Käyttäjän Pete kirjoittamat vastaukset
-
Ei onnistu jatkuva kasvatus ainakaan sellaisissa suometsissä joihin muodostuu pintaan raakahumuskerros jossa on runsaasti suopursua. Siis ainakaan varputurvekankailla se ei pelaa. Ei tule taimia. Reipas siemenpuuhakkuu, uudelleen soistumisen seurauksena leviävä rahkasammal jolla mänty kyllä itää saattaa hyvinkin toimia. Se ei vaan taida olla jatkuvaa kasvatusta ainakaan puhdasoppisten mielestä. Tukkien poiminta kuulostaa ihan hyvältä, mutta kyllä se ainakin pohjoisempana tarkoittaa haihduttavan latvuksen liiallista poistumista. Se taas edellyttää ojien perkausta. Eikä se poiminta tee ojille hyvää muutenkaan.
ylipäätään kannattaa välttää suometsävaltaisten palstojen ostamista ellei niitä saa oikeasti järkevään hintaan.
Tuulimyllyt ja vaikka aurinkosähkö ovat täysin ok jos ne velvoitetaan hoitamaan ja investoimaan oman säätövoimansa. Nykyinen tilanne on täysin kohtuuton. Satunnaistuottajat tuottavat mitä tuottavat ja koko muu infra kantaa siirron ja säätövoiman kulut. Aivan älytön tilanne jo ilman syöttötariffitolkuttomuuttakin.
Planter ei näe sähköautojen osalta isoa kuvaa. Jos sähkölämmityksen (pumpulla tai ilman) kulutushuippuja ei saada tasoittumaan tulevaisuudessakaan niin mitä veikkaat tapahtuvan arki-iltana kun perheenisät ja äidit kytkevät auton lataukseen ja valtakunnassa on ulkolämpötila -30 celsiusta? Kestääkö siirto ja tuotanto tämänkin jos vaikka 30% autokannasta on sähköautoja?
on totta, että sähköauton akkuja voi teoriassa käyttää kulutushuippujen tasoittamiseen, mutta onko se tositilanteessa lainkaan realistista? Paljon paremmalla hyötysuhteella tasaaminen onnistuu vanhalla keksinnöllä, eli vesivaraajalla. Siihen kun lisää hiukan älyä, niin pahimpia kulutushuippuja pystyy jo hiukan tasoittamaan. Tätä älyä ei vielä ole käytössä kun minkäänlaista hintaohjaista ei ole.
hajautettuun sähköntuotantoon en itsekään usko, mutta hajautetulla sähkön säästöllä ja kulutushuippujen tasaamisella on huima potentiaali. Mitään tukiaisia ei tarvita. Riittää, että huipputehon tarvitsijat myös maksavat siitä koituvan laskun. Jos pumppulämmittäjä tarvitsee parina päivänä vuodessa sitä siirtoverkon moottoritietä, niin hänen kuuluu se myös maksaa. Ei siis niiden joille riittää kärrypolku kaikissa olosuhteissa.
Saksan ”energiakäänne” on tosiaan tuonut merkittävän lisälaskun kuluttajille jotka eivät pysty leikkaamaan kulutustaan. En tiedä miten tämä sitten tulee vaikuttamaan sähköautojen yleistymiseen Saksassa. Onko sähkö kuluttajale jo niin kallista, että se on sähköautoihin siirtymisen este.
Sinällään sähköautot eivät tule olemaan helppo juttu Suomen kaltaiselle harvaan asutulle maalle. On istä kai laskettukin miten sähköautojen määrän kasvu vaikuttaa siirtokapasiteetin tarpeeseen. Ei ihan pieniä lukuja.
No ok MaalaisSeppo, ihan sama. Rajataan se hajautettu tuotanto sitten sähköntuotantoon. Kiinteistökohtaisen puulämmityksen (hake ja pelletti) lisäämiseen on olemassa huima potentiaalia, mutta jo 20 vuotta on edistetty vain pumppulämmitystä. Jopa lukuisat maatilojen päärakennukset on muutettu maalämmölle ja näin tehdään edelleen. Täysin käsittämätöntä.
Kaukolämmössä on toki omat ongelmansa eikä se siirtoverkko ole ilmainen siinäkään. Ja onhan se monopoli. Silti kaukolämpöä pitäisi edistää kaikin tavoin.
Pieni mittakaava kaukolämmöstä puuttuu kokonaan. Siinäkin olisi potentiaalia. Naapurit tai pieni kylä voisivat varsin hyvin rakentaa yhteiden lämpölaitoksen. Suomalaiseen menttaliteettiin tämä ei vain tunnu sopivan. Saksassa tämäkin on toisin.
MaalaisSeppo, tarkoitin hajautetulla tuotannolla lähinnä lämmöntuotantoa. Sähkön kulutushuiput johtuvat sähkölämmityksestä ja pumppuavusteisesta sähkölämmityksestä. Sitä voi leikata tuottamalla lämpöä jollain muulla tavalla. Ensimmäisenä tulee mieleen lämmittäminen puuta polttamalla.
Tähän sitten vastaa moni, että ”kyllä minulla on uunit ahkerassa käytössä”. Se ei vaan riitä, että tämän palstan keskustelijat niin tekevänsä.
Taneli on oikeassa kaukolämmön ja sähkön yhteistuotannon suhteen. Sitä pitäisi kaikin tavoin edistää. Kaikkein suurinta hulluutta on rivitalo- ja kerroastaloyhtiöiden ”maalämpösaneeraukset”, eli kaukolämmöstä luopuminen. Erittäin lyhytnäköistä toimintaa josta maksu lankeaa kaikille sähkönkäyttäjille.
Pumppulämmitys on suorastaan pyhä asia ja sen markkinoinnissa on onnistuttu erittäin hyvin. Pumppulämmittäjät eivät kestä jakeluhäiriöitä lainkaan ja ovat ensimmäisenä vaatimassa mm. maakaapelointia. Ja sekin lasku lankeaa myös niille jotka kestävät jakeluhäiriöitä ja eivät nosta kulutustaan kylminä pakkasjaksoina.
Luulisi, että tällä palstalla korostuisi hajautetun paikallisen energiatuotannon puolesta liputtaminen, mutta hämästyksekseni ei. Tolopainenkaan ei pidä tehopiikkejä ongelmana ja toteaa tuontisähkön olevan niin halpaa, että sen varaan kannattaa huoltovarmuuskin perustaa.
Aivan ehdottomasti siirtohintaan tarvitaan voimakas ohjaus huipputehotarpeen mukaan. Se ken haluaa varmistaa sähkön saannin myös nostaessaan kulutustaan monikertaiseksi saa myös maksaa siitä. Siis maksaa silloinkin kun ei kapasiteettia tarvitse. Heitä varten se siirtoverkon moottoritie kuitenkin rakennetaan joka niemeen ja notkelmaan.
Koitin jokunen kuukausi sitten nostaa keskusteluun sähkönkulutuksen yhä kasvavan volatiliteetin. Minut tyrmättiin, mutta pysyn kannassani. Suorasähkölämmitys ja kaikenlainen pumppulämmitys lisäävät siirtokapasiteetin ja säätövoiman tarvetta. Viimeisimmänkin pakkasjakson aikana taas lukemattomat lisälämmittimet kaivettiin komeroista alimitoitettujen pumppulämmittimien rinnalle.
Siirtokapasiteetti oli täyskäytössä ja lisää ilmeisesti pitäisi vielä rakentaa. Kustannukset lankeavat maksuun niillekin jotka eivät lisää kulutustaan. Mielestäni myös siirtohinta tulee sitoa pörssisähkön hintaan tai niin, että ne jotka lisäävät kulutustaan myös maksavat siitä.
Otampa osaa minäkin tähän ”keskusteluun”. Moottorisahaketjun teroittamisesta en paljoa ymmärrä kun en moottorisahaa paljoa käytäkään. Olen siirtynyt kovapalaketjuihin, sahat ovat ms200 ja 346xp. Käyttö on lähinnä ajokoneen kasalle ajamien polttopuiden pätkintää.
Raivaussahaa käytän enemmän ja varmaan kymmeneen vuoteen en ole enää jaksanut teroittaa teriä kuin metsässä. Sen verran katson, että metsään mennessä terä on kunnossa ja ehjä varaterä mukana. Viilaan raivaussahan terät pystyasennossa niin, että siitä vaan vasemmalla kädellä terästä kiinni ja viilaus siihen sitten viilanohjaimella. Viilaan joka tankkauksella paitsi viimeisellä. Kiveen ajetutkin saa niin kuntoon kun ne nyt voi saada ihan vaan käsivaralla. En tosiaan viilapenkkiä tarvitse näihin hommiin ollenkaan. Terän vaihto on mielestäni v-mäistä hommaa. Siihen ryhdyn kun terä on totaalisen ruvella.
Varhaisperkauksessa aivan verraton terä on tämä v-klinga 225millisenä. Se ei vaan kestä kivikossa törmäilyä sitten yhtään.