Käyttäjän Pete kirjoittamat vastaukset
-
Pihkatappi pohtii tuossa ihan relevanttia asiaa. Ruotsalaiset ovat asiaa tutkineetkin ja varmaan Suomessakin olisi koealoja jotka kertovat seuraavaa. Kun taimikonhoidot on tehty jämptisti 2000kpl/ha riukuvaiheeseen asti, niin metsikön 300 isointa puuta ovat jokseenkin yhtä isoja kokonaan harventamattomassa metsikössä ja pariin kertaan harvennetussa.
olen samaa mieltä siitä, että valtapuut eivät juurikaan hyödy toisesta ja varsinkaan kolmannesta (ala)harvennuksesta. Kun etelä ja kesi-suomessa parammalla vt:llä – omt:llä ollaan 800kpl/ha tiheydessä tai alle (ja havupuulaji on kasvupaikalle ok), niin toisen harvennuksen voi jättää tekemättä ja valtapuut järeytyvät siinä missä ilman ”väljennystäkin”. Etuja on monia ja ne on joaiemmin luoteltu. Rauduskoivikot ovat toki asia erikseen.
Huonolaatuisten koivu-mänty sekametsien suhteen ammattitaitoa vaatii sen tunnistaminen onko siellä kuitenkin tukkipotentiaalia. Näissä tiheys on toki pikemminkin 1800 kuin 800kpl /ha.
energiaharvennuksen läpikäyneet kuviot ovat sitten vielä oma lukunsa. Ne voivat pahimmillaan olla päätehakkuutiheydessä tai sitten hyvinkin siinä mallissa, että ainakin kaksi harvennusta on vielä paikallaan.
Näyttää sen 4t pienkonebensan alvillinen mittarihinta olevan 1.99euroa/litra joten muuta en ole käyttänytkään moneen vuoteen. Myös moottoripyörän tankkaan tällä ennen talvisäilytystä. Ruohonleikkureiden kaasutinongelmat (kalvopumpun haurastumiset) ovat myös loppuneet.
Jätkä, miten tämä liittyy nykypäivänä tehtävään lannoittamiseen muuten kuin siten, että huuhtoutumiselle herkkiä karuja pohjia ei lannoiteta (sora- ja hiekkamaat), koivikoita ei lannoiteta (ei kannata nykyisillä hintasuhteilla ja tuskin kannatti joskus muinoinkaan) ja suometsien lannoituksessa ei käytetä vesiliukoista fosforia sisältäviä lannoitteita?
Typpilannoitukset kohdistetaan tavanomaisille vt ja mt kivennäispohjille ja pk-lannoitus (tuhka) paksuturpeisille typpirikkaille turvemaille. Booria levitetään lisäksi mt-omt taimikoihin ja nuoriin metsiin. Näistä linjauksista poikkeaa vain harva ja isot toimijat eivät ollenkaan. vt-kuusikot eivät ole minun mielestä yhtään sen huuhtoumaherkempiä kuin vt-männiköt. Jos kuusivaltainen metsä kasvaa hiekkakankaalla, niin sitä ei kannata jatko-kasvattaa ja vielä vähemmän lannoittaa. Metsähallituksen maillakin koealoja perustettiin ja paljon, mutta ne eivät olleet satojen hehtaarien kokoisia. Tyypillinen lannoituskoeala oli 20m*20m ja niitä toistettiin aina useampia mahdollisimman tasaisella kuviolla. Lisäksi perustettiin nolla-ruutuja vastaava määrä jotta lannoitusreaktio saatiin luotettavasti mitattua. Näitä koealoja perustettiin 60-, 70- ja 80-luvulla tuhansia eripuolelle Suomea. Lannoitus taitaa olla sodan jälkeisellä ajalla eniten maastokoealoilla tutkittu metsänkasvatuksen menetelmä.
Omalle kohdalle ei ole osunut vain 2mottia kasvavia kuvioita lukuunottamatta paria karua paksuturpeista rämettä ja niillehän ei kannata tehdä mitään.
Aloittaja kyseli vt-kuusikon lannoittamisesta ja se omien kokemusten mukaan todella toimii. Vaikutus ei ole ollut yhtään lyhyempi kuin mt-pohjilla. Todennäköisesti mt:llä saa samalla ttyppimäärällä enemmän lisämotteja kuin vt:llä, mutta vt:llä suhteellinen kasvunlisäys on suurempi. vt-kuusikoissa juttu on nimenomaan arvokasvun kiihdyttämisessä, eli siinä, että ne saa päätehakkuuseen kohtuullisella tukkiprosentilla järjelliseen aikaan. Jos aihiot ovat olemassa, eli siis harvennettu kuitukuusikko, niin on järjenköyhää hakata kuvio aukoksi kuituna ja aloittaa alusta.
En ole tuollaiseen vallassa olevaan käsitykseen törmännyt että vt:llä (kuivahkokangas) lannoitushyöty jäisi pieneksi. Päinvastoin suosituksissa vt-männiköt on nostettu kaikkein kannattavimmaksi typpilannoituskohteeksi.
Maalajista taitaa olla enempi kyse. Sora ja hiekkamaat ovat sellaisia joissa huuhtoutuminen on todennäköisempää. Näitä ei ole omalle kohdalle osunut. Kallioisia alueita minulla kyllä on. Se on selvää että avokalliota ei kannata lannoittaa. Kalion reunat ovat sitten jo asia erikseen. Huuhtoutumista voi välttää sillä, että levittää oikeaan aikaan eli keski-kesällä.
Näätä, todennäköisesti niitä vt-kuusikoita on sinunkin katsomilla tiloilla ollut, nimittäin metsä-arviot ja metsäsuunnittelukin on vähän mitä sattuu. Kuvio merkataan mustikkatyypiksi kun pääpuulaji on kuusi. Näitä osuu kyllä kohdalle kun vähän tarkemmin katsoo.
Puustoisen vt-kuusikon kenttäkerros ei mt:stä paljon poikkea. Seinäsammal siellä vallitsee ja varvut puuttuvat. Kenttäkerros on hyvinkin erinäköinen kuin valoisammalla vt-männiköllä. Jäkälälaikut saattavat näistä kuusikoista puuttua kokonaan, johtuneeko kuusikon vähäisemmästä ilmankierrosta ja kosteammasta mikroilmastosta?
Ammattimiehet saa kommentoida erikseen, mutta kokemusta vt-kuusikoiden lannoituksesta minulla kyllä on. En ole missään muualla nähnyt samanlaista kasvureaktiota kuin 35-40 vuotiaassa vt-kuusikossa. Aivan tavallisella NP-lannoituksella ensiharvennettu vaalean vihreä ja jopa harsuuntuneen näköinen kuusikko muuttuu totaalisesti toiseksi kun typpeä lykkää 150kg/ha, eli lantaa 600kg/ha. Kyseiset lannoitukset ovat omalla kohdallani todennäköisesti kaikkein kannattavimpia metsätalouden investointeja. Kallioalueiden vt-kuusikot ovat asia sitten erikseen. Niissä kuivuuden riski on niin iso etten uskalla ainakaan suositella jatkokasvatusta lannoittaen. Niistäkin tähän mennessä hyvät kokemukset, mutta kuivuus ja kirjanpainaja on todellinen riski. Sormi saa olla liipasimella niiden kanssa joka kesä…
Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että vt-kankaita kannattaisi uudistaa kuusella. Tai vt-pohjien kuusialikasvosta kannattaisi suosia tai kasvattaa. Ei missään nimessä. Keskiverto mt-llkäkiin mänty hakkaa kuusen tuotoksessa. Jos hirvitiheys vsen vaan mahdollistaa.
Maastullissa oli pari viikkoa sitten (?) juttu harsintakuusikosa, oliko peräti ”varoituskuusikko”? Se oli solakkaa ja periaatteessa arvokasvuvaiheessa. Itse olisin ainakin kokeillut typpilannoitusta ennen päätehakkuupäätöstä. Kuusamossa oikein tutkittiin vajaatuottoisten ja yli-ikäisten kuusikoiden lannoitusta joskus 70-luvulla ja nekin reagoivat positiivisesti. Kannattavuus voi olla asia erikseen, mutta jos ollaan tukkikynnyksellä, niin kannattaa ainakin kaksikertaa harkita mitä tekee.
Aivan sama onko ct vai vt. Molemmilla mänty ainoa järkevä puulaji. Vaikeaksi menee.
Tällä palstalla on useampi epäilevästi kantokäsittelyn tehoon suhtautuva. Täytyy vain toivoa, että valtaosa urakoitsijoista ja kuljettajista tekee työn hyvällä asenteella, eli huolellisesti kantokäsittelynkin osalta.
Tutkimustuloksen tulkinta ei saa kääntyä sellaiseksi että kantokäsittelyllä ei ole mitään väliä…
Tupla
Taneli kuvasi hyvin tätä räkämäntykeskustelua 🙂
Mahdoton sanoa mitä siellä on. Voi olla, että nyt tukkiprosentti jää alhaiseksi ja voi olla, että arvokasvua olisi sikäli vielä saatavissa, että järeä oksainenkin runko kelpaa paremmin tukiksi kuin laiha. Voi olla niin, että yläharvennus on tässä huonoin vaihtoehto. Siinä hakattaisiin nyt isoimmat puut huonolla tukkiprosentilla pois ja jäljelle jäävien latvukset eivät enää toivu, eli niistäkään ei tukkia hakattaisi. Ja tuuli ja lumi katkoo niitä.
Näkemättä paha sanoa, mutta kun sinne halutaan alikasvosta, niin alaharventaisin nyt ja hakkaisin sitten joskus ne valtapuut kun ovat järeytyneet reippaasti. Nyt voisi vetää harvaksi 300-350 runkoa hehtaarille asentoon. Harvempi puusto helpottaa sitten alikasvoksen säästämistäkin.