Käyttäjän Pete kirjoittamat vastaukset
-
Moto muuttuu ratkaisevasti edullisemmaksi rakentaa kun kuljettajaa ei tarvitse enää huomioida. Ohjaamo ja jatkuva tarve parantaa kuljettajan työskentelyolosuhteita on johtanut siihen, että ”kuljettajan osuus” moton kokonaishinnasta on varmaan jo puolet. Painoakin tulee useita tonneja ja painopistettä se koppii krottaa myös ja se taas johtaa isompiin pistekuormiin maastossa kun kone kuitenkin heiluu. Konenäkö ja robotiikka tulee varmasti metsätyöhönkin. Käytännön työhön sitä sovelletaan varmaan ensin puhdasoppisissa plantaasiolosuhteissa. Ei robotiikka ammattikuskia varmaan kuitenkaan korvaa kuin aikaisintaan 15-20v päästä?
Kyllä Jeessin kuusikot ovat tosi sairaita. Itselle eikä myöskään lähipiirille ole osunut minkäänlaisia tuhoja 50v kasvatusmetsäkuusikoihin. Juurikääpää on siellä täällä, mutta ei niin, että se aiheuttaisia hysteriaa. Poikkeuksena alikasvoksesta poimintametsätalouden seurauksena syntyneet selkeästi männyn kasvupaikalla kasvavat laihat kuusikot. Toki niiden kokonaisikä on usein enemmän kuin kuin 50v, mutta ”aktiivisen kasvun aikaa” kuitenkin vähemmän. Ne on pyritty siivoamaan pois ja niihin tuo tukin läpimitan nousu tietysti vaikuttaisia jos niitä olisi vielä jäljellä.
Markkinoillahan tämä asia määräytyy. Saattaapi käydä niinkin, että nimenomaan sopimusasiakkailla läpimittaa ei nosteta, ei ainakaan ensimmäisenä. Toimitustukki on puolestaan se artikkeli johon paine eniten kerääntyy. Sen osalta saha ei joudu kohtaamaan metsänomistajaa.
Olen varma, että muutoksia tulee ihan markkinatalouden pelisäännöilläkin. Nyt korostuu entisestään järeytymisen ja sen vauhdissa pitämisen merkitys. Kaikki lähtee taimikonhoidosta ja taimikonharvennuksesta. Energiaharvennukseen päästettyjen kuvioiden osalta peli on menetetty. Kuidun hinnannousuun yleisellä tasolla en usko, mutta kertymiltään ja keskijäreydeltään hyvät ainespuuensiharvennukset menee paremmin kaupaksi ja voi hintakin niissä hieman nousta varsinkin jos korjuuolot ovat kunnossa.
Niin siinä mielessä koitan olla tarkkana, että mietin aina miten pääsen tavoitteeseen eli tarkoitukseen mahdollisimman kustannustehokkaasti. Ja kun tavoitteet ovat korkealla, niin panostuksiakin voi sitten tehdä hyvän harkinnan jälkeen. Jos uudistusala on poikkeuksellisen paha vesakoitumaan (HArjavallssa näitä ei ole), niin sitten levitetään vaikka kerran kiertoajassa laillisesti glyfosaattia ja otetaan Jeessin haukat vastaan 🙂
En näe omassa metsätaoloudessani yhtymäkohtia keskimääräiseen metsä-ammattilaisten suorittamaan kuin osaksi. Valitettavasti metsä-ammattilaisten jäljiltä metsät ovat usein jokseenkin huonossa tilassa, taimikot hoidetaan liian myöhään ja niihin jää liiallinen lehtipuusekoitus. Jättöpuita jätetään mielestäni liikaa tai ainakin vääriä sellaisia ja vääriin paikkoihin. Metsä-ammattilaiset ovat myös kritiikittömästi ottaneet energiapuuharvennuksen osaksi hoito- tai pikemminkin hoitamattomuusketjua. Kyllä se on Jeessi niin, että ns. metsä-ammattilaisten ohjaama metsätalous tai ainakin sen lopputulos on lähempäni sinun metsätalouttasi kuin minun.
Kemiallinen torjunta ei metsäyhtiöiden metsissä ole tarpeen
– yhtiöiden metsät ovat karummilla pohjilla
– yhtiöillä ei ole peltoja joita tarvitsisi metsittää
– yhtiöt pyrkivät toimimaan tehokkaasti ja oikea-aikaisesti
– metsät kasvattetaan täyspuustoisina päätehakkuuseenVarmasti yhtiöidenkin metsissä olisi käyttökohteita siellä täällä, mutta ne ovat jo aikaa sitten alistuneet hysteerisen ympäristöliikkeen painostuksen alle ja ymmärrän sen hyvin. Onneksi olen isäntä omissa metsissäni, ainakin toistaiseksi, vaikka Jeesmies ja hänen hengenheimolaisensa varmasti pitävät oikeutenaan tulla päsmäröimään minun mailleni.
Jeesmieheltä tämä juurikäävän esiinottaminen tässä yhteydessä osoittaa taas miten ideologia pyhittää keinot. Tuollaisilla pohjilla juurikääpä ei ole ole minkäänlainen ongelma, mutta sitkeällä jankkaamisella saa tietysti viimeisen sanan ja sehän taitaa olla se tarkoitus ja tyydytyksen tuoja.
Juurikäävän esiintyminen tuolla kuviolla on lähinnä teoreettista. Kuvio on ollut poissa metsätalouden käytöstä ainakin 50 vuotta ja juuriston biomassasta vähintään 99% on ollut lehtipuuta. Muutama kuusenhattara siellä oli, mutta kyllä juurikääpä on pesiytynyt jonnekin aivan muualle. Niin sanottua heinäämistä en ole koskaan tehnyt kuusen viljelyaloilla paitsi kerran yhden pellonmetsitysalan kulmissa johon glyfosaatti jäi ruiskuttamatta. Todennäköisesti sekin oli turhaa ainakin panos/tuotos mielessä. Ja kohteesta vielä. Se on pohjaltaan hienoa hiesua. Koivu ei kasva sellaisella hyvin ja tukkiosuus jää alhaiseksi. Niin ja hirvetkin siellä majailee ja kun en siellä iltalenkeillä pysty käymään nauhoja ja saippuoita kohentelemassa, niin täytyy ottaa muut keinot käyttöön.
Hauskaa Joulua kuitenkin! Käytetään se lyhyt valoisa aika läheisten kanssa ja kohennellaan niitä aitoja joskus myöhemmin!
No tämä menee toki taas jankuttamiseksi puolin ja toisin, mutta on meissä se ero, että minä olen tällä minun kohteella käynyt useampaankin kertaan ja sinä et. Sen on tullut selväksi, että Harjavallassa metsä ei kunnolla kasva (paitsi haapa) eli ei kasva sitten pusikkokaan. Metsän saa kasvamaan varmaan avokalliollekin kun huolehtii kastelusta joka iltaisin iltalenkein. Tässä on jokseenkin sama juttu. Kyseiselle palstalle on minulla matkaa reilu 400km, eli en ehdi käydä siellä iltalenkillä pajunversoja taittelemassa. En edes rauduskoivujen päältä. Voimaa ja juurakkoa on tuollaisella pohjalla niin rajusti, että siinä nöyrtyy rauduskoivukin ellei kilpailua saa rajoitettua. Tänä vuonna en kyseisellä palstalla ole käynyt kun sen yhden kerran vilkaisemassa ja näyttää vahvasti siltä, että se taitaa jäädä ainoaksi käynniksi. Jeesmieheltä unohtuu helposti, että metsää omistetaan ja hoidetaan monella tapaa. Ja elämäntilanteet ovat erilaisia. Ainoa oikea omistaja profiili ei varmaan Jeesmiehenkään mielestä voi olla virka-aikaan auki olevan lvi-liikkeen myyjän tehtävät ja niin, että metsäpalstat ovat siinä omassa maakunnassa kaikki. Eipä silti en minä näillä palstoilla iltalenkkejä tekisi vaikka ne sijaitsisivat max puolen tunnin ajomatkan päässä. Miksi kävisin?
Voin olla hyvinkin kesyä tekoa ja en halua omaa erinomaisuuttani korostaa vaikka toteankin ”viisas pääsee vähemmällä”. Ilmeisesti Jeesmiehellä on lähes rajattomasti kaikkein kallisarvoisinta resurssia eli aikaa. Minulla sitä on hyvin rajoitetusti ja kun sitä metsätalouteen on, niin pyrin käyttämään sen tekemiseen joka antaa parhaan tuloksen.
Minulla on omakohtaista kokemusta voimalinjakäytävän metsittämisestä Pohjois-Savossa. Alueen koko on vajaa hehtaari. Lähes koko linjan ala oli läpitunkematonta lepikkoa ja pajukkoa. Kuusia oli siellätäällä, mutta suurin osa niistä oli kertaalleen raivattu maahan, eli ne olivat ottaneet uuden latvan alaoksista. Ne olivat valmiiiksi lahoja.
Pohja on erittäin rehevää omt:tä ja se liittyy viereiseen taimikkoon. Päätin käyttää rahaa kyseisen kuvion metsäksi muuttamiseen. Maksoin pajukon alaskaadosta muistaakseni 500€. Sen jälkeen kaivonkonemätästys ja pari pientä kuivatusnaveroa. Odottelin seuraavaan kesään jolloin pruuttasin sumuruiskulla koko alan. Levitin samalla kerralla boorin ja glyfosaatin, jota käytin 6litraa/ha. Ruiskutuksen tein heinäkuun alussa ja tulos on mahtava, paju ja leppä käytännössä hävisivat kuviolta. Myös vadelma sai aikamoisen tyrmäyksen. Istutus seuraavana keväänä 2v kuusipaakuilla. Tottakai horsma, ohdake ja puut leveälehtiset rikat valtasivat alan jo seuraavana kesänä, mutta ne eivät ole juurikaan taimia tukahduttaneet. Nyt kolmen kasvukauden jälkeen kuuset ovat jo nousseet esiin niin, että näkyivät ”roinan” keskeltä syksyllä selkeästi.
Tämä kohde olisi ollut täysin tekemätön paikka ilman glyfosaattia. Boorilannoituskin oli täysin välttämätön. Boori olisi joka tapauksessa pitänyt levittää ja glyfosaatti meni siinä samalla.
Faktojen perusteella Jeesmiehen glyfosaattikammoa on mahdoton ymmärtää, mutta kyse taitaakin olla enemmän ideologiasta.
Burl, laitoit samalla hetkellä tarkennusta kun itse lähetin viestiä. Kun kyseessä on suopellon metsityskohde, niin typpeä ei tosiaan tarvitse yhtään lisää. Hyviä vaihtoehtoja ei oikein ole kun rauta-pk ei ole enää markkinoilla. Ruotsissa yara myy pk-lannoitetta, jossa fosforia on noin 10% ja kaliumia noin 20%. Se olisi hyvä ratkaisu boorilisäyksellä, mutta ei taida olla myynnissä Suomessa. Työmäärä huomioiden laittaisin itse mahdollisimman matalatyppistä puutarha tai perunalannoitetta ja booria mahdollisesti lisäksi. Nykytermeillä yara hevi1 voisi olla käypäinen ratkaisu. Harmi ettei kyseistä kohdetta ole pk-lannoitettu jo metsitysvaiheessa, siihen olisi saanut 100% kemeraa jos suunnitelmanlaatija olisi ymmärtänyt hakea. No veronmaksajat kiittää 🙂
Neulasanalyysi ei valitettavasti anna täydellistä vastausta lannoitustarpeesta, mutta hyvä apu se kyllä on. KAsvatusmetsävaiheessa olevia turvemaan kuusikoita on pää-asiassa vain korpityypeillä. Tulevaisuudessa niitä voi olla myös ns. 2-tyypin paksuturpeisilla rämeillä.
Korpien osalta oma kokemukseni on, että ne vanhemmiten eivät ole erityisen hyväkasvuisia kasvupaikkoja. Männylle ne ovat kuitenkin liian reheviä. Vanhoissa lannoitusohjeissa varttuneisiin kuusivaltaisiin korpiin on suositeltu NPK lannoitusta ja omat pienet kokemukseni tukevat tätä. Ne ovat olleet varsin ohutturpeisia, eli kuivatuksen ja runsaan haihduttavan puuston takia turvekerros on pysynyt happipitoisena ja sen seurauksena turve on hajonnut ja painunut. Tämä seurauksena juuristo saa jo jossain määrin fosforia ja kaliumia pohjamaasta. Pelkkä typpikin saattaisi riittääl, mutta jos neulasanalyysin mukaan fosforia ja kaliumia tarvitaan, niin NPK on toki varmempi ratkaisu.
Jos haluat ensin kokeilla, niin ainakin Yara Pellon Y3 lannoitetta myydään useimmissa maatalouskaupoissa 40kg säkeissä ja voit ostaa vaikka vaan yhden säkin. Siinä on typpeeä 23% , Fosforia 3% ja kaliumia 8%. Kokeile sitä 600kg/ha annoksella ja seuraa reaktiota. Yksi säkki riittää 25m*25m ruudulle. Levitys menee sitten vasta keväälle kun kasvukausin on alkamassa ja lumet (?) sulaneet.