 40 tonnia.
Boorilannoitus tietysti kannattaa taimikoissa jos niissä on boorinpuutos tai on selkeät ennusmerkit siitä, että boorin niukkuus tulee ongelmaksi.
Typpilannoitus ei taimikoissa kannata ainakaan jos levitystyön joutuu ostamaan. Jos kuusikko ei jaksa kasvaa edes ensiharvennusmittoihin, niin sitten ennuste on heikko ylipäätään. Todennköisesti vedestäkin on sitten puutetta.
Omalle kohdalle on osunut paljolti samanlaisia pohjia. Taimikonharvennuksessa luodaan motokorjuun edellytykset. Kuuset pois kuivilta töppyröiltä ja ylispuu koivut notkoissa valmiiksi harvaan asentoon. Kokonaisrunkoluku max 2000kpl, mieluummin alle.
Motokuskia kannattaa sitten ensiharvennuksen aluksi ohjeistaa erityisen huolellisesti. Erittäin helposti käy niin, että kuski ei osaa tehdä puulajivalintaa oikein. Tämänkin takia kannattaa raivata reippaasti kuuset kuivilta paikoilta pois eikä kasvatella ”kun mahtuuhan se siellä kasvamaan ja siitä saa kuitupöllin harvennuksessa”.
Malaxissa ei ole boorinpuutosta metsäpohjilla. Tästä olen 100% varma. Hallaa on ollut viime kesinä Etelä-Suomea myöten ja koivut hakkaa kuusenlatvoja ympäri Suomea.