Käyttäjän Pete kirjoittamat vastaukset
-
Bortrac on kätevä ja olen käyttänyt vain 30litraa vettä hehtaarilla. Käytännössä siis 10litraa vettä ensin säiliöön ja 5litraa bortracia. Ainakin Solo merkkisessä reppuruiskussa on vakiona messinkinen kierrettävä säätösuutin. Sillä saa suihkun säädettyä pistemäiseksi ja ”kantomatkaa” saa sillä useita metrejä. Ei tarvise kuviota kovin tiuhaan kävellä kun sillä ruiskuttelee hiukan yläviistoon.
Ruiskun pesu/huuhtelu täytyy muistaa levityksen jälkeen. Bortrac + vesi seos jos pääsee kuivahtamaan, niin seuraavalla käyttökerralla ruiskun pumppu voi hajota. Kokemusta on. Huuhtelu on tietysti aina syytä tehdä levittää sitten mitä vaan. Toinen huomio bortracista on, että se on kylmänä aika jäykkää ja ei heti sekoitu veteen varsinkin jos sekin on kaivokylmää. Viime keväänä säilytin bortracia ja vettä kuvion reunalla viikon yli ja yöllä lämpötila meni ainakin nollaan. Tein seoksen enkä paljon sekoitellut. Bortrac painui pohjalle ja pummpu oli kovilla kun sitä pumppailin. Voimakas ravistelu sai ne sekoittumaan ja homma alkoi pelata.
Raivaussahan levityslaitteesta löytyy googlella kuvia kun laitta hakusanaksi kantosirppi. Se ruiskutti seoksen terän alapintaan ja lopputuloksena oli jonkinlainen ”aerosolipilvi”, ei hyvä.
Pienen ruiskun tai ”jatkuvasti kosteana pysyvän” pensselin virittämistä raivaussahaan en ole vielä kokeillut. Uskon, että toimisi kuitenkin hyvin. Ihan jokaista kantoa ei tarvitse käydä erikseen käsittelemässä, joten ajan menekki ei nousisi ainakaan isommaksi kuin kahden erillisen raivaussahatyöstön.
Lentoruiskutusten aikaan glyfosaatti ei ollut vielä markkinoilla tai se oli vielä varsin arvokasta tavaraa. Ennakkotorjunnassa sitä ehdittiin käyttää jonkin verran joko äestykseen liittyen tai erillisenä käsittelynä metsäkoneella. Lentolevityksessä käytettiin MCPA:ta 2.4.5D tehoainetta tai niiden seosta. Lentolevityksestä oltiin hetken aikaa hyvinkin innostuneita kun metsähallituksella ja yhtiöillä oli vielä metsälentokenttäverkostokin olemassa. Niitä lentokenttiä rakennettiin muuten hyvinkin 200kpl ja ne palvelivat ensisijaisesti metsänlannoitusta.
Lentolevitystä tutkittiin paljon ja ei pelkästään ympäristö ja työsuojelun näkökulmasta. Toimintaa oli jokseenkin vaikeaa johtaa kun sopivaa levitysaikaa oli kussakin maantieteessä ehkä vain pari viikkoa. Jos levitys tehtiin liian aikaisin, niin havupuut vioittuivat (harvoin kuolivat) ja jos levitys myöhästyi, niin vesakossa oli jo ruska ja tehoaine ei kulkeutunut runkoon. Oma mielikuvani on, että se oli jokseenkin toivotonta hommaa puhtaasti metsänhoidollisestikin.
Ennakkotorjunta, eli ruiskutus ennen istutusta tai kylvöä onnistuu hyvin ja siihen ei ilma-aluksia tarvita. Ja lopputulos on sama tai parempikin. Täysin ilman raivaussahatyöstöä ei ennakkotorjumallakaan selviä, mutta työmäärä ja kustannuksia se vähentää dramaattisesti. Ja parantaa istutustaimien kasvua kun juuristokilpailua ei ole. Samaan tulokseen, korkeammin kustannuksin, päästään koneellisella kitkennällä, se on kyllä hyvä systeemi kun ajoitus vaan on oikea.
Satakunnassa tai missä jeessi sitten liikkuukaan on näköjään aivan erilaisia metsänomistajia kuin minkälaisia itse olen tavannut. Tunnen aika paljon metsänomistajia ja osa heistä on hyvinkin ammattimaisia. Kukaan heistä ei ole kertonut kemiallista torjuntaa käyttävänsä. Ilmeisesti he eivät ole ”laiskaperseitä” tai sitten lompsa on kunnossa kun onnistuvat ihan hyviä taimikoita tuottamaan. Kalliiksi ja hankalaksi se tulee, mutta onhan se mahdollista, tottakai.
Yksi julkisuuden henkilö, eli tämä Ketola joka metsälehden sivuillakin esiintyy, käyttää lehtijuttujen perusteella glyfosaattia raivaussahatyön yhteydessä. Ilmeisesti tekee vesakon kannokkoon kantokäsittelyn. Se onkin hyvin fiksua puuhaa rehevillä mailla. Siinä riittää yksi raivaussahatyöstö koko kiertoon kun näin toimii. Ja on aikalailla täsmätorjuntaa.
Toivottavasti lehtipuun vesomisen ehkäisyyn kehitteillä oleva biologinen purppuranahakkasienen itiövalmiste saadaan valmiiksi ja markkinoille. Toivottavasti sen myötä saadaan raivaussahoihinkin taas valmiiksi mietittyä ja toimivaa levityslaitetta markkinoille.
Jeessi, en ole huomannut isojen metsänomistajajoukkojen innostuneen kemiallisesta metsänhoidosta, eli siinä mielessä ”filunkia” ei näytä tapahtuvan lainkaan. Käyttö on olematonta vaikka kultainen keskitie on kaikkien käytössä. Enkä usko tähän tulevan minkäänlaista vetoa jatkossakaan. Ylipäätään nykyinen ja tuleva sukupolvi korjaa nyt edellisetn polvien kylvämää satoa. Metsien hoito on keskimäärin huonolla tolalla. Kasvatusmetsiä on nyt paljon ja ne puskevat puuta vaikkei tekisi mitään, mutta kun kurkistaa yhden sukupolven yli, niin metsänhoidon taso ei näytä ainakaan hyvältä.
Metsäyhtiöt ja MHY:t eivät tarjoa edes pyydettäessä kemiallisen torjunnan palveluita joten käytännössä eletään jo Jeessin kemikaalittomassa haavemaailmassa. Jos glyfosaatin käytölle on tarve, niin levitys täytyy hoitaa itse kuten 30.12.2016 lähettämissä kuvissani on tehty (Vasemmalla yksi pieni toimenpide tehty…).
Sertifiointi rajoittaa käytön vain tilanteisiin joissa se todella on tarpeen ja eihän siinä muuten mitään järkeä olisikaan. Kustannus se levitys ja aine kuitenkin on.
Tehokkuudesta olen samaa mieltä kuin joku tuossa aiemmin. On luonnon monimuotoisuudenkin etu, että puuta tuotetaan tehokkaasti niillä kuvioilla millä sille on hyvät edellytykset. Jatkossa puuta tarvitaan enemmän ja se kasvatetaan entistä pienemmällä alalla. Samalla saadaan tehoa niiden alueiden suojeluun joilla aidosti on monimuotoisuutta.
Esimerkkinä lähes 5 miljoona suometsähehtaaria. Olen aika vakuuttunut, että valtaosa näistä jää tulevaisuudessa pois puun tuotannosta. Tämä kasvussa oleva puusukupolvi kyllä käytetään, mutta jatko on todellakin hämäränpeitossa. Täytyyy muistaa, että lähes kaikki metsä-ammattilaiset valjastettiin noin 20 vuoden ajaksi soiden metsittämiseen. Nyt meillä ei ole enää tekijöitä ja osaajat ovat vielä vähemmässä, siis suometsäosaajat.
Puukille vielä kysymys pykäläviidakosta. Mitä viidakkoa tarkoitat? Luomussa on omat säädöksensä, mutta niillä pyritään juurikin varmistamaan, että kuluttaja saa luomua ostaessaan nimenomaan luomua.
Luomun valvonta on tiukkaa ja sillä halutaan varmistaa juurikin luomun brändiä, se ei varmasti kestäisi minkäänlaisia skandaaleja. Jos luomun pykäläviidakko ahdistaa, niin oikea osoite kehitysehdotuksille on varmaan Luomuliitto, mutta se ei ole ainkaan tähän mennessä ole ollut valmis minkäänlaisiin ehtojen höllennyksiin.
Maatalouden sääntely on toki ylittänyt kokonaisuutena kaiken kohtuuden jo aikaa sitten. Maaseutuvirasto on nyt solmussa tukien maksatuksen takia ja suurin yksittäinen tekijä lienee ympäristökorvausjärjestelmän entisestään lisätty monimutkaisuus.
Annelilta on jäänyt ehkä huomaamatta, että Suomen olosuhteissa nimenomaan karjatalous on kaikkein luontevin tuotantosuunta. Nurmenviljely sopii Suomen ilmastoon hyvin ja kaksimahainen karja pystyy hyödyntämään nurmirehua varsin tehokkaasti. Kestävästi tuotetun maidon ja naudanlihan tuotannossa Suomi on jokseenkin samalla viivalla tai edes lähellä muita maita. Maidontuottajille on Suomessa pystytty myös maksamaan merkittävästikin korkeampaa hintaa kuin muissa Euroopan maissa. Maidon tuottajahinta taitaa tälläkin hetkellä olla Suomessa maailman korkein.
Kasvispainotteista ruokavaliota kannattaa varmaan itse kunkin suosia terveyssyistä, mutta karjatalouden kehittämisen edellytyksiä ei pidä ainakaan täällä kotipesässä itse alkaa rajoittamaan. Moni maidontuottaja on siirtynyt luomuun ja hyvä niin. Kaikille se ei ole kuitenkaan mahdollista. Ylipäätään jo luomuvalkuaisen saatavuus asettaa tuotannolle rajoitteensa. Luomuvalkuaista joudutaan jo nyt haalimaan maailman ääristä ja mm. Romaniasta. Öljykasvien viljely luomussa on varsin tehotonta ja soijan osalta se ei liene ollenkaan mahdollista. Valkuaisissakin on eroja, eli vaikkapa härkäpapu ei ole sellaisenaan ratkaisu. Ei myöskään apila, sen liian runsas syöttäminen aiheuttaa omat ongelmansa.
Jeessin käsitys omavaraisesta Suomesta sotien aikaan ei perustu ainakaan historian tuntemiseen. Suomessa oli jo ennen talvisotaa vajausta viljasta ja asiaa ei helpottanut Karjalan luovutus (20 prosenttia pelto-alasta) miehittäjälle. Jatkosodasta irtautuminenkin oli alisteinen elintarvikehuollolle. Saksan lupaama ja myös antama vilja-apu piti Suomen sodassa mukana. Sodan jälkeisinä vuosina ruokahuolto oli paljolti tuonnin varassa ja sitä ei helpottanut mm. lannoitteiden heikko saatavuus. Ruokahuoltoa pitää moni näköjään itsestään selvyytenä, mutta koittakaapa olla syömättä vaikkapa pari viikkoa!
Olen ehkä pessimisti, mutta en usko, että nimenomaan suomalainen luomu olisi mitenkään nostettavissa brändiksi. Luomu tai öko tms. merkki sellainen toki jo on, mutta että suomalainen luomu? Lopputuotebusiness on brändibusinestä ja siinä haluaa olla mukana jokainen maa. Ruokaan suhtaudutaan hyvin tunnepitoisesti ja lähes aina halutaan suosia kotimaista ruokaa. Poikkeuksena ehkä Kiina ja äidinmaidonkorvike. No siinä ei sitten luomusta enää puhutakaan. Venäjälläkin arvostetaan suomalaisia tuotteita, mutta niitä olisi harvalla enää varaa siellä ostaa vaikka pakotteet poistuisivat.
Brändimarkkina, mikäli sellainen aukeaa, edellyttää myös volyymiä. Sitä olisi mahdollisesti tarjolla vain maidon osalta.
Haluaako Lumppi lisää tukea suomalaiselle luomutuotannolle? Kuka sen maksaisi?
Jos koko Suomi olisi luomussa, niin elintarvijetuonti kasvaisi todella rajusti, nyt olemme sentään peruselintarvikkeissa omavaraisia vaikka elintarviketuonnin arvo onkin 4 miljardia euroa viennin arvon ollessa noin 1 miljardi.
Uskooko Lumppi, että kotimainen elintarviketeollisuus pysyisi edes nykyisella tasollaan jos koko Suomi olisi luomussa? Minä en usko niin vaan meille tulisi entistä enemmän jalosteita.
Luonnonvastaista se minusta kuitenkin on, mutta en ole sitä sinulta kieltämässä. Mites se vastavuoroisuus? Puhumalla myrkyistä ja niiden hajoamattomuudesta luot mielikuvaa, että glyfosaatinkin osalta olisi näin. Onko sinulla esittää heittojesi tueksi jotain faktaakin?
Luomu on länsimaisen etuoikeutetun kuluttajan luxusta johon valtaosalla maailman väestöstä ei koskaan tule olemaan varaa.
Markkinaehtoisesti ja tilatasolla luomun tuottaminen on toki aivan ok, mutta mitään ylimääräisiä tukiaisia sen tuottamiseen ei pidä ohjata. Markkina ohjatkoon ja tuottajat tuottakoon. Jos kysyntää kerran on, niin miksi luomun osuus on pysynyt pienenä? Se toki tiedetään, että luomun osuus tuotannosta on vielä hehtaariosuuttaankin pienempi. Isossa kuvassa luomun paremmuutta ympäristönkään kannalta ei ole pystytty todistamaan. Pelkkä ideologinen asioiden toistaminen ei vielä muutu tieteelliseksi tutkimustulokseksi. Luomussa satotasojen lasku johtaa nykyistä isomman pinta-alan käyttämiseen maatalouteen ja pellon lisäys, tehdään se sitten luomussa tai tavanomaisessa, aiheuttaa ne negatiiviset ympäristövaikutukset josta ollaan huolissaan.
Glyfosaatti on tikun nokassa lähinnä siksi, että se on Monsanton kehittämä ja Monsantoa pitää tietysti jokaisen tiedostavan ihmisen vastustaa. Ja ei siinä mitään, kyllähän se on ”kova” firma siemenbusineksessa ja siihen liittyy perustellusti ongelmia lähinnä kehittyvissä maissa. Luomussa ja kestävässä tavanomaisessa tuotannossa hyvin paljon samoja elementtejä ja opittavaa puolin ja toisin. Pellon kasvukunto ja viljelykierto ovat kaiken perusta.
Jeessi haluaa kieltää minulta glyfosaatin käytön metsätaloudessa, mutta minä en sitä hyväksy. En ole tulossa jeessin metsiin ruiskuttamaan enkä vaadi häntä lopettamaan luonnonvastaisen hybridipuulajin kasvattamista.