Käyttäjän Pete kirjoittamat vastaukset
-
Anneli, jos tavoitteena on siirtää metsätila aktiiviomistukseen, niin se kauppa tehdään hyvissä ajoin, eli luopuja on noin 60v ja jatkaja noin 30v. Ylipäätään olen sitä mieltä, että kolmekymppisellä pitääkin olla velat tapissa :). Ja ihan oikeastikin näin.
En ole lainkaan innostunut sen lahjaveronkaan vähennysoikeudesta pyynmyyntiverosta. Se hyvä siitä ehkä seuraa, että puukauppaan säilyy jokin motiivi kun huojennuksen saa vain puuta myymällä, mutta miksi haluamme betonoida metsäomistusta sukuihin?
Anneli, miten tämä tämä järjestely aktivoisi metsätalouden kehittämiseen saati laajentamiseen? Siis se, että tilan saisi haltuun lähes ilmaiseksi vain sillä, että tekisi pari puukauppaa. Miten tämä toisi tiloja markkinoille? Miksei sinun omassa tapauksessasi tehty verotehokasta sukupolvenvaihdoskauppaa?
Ei ei, kyllä kokonaisuutta pitää kehittää niin, että metsätiloja tulee markkinoille ja ne perheet joissa löytyy yksi jatkaja tekevät ratkaisunsa ajoissa.
Metsävähennystä ei missään nimessä pidä kaavamaisesti nostaa 60 prosentista. Jos halutaan korottaa, niin luotetaan sitten valtion varoin kerättyyn metsävaratietoon. Jos olemassa oleva puusto on tiedossa, niin sille voi laskea arvon puutavaralajeittain. Jos kyseinen arvo on enemmän kuin 60%, niin käytettäköön sitä metsävähennyspohjana. Se olisi oikeasti se puuvarasto jonka ostaa ja muussakin liiketoiminnassa tuotteen ostohinnan saa vähentää myyntihinnasta. Näin ”metsävähennyspohjan hankinta” ei vääristäisi jo ennestään ylihintaisia taimikkotiloja.
Metsävähennyspohjasta tulisi myös olla mahdollisuus ”kieltäytyä”. Tämä mahdollistaisi taimikkotilojen oston, kuntoon laiton ja edelleen myynnin. Nyt metsävähennyksen tuloutuminen estää käytännössä tämän varmasti kaikkien kannalta järkevän yrittämisen.
Erityisen tärkeää on, että mahdollista uutta huojennusta ei uloteta perintönä saatuihin tiloihin. Metsiä nimittäin perii yli 60v henkilöt ja voi perustellusti kysyä miten se parantaa yrittäjämäistä metsätaloutta. Tämä ei tarkoita sitä, etteikö senioreista löytyisi aktiivisia metsänomistajia ja –hoitajia. Isossa kuvassa kuitenkin tiedetään, että kun omistajan ikä lähestyy 70v, niin hoidon ja hakkuiden aktiivisuus loppuu.
Metsätilojen sukupolvenvaihdoksessa on oikeastaan vain yksi verotuksellinen ongelma ja se on lahja- ja perintöveron voimakas progressio kun siirrettävä omaisuus on arvoltaan yli 50 000euroa, niin toisessa veroluokassa lahjaveroprosentti on jo 33. Eli siis Metsätilan siirtäminen veljen tyttärelle maksaa ja paljon. Ensimmäisessä veroluokassa lahjavero on yli miljoonan euronkin lahjasta kohtuullisempi 20 prosenttia.
Tällöin käy niin, että jatkava sukupolvi joutuu tekemään ylisuuret hakkuut veron maksamiseksi ja se taas tarkoittaa pääomaveroa kovimman kautta. Järjestely voitaisiin tehdä myös kaupalla, mutta jatkajilla on usein velvoitteita jo ennestään (asuntolainaa merkittävästikin) joten muutaman sadantuhannen lainan ottaminen tuntuu hurjalta. Itseäni se ei hirvittäisi kun lainaa olen tähänkin mennessä ottanut metsän ostoon, mutta ymmärrän kyllä ongelman varsinkin jos jatkaja on aloitteleva metsänomistaja.
Valtaosa metsätiloista on alle 50ha pinta-alaltaan ja niiden osalta järjestelyt onnistuvat varsin pienen veroseuraamuksin jo nykyisillä keinoilla vaikka tuo toisen veroluokan lahjaveroprosentti on korkea jo suhteellisen pienen tilan osalta ja luovutusvoittoverovapaa kauppa on mahdollinen vain lasten, lastenlasten ja sisarusten välillä. Tämä isojen tilojen ongelma pitäisi siis ratkaista niin, että useiden satojen hehtaareiden metsätiloista ei tarvitse väkisin tehdä maatiloja. Maatiloillahan perintöveron 55§ huojennus on erittäin merkittävä. Huojennuksen kohdistaminen vain isoihin tiloihin taitaa vaan olla mahdotonta vaikka meillä on nyt porvarihallitus. Valitettavasti.
Perikuntien purkaminen on jo nykyisin hyvin verotehokasta. Ensin pitää muodostaa metsätilayhtymä ja sitten yksi osakas voi ostaa muiden osuudet. Yhtymäosuuksien kaupasta muodostuu metsävähennyspohjaa ja luovutus on luovutusvoittoverosta vapaa mikäli metsätilan hallinta aika on yli 10v (perittävän ja perikunnan yhteinen hallinta-aika).
Reima nyt meinaa, että juuri tällä metsäsektorilla kaikki toimijat pyrkivät taloudelliseen optimiin. Niin tulkitsen tuon väittämän, että kannattavuus määrittäisi tekemisen ja sen tulokset. Näin ei ole ainakaan metsänomistamisen tai siitä luopumisen suhteen.
Muuttujia on paljon, siitä olemme samaa mieltä.
Itse tiloja ostavana en kaipaa metsävähennykseen korotusta. Jos tiloja ostaa, niin metsävähennys ei lopu koskaan… Tai tältä ainakin nyt näyttää. Korkeampi metsävähennyspohja, esim. 90%, kapitalisoituu taimikkovaltaisten tilojen hintaa. Metsävähennysmahdollisuutta ei myöskään pidä laajentaa tiloille jotka eivät nyt ole sen piirissä. Se johtaisi samaan ilmiöön, eli metsää ostettaisiin vain sen takia, jotta saadaan ”perintötilan” puunmyynneille alhaisempi vero.
Kaikkein fiksuimpia olivat ne jotka pinta-alaveron aikaan hoitivat sukupolenvaihdoksen kaupalla. Ostaja ehti vielä myydä puuta veroitta ja veromuutoksen jälkeen oli metsävähennys käytössä.
Reima muistelee nyt vanhoja ihan turhaan. Pinta-alavero oli metsiään hyvin hoitavalle erinomainen systeemi taimikkovähennyksineen kaikkineen. Ainoastaan selvästi tavallista isommat pinta-alat olivat ongelmallisia progression takia.
Perimistä tai lahjaksi saamista ei pidä ainakaan suosia vapailla markkinoilla ostavien kustannuksella. Miksi pitäisi? Hoitavatko metsänsä perineet sitä yleensä paremmin. Hakkaavatko he enemmän puuta?
Anneli, nykysysteemi saattaa suosia myyntiä, mutta myyntiä voi ja lähes aina myös kannattaa käyttää myös sukupolvenvaihdoksessa. Lähiomaiselle myynti on luovutusvoittoverosta vapaa ja metsävähennys tulee käyttöön. Rahalla on helpompi hoitaa sisarosuuksia ja rahaa on aina helppo jakaa. Saattaapa se luopuva sukupolvikin keksiä rahalle jotain käyttöä. Perintöä ei pidä millään tavalla suosia. Kuoleman odottelu ei ainakaan paranna metsätilarakennetta. Jos jotain tuetaan tai ohjausta tehdään, niin toimenpiteet pitää rajata elinaikana tehtyihin järjestelyihin.
Jätkät pätkät on tärinästään huolimatta oikeilla jäljillä
Puuta ei pidä käyttää energiantuotantoon. Siinä hiili karkaa heti ilmakehään. Hiukkaspäästöt ovat myös aivan valtavat. Suohon polkeminen on tosiaan parempi ratkaisu. Energia pitää jatkossa tuottaa lämpöpumpuilla ja jos joku tarvitsee siihen sähköä, niin käytettäköön tuuli-, aalto- ja aurinkovoimaa. Puun käyttö rakentamiseen on turmioksi sekin. Talot voidaan varsin hyvin rakentaa jatkossa kokonaan uretaanista.
Tutkimus tuo aivan uuden näkökulman myös jatkuvaan kasvatukseen. Suomen olosuhteissa se vääjäämättä johtaa ilmastoa turmiollisesti lämmittävään kuusettumiseen vaikka apostolit muuta väittävät. Ilmaston kannalta paras ratkaisu, ja kustannustehokkain, on havumetsien nopea maahankaato. Kaikkeahan ei ehditä jalostaa ja jalostusprosessissa hiili karkaa ilmakehään. Järeimmät rungot voisi tietysti juntata ojitettuihin suometsiin. Siellä hiili pysyisi poissa ilmakehästä vuosituhansien ajan. Metsänpohjat uudistuvat luontaisesti lehtipuulle varsinkin kun hakkuissa jätetään hieskoivut pystyyn. Ojia kannatta tukkia myös kangasmailla, se lisää soistumista ja hieskoivulle olosuhteet senkin paranee.
Nykyinen turmiollinen metsäteollisuus pitää ajaa alas. Varttuneita hieskoivuja ja tietysti haapaa voidaan kuitenkin poimintahakkuilla aikanaan korjata vaikka hevospelillä pienimuotoisen sahateollisuuden käyttöön aihiotuotteiksi.