Käyttäjän Pete kirjoittamat vastaukset
-
Yläharvennusta voi käyttää, mutta harkinnan jälkeen. Se sopii käytänössä aktiivimetsänomistajille jotka seuraavat puustojen kehitystä ja harventavat ajallaan. Se ei todellakaan sovi keskimääräiseen metsänhoitoon. Laatu on muutakin kuin oksikkuus tai oksan paksuus. Järeys on kuitenkin tärkein laatukriteeri. Jos pölli ei ole latvasta 15cm, niin se ei ole tukki. Näin yksinkertaista se on. Yläharvennus lisää tuulituhoriskiä merkittävästi joten pelisilmää vaaditaan. Yläharvennus sopi mielestäni lähinnä hyvin hoidettuihin männiköihin. Niissä riskit ovat pienimmät. Varmaa on se, että yläharventaminen ei muuta metsätaloutta ”amerikaksi”.
Pörssijoituksiin tuolla aiemmin viitattiin. 8% vuotuinen tuotto on todella kova vaatimus. Siihen pääsee kun tekee sijoituksen oikeaan aikaan. Joka hetki ei ole oikea aika. Onko nyt oikea aika? Kuka tietää? Tehokkaassa metsätaoloudessa pääsee 5-6% tuottoon ja väittäisin, että turvallisesti. Keskimääräisessä metsätaloudessa tulos on paljon heikompi. Tehokas ja oikea-aikainen metsätalous ei ole kuitenkaan rakettitiedettä. 5-6% on kova tuotto, täysin vertailukelpoinen muihin sijoituksiin.
Jos kyseessä on hirsirakenteinen sauna jota ei ole sisäpinnalta paneloitu, niin lauteiden teko on todella yksinkertaista. Tähän tarkoitukseen kannattaa sahauttaa niitä ylijäreitä kuusia. Ylälauteeksi riittää pari turpeen sahattua kuusilankkua ja alalauteeksi yksi. Jakkarat voi nikkaroida pätkistä.
Itse tykkään, että löylyhuoneessa on kunnolla kokoa ja kuutioita. Pohja minimissään 3m*3m ja korkeuttakin lähemmäs 3m. Seiniin ruuvataan reippaan kokoiset pulikat ja laudepuut sitten niitä vasten. Jos nuukailee lankkujen paksuudessa, niin keskelle voi virittää pönkäpuun. Lankkua ei tarvitse naulata kiinni. Toki jonkun ruuvin voi laittaa jos on mahdollisuus siihen, että kyyti on kovaa.
Tukilla ei tarvitse olla paksuutta kuin 60cm niin saa todella komeat lauteet. Ylälaude saa mielellään olla kunnon laveri toisin kuin nykyisen pikarakentamisen ja pikasaunomisen aikaan on tapana. Jos tuttavapiiristä löytyy hirsityön taitajaa, niin lankut voi piiluta kirveellä. Se sulkee solukot ja pinnasta tulee kaunis. Savusaunaan ei muunlaiset lauteet sovikaan, mutta normi jatkuvalämmitteiseenkin ne istuvat kuin nenä päähän.
Aika monta leimikkoa olen tehnyt ja ihan itse olen merkinnyt jättöpuut pystyyn. Näitä jättöpuita ovat laatumännyt, tyvikoivut, raita ja leppä. Haavat taskutan, jos vain ehdin, leimikonteon yhteydessä. Laatumännyt ja koivut jää siis pystyyn ja yksikään ”ison firman ostaja” ei ole kiukutellut, pientä leikkiä on ehkä laskettu. Ostaja on kuitenkin saanut 500-1500 mottia ja on niihin tyytyväinen. Laatupuut käy sitten korjaamassa paikallinen piensahuri.
Metsänomistajalle tämä ei kovin kannattavaa ole kaikki lisävaiva huomioiden. Hyvän mielenhän siitä saa, että puuta jalostetaan naapuri kylällä ja hyvä, että siinä sahuri on jos itsekin joskus tarvitsee erikoisempia dimensioita. Tuntuu siltä, että ostohalua kyllä on, mutta ei juurikaan maksukykyä. Monesti on ne 20 runkoa jäänyt sahurilta korjaamatta. No siellähän sitten jatkavat järeytymistään jo valmiiksi kilpikaarnaiset männyt. Olen järeitä mäntyjä jättänyt säästöpuuksi vaikka niistä ei olisi minkäänlaista kauppaa tehty. Onpahan komeita puita sitten tulevallekin polvelle.
Fakta on se, että vientisahat osaavat kyllä hyödyntää laatupuun ja hyvääkin laatua on tarjottava normilaadun rinnalla isoille ostajille. Todellisen huippulaadun tuottaminen ei vain kannata kun maksukykyä ei kuitenkaan ole. Ei siis kannata kasvattaa 150v kiertoajalla hyvin tiukka syistä puuta jos siitä ei kuitenkaan makseta kuin 30-50% enemmän kuin peruslaadusta. En usko, että erikoispuun hinta ainakaan kohoaa.
Olen nähnyt omin silmin ”intensiivikasvatettuja” istutusmänniköitä vt-pohjalla. Pystykarsinta on tehty Tapion ohjeiden mukaan riukuvaiheessa ja kehteen otteeseen. Ensi- ja ainoassa harvennuksessa on vedetty suoraan 600-700kpl/ha tiheyteen ja sitten on aloitettu lannoitukset. Niitä on toistettu kolme kertaa. Noin 45v iässä puustot näyttävät oikein hyviltä. Oksatonta kylestynyttä runkoa ja aivan sopusuhtaisen näköistä latvukseltaan. Välitukitkaan eivät ole toivottoman karvaisia tai itseasiassa ainkin nyt ne ovat terveoksaisia. Ainakaan minun silmä ei huomaa eroa kahteen kertaan harvennettuun, ehkä vain kuivaoksaisen välitukin puuttuminen näkyy jos osaa katsoa. Laitan kuvan tulemaan.
Mielestäni kyseessä on puhtaasti edunvalvonta- ja sertifiointimaksu. Sellaisten luonteeseen ei minun mielestä sovi hehtaariporrastus. Maksulla ajetaan yksityismetsänomistajien etuja valtakunnallisesti ja toivottvasti myös EU:ssa. Ja hyvä niin. Kate pitää tehdä sitten palvelumyynnillä aivan erikseen.
Isojen pinta-alojen rankaisu on sosialismia ja en voi sellaista hyväksyä varsinkin kun asiasta ovat päättäneet vapaaehtoisesti aivan muut kun sosialistit…
Itseasiassa aika uskomaton juttu, että porrastetuista maksuista on näin päätetty. Kateus on ilmeisesti tosiaankin loppumaton voimavara. Itseäni tämä ei koske, minulla on pieniä pinta-aloja useamman mhy:n alueella.
Nyt kun noita ”hinnastoja” on alkanut tulemaan, niin kyllä se vaan omalla kohdalla johtaa siihen, että useammankin mhy:n jäsenmaksu jää maksamatta. Jäsenmaksun porrastuskin iskee useampaankin kertaan minulla niin, että parin hehtaarin ”ylitys” johtaa korkeampaan maksuun. Jäsenmaksujen yhteissumma nousee minun kohdalla kun on tullut hankittua tiloja sieltä ja täältä.
Onko siitä ollut puhetta mistä MHY tarkistaa metsähehtaarit? Verottajan tiedoista vai mhy:llä olevasta metsävaratiedosta? Vai metsäkeskuksen tiedoista jos on valtuuttanut mhy:n niitä katselemaan?
Tyypillistä yhdistystoimintaa ajatellen maksut ovat liian korkeita jos tavoitteena on ollut mahdollisimman iso peitto,. Jo 30€ kiinteä jäsenmaksu per mhy olisi realistinen taso ja sekin toisi kassaan jo reilu 10 miljoonaa euroa eli keskimäärin reilu 100 000€ per mhy.
Maksun porrastus hehtaarien mukaan on sen sortin sosialismia, että siitä olisin ehdottomasti luopunut. Palveluiden käytöstä sitten maksetaan sen mukaan kuin niitä käyttää.
Ensiharvennuksen jälkeisten tuulituhojen estämiseksi olennaisen tärkeää on tehdä taimikonharvennus aikanaan niin, että vesakkoa ei enää nouse latvuskerrokseen. Ja riittävän harvaksi sitten siinä taimikonharvennuksessa, eli aivan paljon parjattujen Tapion mallien mukaan kuusikoissa 1800kpl/ha. Siinä asennossa sitten ensiharvennuksen ja sekin ajallaan. Eli siis ei lykätä sitä vaikka puut kestäisikin viivästystä latvuksen osalta. Tässä olen vaihtanut mielipidettä. Aikaisemmin ajattelin, että harvennusken voi lykätä 16-18m pituusvaiheeseenkin, poistuma noin 80mottia ja tukkia 10-20%. Tuuli ja myrskyt ovat opettaneet tekemään harvennusken ihan normi 12-14m pituusvaiheessa puhtaana kuituharvennuksena. Puut kestävät hyvin pystyssä riukumetsävaiheen ”harvan” kasvuasennon takia ja harvennuksessa jätetyt 800-900 valtapuuta pysyvät pystyssä myös. Tämä mahdollistaa sitten aikanaan vaika ylähervennuksen jos siihen on mielenkiintoa, mutta vähimmillä tuhoilla selviää kun kasvattaa päätehakkuuseen suoraan.
Itse tähtään yhteen harvennukseen, jonka tulee olla ainespuuharvennus. Risut jätän ajouran suojaksi. Ajouria on mahdoton ennakoida joten ne istutetaan myös. Ne voisi istuttaa ja/tai kasvattaa tiheämmässäkin asennossa. Kannot ovat tärkeässä asemassa hakkuutähteen kanssa jotta harvennus onnistuu kesäkelissäkin, eli esimerkiksi nyt.
Yhden harvennukseen mallissa taimikonhoidot ( pääsääntöisesti 2kpl per kierto) täytyy tehdä jämptisti ja ajallaan. Tavoitteena tulee olla se, että harvennuksessa jäävät puut ovat kunnon kasvuiskussa ja tukkia alkaa järeytyä heti. Energiapuuharvennuksen jälkeen näin ei ole, sen jäljiltä myös ajoura on jo jossain määrin piloilla jatkoaika ajatellen. Kannot ehtivät lahota ennen seuraavaa harvennusta.
Istutuskuusikko ”kestää” tiheydessä 900-1000kpl/ha kiertoajan loppuun asti. Näin varsinkin jos lannoittaa ja ollaan mt tai omt pohjalla. Männiköissä 1000kpl/ha on liikaa, eli vaatii toisen harvennuksen. Se ei ole männiköissä kuitenkaan ongelma. Turvemaat ovat asia erikseen, mutta niillä kannattaakin pyrkiä vain yhteen harvennukseen. Toki turvemaissa on todella paljon eroja.
Vaikea sanoa mitään kovin painavaa kun en ole kuviota nähnyt. Jos valtapuissa on kuitenkin kasvua ja potentiaalia kasvaa tukkupuiksi, niin itse sitä kyllä yrittäisin ennemmin kuin lähtisin heti kokonaan alusta. Tuollaisessa metsässä harvennus kannattaa tehdä selkeästi alaharvennuksena ja kaikki koivut pois. Vain sellaiset kannattaa jättää joista aikuusten oikeesti voi järeytyä vaneritukki.
Jos aikaa on, niin harvennus ehkä kahdessa vaiheessa, mutta kohtuullisen harvaan asentoon kannattaa pyrkiä 10v jaksolla. Jotenkin jää sellainen vaikutelma, että metsäpohja on tässä karuhkoa. Lannoitus Metsän NP:llä saatt6aisia olla erittäin kannattavaa, mutta vaikea sanoa mitään varmaan. Parhaimmillaan lannoitus nostaa tukkipronetin tällaisella kohteella 10v jaksolla 20-30 prosentista 60-70 prosenttin, eli kannattavuus on huipussaan.
Jeessi ei tunnu ymmärtävän markkinatalouden perusteita. Hinta määräytyy kysynnän ja tarjonnan perusteella. Koivun osalta tilanne on se, että kun puhtaita koivikoita on hyvin vähän, niin koivu on pysyvästi sivuvirtaa. Koivikoiden vähäisyyden vuoksi integraattien ei kannata alkaa niitä hinnalla ostamaan. Vaikka hintaa nostettaisiin merkittävästikin, niin tarjonta ei juurikaan lisääntyisi. Integraattien kannalta ainoa seuraus olisi, että mahdollisesti koko koivusuman hinta nousisi ilman, että kotimainen tarjonta juurikaan lisääntyisi. Mikään yritys ei maksa raaka-aineestaan maksukykynsä mukaan. Ei, hinta määräytyy markkinoilla.