Käyttäjän Pete kirjoittamat vastaukset
-
Ruotsissa FSC edellyttää, että tukkimiehentäitä ei torjuta kemiallisesti. Suomessa lienee sama paine aika kova FSC:n osalta. Ongelmat ovat Ruotsissa tosi isoja, istutustaimet saattavat tuhoutua lähes kokonaan. Yksi välivuosi ei riitä, tarvitaan kolmekin vuotta, että syöntipaine laskee merkittävästi. Tukkimiehentäi lisääntyy kannoissa joten havujen korjuu tai kuivuminen ei asiaa helpota. Kantojen nostokaan ei auta kun ne kannot on kasalla parikin vuotta juuri sillä uudistetavalla kuviolla.
Ruotsissa on kovasti kehitelty mekaanista suojausta, esimerkiksi erilaisia vahauksia hiekalla tai ilman. Kokemukset ovat vaihtelevia. Mekaanisen suojan lisääminen nostaa taimikustannusta aika paljon.
Oma mielipiteeni on, että taimien käsittely torjunta-aineella taimitarhalla on täsmätorjuntaa parhaimmillaan. Nitriilikäsineet istuttajille ja käsienpesu ennen ruokailua ei ole vaikea järjestää.
Tupe, hieno suoritus! Turhia tuumaustaukoja ei ole pidetty kun tasaisen tekemisen tahti on ollut 4,5 minuuttia per kauha ja keskimääräinen ajomatka noin 200 metriä!
Juuri näin chester, Glalla ja minulla on varmasti aikaa laatia hakemus vaikka ruutupaperille ja jatkossakin se on mahdollista, mutta onko se järkevää?
Esimerkiksi juuri kaavatietoja ei nimenomaan ”säilytetä ja ylläpidetä” monessa paikassa vaan se haetaan ja esitetään sähköisesti yhdestä paikasta ja esitetään monessa kanavassa. Aivan niinkuin tilan rajat jo pitkään. Ei niitäkään piirretä monessa paikassa erikseen vaikka lohkomisen jälkeen.
Mikä tässä on niin vaikeaa ymmärtää?
Valtiolla on tavoitteena, että ajantasaisin metsävaratieto on yhdessä tietokannassa ja että kaikki päivittävät sitä. Se on hyvä tavoite ja tuskin mikään muu taho ottaisi sitä tehtäväkseen.
Parasta olisi jos tiedot avattaisiin omistajatietoineen. Vain se mahdollistaisi passiivisten aktivoinnin. Joidenkin mielestä passiivisten tulee kuitenkin pysyä passiivisina vaikka oma organisaatio ei ole aktivoinnissa onnistunut.
Tässä nyt Gla ja joku muukaan ei ole ymmärtänyt mistä tässä kokonaisuutena on kyse. Aivan varmasti näin massiivisen tietovaraston käyttöönotossa voi olla ongelmia aliuksi niinkuin on ollutkin, mutta kehitys kulkee aivan oikeaan suuntaan. Laserkeilausta tuskin on ajateltukaan ainoaksi tiedon keruu menetelmäksi. Esim. maastotyönä kerätty tieto on aivan tätä päivää nyt ja jatkossakin. Maastotyönä kerätyn tiedon päivittäminen metsään.fihin on ainakin omalta osalta onnistunut joka kerta hyvin sujuvasti. Kaikkein sujuvinta oli siirtaa tuore metsäsuunnitelma sinne metsään.fihin.
Kaukana ei toivottavasti ole sekään päivä kun metsäkone laserkeilaa käsitellyn kuvion hyvinkin tarkkaan ja tieto päivittyy metsään.fihin.
Kasvumallien suhteen kehitettävää on edelleen, koneellisestihan niitä puustotietoja kasvatetaan. Kasvumallien epätarkkuus tuskin on kuitenkaan Metsäkeskuksen syy. Ja sama ongelma on ollut metsäsuunnittelun alusta lähtien.
Päällekkäisyyksistä on digitaalisessa ympäristössä turha edes puhua. Paikkatieto on ”tasoja” ja kaavatieto on yksi sellainen. Kyseinen taso yksinkertaisesti vain siirretään sitä ylläpitävältä toinijalta metsään.fihin.
Jos Gla meinaa, että sähköpostin liitetiedosto on sähköistä asiointia niin hän on pahasti väärässä. Ei. Sähköistä asiointia on se, että olemassa olevaa tietoa ei tarvitse rustailla pdf-pohjille vaan vaikkapa juuri kemera-asioissa riittää kun klikkaa sitä kuviota ja valitsee, että ”hae kemeraa” ja muutama klikkaus perään ja hakemus on lähtenyt käsittelyyn. Pdf:ien siirtely ei paljoa paperipostista eroa.
Me täällä meuhkaavat olemme tietysti huippuasiantuntijoita omien metsiemme suhtee ja tiedämme asiat paremmin kuin kukaan muu. Ihan mukavaa kuitenkin on saattaa tiedot ajantasalle jo nyt, varsinkin kun se on varsin helppoa jos jaksaa muutaman lauseen kirjoittaa kuvion puustotunnuksista.
Olen avannut tietoni jokseenkin kaikille metsäpalveluita tarjoaville toimijoille ja se todella toimii. Olen saanut pelkästään asiallisia yhteydenottoja niin puukaupan kuin metsäpalveluiden osalta. Ja kovia tarjouksia esim. taimikonhoidosta. Ja jälkikin on ollut hyvää. Suosittelen tietojen avaamista kaikille!Paljaaksi hakatusta metsästä ei paljoa lahjaveroseuraamuksia koidu, mutta tietysti se on väärin, että Potifar ja tyttärensä ei saa veroporkkanaa.
Hogi, neulasnäytteen ehtii vielä ottaa ja se kannattaa. Kuvailusi perusteella typpeä on todennäköisesti hyvin runsaasti ja kellertävä sävy johtuu liian vähäisestä kaliumin määrästä.
Kunnossa oleva kuivatus ei sido typpeä vaan päinvastoin mobilisoi sitä. Se taas johtaa epätasapainoon typen ja kaliumin suhteen.
Voi kyseinen kohde oli toki niin karukin, että mitään ravinteita ei oo runsaasti. Tuskin kuitenkaan jos siitä hakattiin jonkinlainen tukkimetsä.
Urean oikea levitysaika on syksy ja alkutalvi ennen pysyvän lumen tuloa. Kevät on tosiaan huonoin mahdollinen aika. Urea haihtuu keväällä ja kesällä herkästi ammoniakkina taivaan tuuliin. Jos on aivan varmaa, että hyvin pian levityksen jälkeen sataa reippaasti ja on viileää, niin sitten urean voinee levittää vaikka keväälläkin. Joka kevät ei tällaista rakoa tule.
Salpietarilla ei ole tätä ongelmaa lainkaan. Heinä-elokuu on parasta salpietarin levitysaikaa. Maa on silloin niin lämmintä kuin se kasvukauden aikana voi olla ja se edistää ravinteiden sitoutumista. Urea puolestaam tarvitsee aikaa muuttuakseen ammoniumtypeksi ja syksy on siksi paras levitysaika.
Itsellä kun nämä palstat on lähinnä ostettuja ja lisääkin voisin ostaa, niin enempi katson ainakin tällä hetkellä tuota sijoitetun pääoman tuottoa, eli oman pääoman sisäistä korkoa esimerkiksi 10 vuoden aikana tehdylle investoinnille, josta iso osa tehdään heti. Kuluja ovat sitten lainan lyhennykset, korot ja metsänhoitoinvestoinnit. Tuottoja lähinnä hakkuutulot.
Jos laskee sisäisen koron paljon kasvatusmetsiä sisältävälle tilalle jossa isommat hakkuut painottuvat 10v päähän jja tekee ne avohakkuuna ja vielä uudistaakin, niin tilan hinnasta riippuen pääsee hyväänkin sisäiseen korkoon (huom. omalle pääomalle), lainat on maksettu ja omistuksessa on tila jolla on paljon T1 taimikkoa ja mahdollisesti myös runsaasti 2-3kl metsiä. Seuraavaa korkoa voi alkaa laskemaan sitten ja ihan millä mallilla vaan. Minulle tärkeintä on saada tila maksuun ja sen hahmottamisessa oman pääoman sisäinen korko on hyvä mittari. Olettamuksille se toki perustuu kuten muutkin laskelmat.
Olen koittanut laskea saako velkavivun maksuun 20v välein toistuvin yläharvennuksin (joista ensimmäinen laajempi 10v ostosta) mutta olen joko laskenut väärin tai sitten kassavirta ei vaan riitä. Näissäkin laskelmissa heti alkuun on tehty aukkoa ja reipasta yläharvennusta,
Huippulaatua näiltä ei männystä saada, mutta tukkilaatua kuitenkin. Ja tarvittaessa lyhyellä kiertoajalla. Tulevaisuuden hinnoittelusta ei tietysti ole tietoa, mutta siitä olen vakuuttunut, että järeyttä joka tapauksessa arvostetaan.
Tammi kasvaa näillä pohjilla ihan hyvin. Tuhoriski on kuitenkin niin suuri, ja siitä on kokemusta, että useamman hehtaarin kokeilut saa tehdä joku muu. Nämä kokemukset Uusimaalta alueella jossa kallio nousee pintaan tämän tästä ja notkot ovat savea ja pienialaisia korpio. Isommat savikot on tietysti raivattu pelloksi jo satoja vuosia sitten ja vilja kasvaa hyvin