Käyttäjän Pete kirjoittamat vastaukset
-
Suorittavan kaipaamat isommat yhtenäiset metsästysalueet saattaisivat toimia teoriassa, mutta käytännön tilanteissa käy päinvastoin. Metsästysseurat toimivat periaatteessa demokraattisesti ja tavoitteena on jäsenten yhteinen ”hyvä”. Jos kuitenkin alueen jokin kolkka on se talvilaidun ja koko seuran metsästys tulisi mitoittaa niin, että puulajin voi sielläkin valita maapohjan mukaan, niin demokraattisesti päätettäessä käy niin, että talvikantaa ei lasketa siellä kestävälle tasolle. Sehän ei olisi enemmistön etu.
Päinvastoin hirvilupa-alueen minimikokoa tulisi laskea nykyisestä ja metsästystä jatkaa ainakin tammikuun loppuun.
Jeessin ja Takusen visiot uuden teknologian hyödyntämisestä… En ota niihin kantaa, mutta toki miehittämätön lentokalusto kehittyy huimaa vauhtia ja kaikenlainen kuvaustekniikka myös. Tekniikka mahdollistaa ison eläimen paikantamisen metrin tarkkuudella todennäköisesti jo muutaman vuoden päästä ja tekniikan hinta tippuu murto-osaan nykyisestä. Kuka olisi osannut ennakoida 10v sitten, että kännykällä kuvaamalla saa tarkemman koeala arvion kuin keskimääräinen metsä-ammattilainen manu-mittauksella?
Se onko tekniikan käyttö realistista tai toivottavaa on asia erikseen. Minun mielestä sitä ei tarvita. Hirvikanta saadaan kestävälle tasolle riittävällä poliittisella ohjauksella. Takunen on luottavainen sen suhteen. Minä en ole, mutta toivottavasti olen väärässä.
Suorittavan mukaan vain riittävä ja varma saalis ylläpitää motivaation metsästykseen. Suorittava on siis sitä mieltä, että talvilaidunalueilla täytyy jatkossakin hyväksyä vahinkoja aiheuttava kanta, jotta muillakin alueilla on riittävästi karkkohirviä ja muuttajia ammuttavaksi. Tämä siksi, että harrastajien mielenkiinto säilyisi.
Olet oikeassa Suorittava. Hirvenmetsästys on harrastus ja sellaisena se tulee myös pitää. Yhä harvemman aika tai kunto riittää enää suurien saalismäärien metsästämiseen. Nyt on aika pudottaa hirvikanta kertakaikkiaan sellaiselle tasolle, että maanomistajat eivät joudu harrastamisen maksajiksi. Ja sitten pidetään huoli siitä, että kanta ei nouse. Itselläni on useampia alle kouluikäisiä lapsia. Aivan mieluusti ja ilolla otan vastaan ratkaisevasti pienemmät lupamäärät. Nyt on menty 1500ha alueella jo reilu 10 vuotta 2-5 isoa ja 3-4 vasaa luvilla 8 hengen seurueella. 90% isoista kaadetuista on ollut lehmiä. Hyvin tyypillisesti kaadetaan samaan kasaan vasan kanssa tai koiran jatkaessa lehmän ajoa. Naapureilla 2-4 kertaa isommilla alueilla lupia oli esimerkiksi viime vuonna yhteensä 1-2 isoa ja 2 vasaa.
Välillä alkaa olla mitta täynnä tätä hirvenlahtausta, mutta pakko se on hoitaa. Kumpa naapuritkin hoitaisivat.
Kestävyys saavutetaan sitten kun hyväksytään se, että isoillekin alueille voi muodostua hyvin alhaisen hirvikannan alueita, ison metsästysseurankin kokoisia. Tämä siksi, että hirvikanta saadaan vähennettyä talvehtimisalueillakin kestävälle tasolle. Hirvenmetsästys ei ole perusoikeus. Maanomistus ja maan hyödyntäminen on perustuslailla suojattu ja hyvä niin.
Suorittavan uhkailuun metsästäjien vähenemisestä vielä kommentti. Kaikella kunnioituksella jo nykyisistä suuri ellei suurin osa alkaa olla siinä kunnossa, että on kyseenalaista onko heistä jahdissa enemmän hyötyä vai haittaa. Tästä huolimatta kaikki ovat tervetulleita kunhan turvallisuusasiat pysyvät kunnossa.
Hirvikoiraharrastus on sen verran aktiivista, että meillekin on joka viikonloppu 2-3 tulijaa joista voi valita mieluisimman. Koirat toimivat loistavasti. Jos alueella on hirvi, niin se erittäin todennäköisesti kaadetaan. Tässä on ratkaisu tulevaisuuteen ja sitä pitää käyttää. Samaan hengenvetoon täytyy todeta, että susikanta täytyy pitää järkevällä tasolla niin, että se ei ole uhka koirametsästykselle. Ei tehdä tästä kuitenkaan susikeskstelua, eihän?!
Jeesmiehen metsätalous saa minun puolestani olla puutarhanhoitoa kunhan et suorastaan edellytä, että sen pitäisi muillakin noin 300000 metsänomistajalla olla. Osoittaa suorastaan humoristista asennetta, mutta tosissaanhan Jeesmies laukoo niinkuin satakunnassa tapana on 🙂
Hirvikorvausjärjestelmä ei todellakaan ruoki saati edistä tarkoituksellista välinpitämättömyyttä. Täysin päinvastoin. Jeesmies ei taida tietää sitäkään, että korvaukset maksetaan kaatolupamaksuista joissa todella olisi korottamisen varaa. Ei siis veronmaksajien pussista vaikka toki ylisuuri hirvi kanta menee maksuun meillä kaikilla ja monilla perheillä kaikkein karmeimmalla tavalla.
Kokemusta on ja ihan tuorettakin hirvivahingon korvauskäytännöstä. Parin hehtaarin oikein sievä noin 5m pitkä männikkö meni piloille pari talvea sitten kun lehmä ja vasa intoutui kuorimaan runkoja siitä turvan korkeudelta. Kahteen kertaan olin kuvion raivannut, mutta luontaiset kuuset olin vielä säästänyt ja lyhyempää mäntyä myös. Tämä ”alikasvos” oli noin 2m pitkää. Se oli virhe. Nimittäin kuusikin luetaan vt:llä käypäiseksi puulajiksi ja kuviolla oli lähes riittävästi vahingoittumattomia taimia. Korvausta maksettiin 250€. Nyt pitäisi vissiin kaataa ne jo 6m männyt nurin alkaa kasvattaa kuusia kirjanpainajan syötiksi…
Kantokäsittely ei ole enää pitkään ollut ylimääräinen työ. Se on Kainuun korkeudelta etelään aina kesähakkuuseen kuuluva asia. Kuulostaa varmaan viisastelulta, mutta se on yhtä olennainen osa kuin vaikkapa polttoaineen tankkaaminen koneeseen. Tämä kannattaa ottaa annettuna tosiasiana joka urakkatarjousta annettaessa on otettava huomioon. Jos tarjoaa vaikkapa yhden ketjun hakkuutyötä touko-lokakuun väliseksi ajaksi Keski-Suomeen eli esim 20 000motin korjuuta, niin voi ja pitää laskeskella siihen mukaan se, että kantokäsittely pitää suorittaa ja valtio maksaa siitä kemeratukena osan. Ei ole siis mitään ylimääräistä ja erikseen korvattavaa tekemistä. Urakanantajat ovat armottoman kovia ”neuvottelijoita” ja aina vahvemmalla kuin yrittäjä. Tästä jo pitäisi ymmärtää se, että erillisiä korvauksia ei haluta maksaa eikä makseta.
Metsänomistajan maksuhalukkuutta ei pidä alkaa kyselemään. Juurikääpä ja tyvitervas ovat Suomen metsien suurin tuhonauheuttaja, pajon suurempi kuin kirjanpainaja tai myrskyt. Ja tuho jyllää joka vuosi. Metsänomistajan maksuhalukkuuden varaan näin tärkeää asiaa ei saa jättää ja eikä tarvitsekaan. Lähes kaikki metsät on sertifioitu ja metsänomistajalle ei edes voi jättää valinnan mahdollisuutta.
tupla
Suorittavan kanssa olen yleensä samaa mieltä, mutta tämä kantokäsittelyitku hämmentää. On vaikea ymmärtää miten asia muuttuisi tänne ruikuttamalla. Sitoutuminen kantokäsittelyyn on joksenkiin vahvaa metsäsektorissa ja todellakin ainoa paikka vaikuttaa on urakkaneuvottelut.
Suorittavan kirjoituksista on saanut joskus senkin käsityksen, että hän ei usko koko käsittelyn järkevyyteen. Se on sitten asia erikseen. Pitäisikö suorittavan mielestä turhasta työstä saada parempi korvaus kuin järkevästä?
Kantokäsittelyn teho on todennäköisesti tutkittu paremmin kuin ilmastonmuutoksen todennäköisyys. On todella tärkeää, että se toteutetaan huolellisesti. Asia on yhtä tärkeä kuin hyvä korjuujälki ylipäätään.
Onko lopulta niin, että suorittavaa ituttaa se, että palkkarenki ei saa riittävää korvausta vaikka joutuu seuraamaan urealiuoksen levityksen tasaisuutta ja tankkaamaan ureasäiliönkin? Tukkeutuneen laipankin joutuu vaihtamaan välillä? Pitäisikö siitä saada urealisä?
Varmaan on niin, että urakoitsijat eivät saa kantokäsittelystä kustannuksia vastaa korvausta. Asian kuntoonsaattamiselle oikea ja ainoa paikka on urakkaneuvottelut. Käytännössä kaikki metsät on pefc-sertifioitu, jossa on yksiselitteinen kriteeri, kannot käsitellään tartunta-aikana tehtävissä hakkuissa. Uuden kemeran käytännöt ovat täysin sivuseikka. Metsänomistajalle ei voi edes tarjota hakkuusopimusta käsittelyllä tai ilman niin kauan kuin myös puunostajat ovat sertifiointiin sitoutuneet.
Kesähakkuut ovat välttämättömiä, kausivaihtelun hintalappu on nyt noin 100M euroa ja puu tarvitaan tuoreena teriin.
Aivan erityistä uskoa tarvitaan jos puuntuotannossa keskittyy energiapuun ja kuidun tuottamiseen ja tietoisesti pidentää kiertoaikoja huonolla hoidolla (=päästää metsän sellaiseen tilaan, että energiaharvennus on ainoa vaihtoehto).
Metsätalouden raskaat investoinnit saa kuolletettua vain keskittymällä tukin tuottamiseen kohtuullisella kiertoajalla. Laskutapoja on toki monenlaisia.
Auton valinta ja hankinta ovat vahvasti tunnepuolen juttuja suurimmalle osalle meistä. Nelivedon hankinta on perusteltua kovin harvoin. Maatalous on hommaa jossa liikkumaan tarvitsee päästä kelissä kuin kelissä ja aina ei ehdi traktoria viritellä lumitöihin. Helsingin keskustassa citymaasturi on myös kelpo värkki kun osuu se luminen talvi.