Käyttäjän Pete kirjoittamat vastaukset
-
Koivun kysynnästä vielä. On totta, että harvennuskoivikon saa varmasti kaupaksi kunhan se ei ole rauduskoivikko turvemaalla :).
Koivua tuodaan sen takia, että sitä ei Suomesta saa riittävästi hankittua. Meillä ei käytännössä ole koivikoita siihen malliin, että sellufirmojen metsäpäällikkö voisi ohjeistaa ”nyt ostetaan koivikoita”. Sellaisia ei ole ja jos onkin, niin muilta hakkuilta kertyvä koivun sivuvirta määrittää hinnan.
Hoitamattomuuden takia koivun osuus mahdollisesti nousee tulevissa hakkuumahdollisuuksissa valtakunnan tasollakin. Hoitamattomuus on kuitenkin samalla myös syy siihen, että kantohinta ei nouse. Korjuu on nimittäin niin kallista, että kantohinta hukkuu rukkasten jälkiin.
Olen ilomielin väärässä. Aika näyttää.
Onhan tämä hieman yksiniittinen tämä minun näkemykseni, mutta perusteet kuitenkin löytyy. Koivutukilla on kolme valtakunnallisesti merkittävää ostajaa, UPM, MG ja Koskinen. Niidenkin toimituspaikat ovat aika harvassa. Koivutukin hinnan osalta myyjän ongelma on se, että valtaosa koivutukeista kertyy näiden ostajien, ja kaikkien muiden, havupuuostojen kylkiäisenä. Koivutukin hinta ei ole käytännössä koskaan ratkaiseva tekijä leimikon hinnoittelussa. Koivutukit sieltä tulee joka tapauksessa ja vaikkapa Storaenso vaihtaa ne sitten muunlaiseen puuhun. Tämä on siellä hinnoittelun taustalla enkä näe mitään muutosta olevan tulossa.
Juurikääpä sitten. Vakavasti otettava juttu. En ole kuitenkaan nähnyt yhtään tutkimustulosta jossa todettaisiin sen leviävän, siis oikeasti ja merkittävästi, laikku/kääntömätästys + pottikuusi viljelykuusiin varsinkin jos kiertoaika on alle 60 vuotta. Paljon tästä puhutaan, mutta näyttöä ei ole. Alikasvoskuuset ovat sitten asia täysin erikseen. Jos lahoa ja nimenomaan juurikääpää on +15% päätehakkuun tukkirungoista, niin sitten voi alkaa katsomaan koivua tai mäntyä. Sekin on hyvä huomioida, että lahosullit näyttää kertyvän ”lahopesäkkeistä”. Nämä pitäisi nykyistä paremmin tunnistaa. Hysteriaan ei juurikäävänkään suhteen ole aihetta.
Niin, koivutukki menee kuin kuumille kiville kun suostuu myymään tukit 45€/motti. Ja niitä tukkimotteja ei tyypillisesti paljoa tule. Puhtaan koivikon kiertoaika voi olla selvästi alle 50 vuotta, mutta tukkiprosenti jää alle 50 vaikka tekisi mitä. Kuusikko on samassa ajassa valmis jos tyytyy alle 70% tukkiprosenttiin kiertoajalla. Siinä vaiheessa kun koivikko on tukkinsa tuottanut kuusikko jatkaa tukin tuottamista seuraavat 30 vuotta. Mitään sellaista merkkiä ei ole näkyvissä, että kuuriuskoni kuusen kasvupaikoilla horjuisi. Toki mäntyä koitan saada sekapuuski kaikille kuvioille, mutta tästä olen kirjoitellut jo pitkään.
Koivua aion istuttaa 10v tauon jälkeen. Se täytyy myöntää. Kesämökin ympärille ei kuusta viitsi laittaa. Tulee koivikko koivikon perään noin 2ha alalle.
Rauduskoivu ei turvemaalla kasva tukkipuuksi. Poikkeus on tietysti Satakunta. Jeesmiehen hyvä kasvu tarkoittaa eri asiaa kuin suurimmalla osalla muita. Jeesmiehelle riittää, että tulee massaa kun minä vanhakantaisesti ja taantumuksellisesti uskon tukkipuun kasvattamiseen.
Tälläkin hetkellä puukauppa käy edes jotenkuten tukin osalta. Kesällä ostetaan taas kuusitukkiakin. Koivutukki menee vaikka heti kuin kuumille kiville. Turvemaan rauduskoivikoiden kauppa tuskin kovin vilkkaasti kuitenkaan käy.
En jaksa koko tätä ketjua kahlata läpi, mutta vaikuttaa siltä, että kyseinen ehdotus ennakkoverosta/”kiinteistöverosta” on sikäli ymmärretty väärin, että kuvitellaan sen lisäävän verorasitusta. Minun ymmärtääkseni on ehdotettu ennakkoveroa jonka saisi sitten vähentää puunmyyntiverosta seuraavan 10v aikana. Veroaste ei siis ehdotuksen mallissa nouse kuin niillä jotka eivät puuta 10v aikana myy.
Kun jotain vastustaa, niin on hyvä toki tietää mitä vastustaa. Osaa sitten vastustaa paremmin.
Itse en tällaista mallia kaipaa. Toki jos siihen saadaan rakennettua veroporkkana vaikkapa niin, että maksetut ennakkoverot saisi vähentää puunmyynyiverosta vaikkapa 1,5 kertaisena, niin sitten se olisi hyvä juttu. Sellainen pelko toki jää, että kaikki ryhtyvät kiireesti myymään puuta ja puun hinta sen seurauksena laskee.
Raivooja, miten se laatu heikkenee ja paljonko ja vaikuttaako se tukin hintaan?
Reima ei vissiin ole metsää kasvatellut kovin pitkään? Sellainen vaikutelma tulee kun hän tuntuu olevan männikön alikasvoskuusien suhteen kovin toiveikas. Jos ollaan männyn luontaisimmilla pohjilla (aina karuimmille mt-pohjille asti), niin alikasvoskuuset ei niillä mitään varsinaista kasvun ihmettä esitä vapautettuinakaan. Lannoitukseen ne tosin reagoi usein erittäin voimakkaasti, mutta jos se ei istu ideologiaan niin sittenhän se on pois laskuista.
Minun mielestä kuusi ei ole hyvä sekapuu männikköön, mutta mänty on hyvä sekapuu kuusikkoon. Järvi-Suomessa metsää kasvattaneet todennäköisesti tietää, että mänty voi kehittyä laadukkaaksi jopa omt-pohjalla. Paljon on edelleen pystyssä erittäin järeitä kaskikoivikoita jotka oikeasti ovat pikemminkin männiköitä.
Mänty sopii myös hienojakoiselle maalle. Se saattaa olla paras vaihtoehto kolmesta metsätalouspuulajista jopa savimaalla. Itse ajattelen niin, että mäntysekoitus on kuusikossa aina tavoiteltava asia. Taimikonharvennuksen aikaan näkee jo paljonko mäntyjä kannattaa kuusentaimikkoon jättää.
Kasvatustiheyksiä on pääpuulajien osalta tutkittu pitkään, hartaasti ja perusteellisesti. Kokeiden data on varmaan saatavissa jos joku haluaa tarkastella asiaa uudestaan. Tapion suositusten vaihtoehtoihin luotan itse. Ehkä viimeinen harvennus, sen tarpeellisuus, on ainoa asia jossa teen joskus omia päätelmiä.
Harmaalepän ja tuomen osalta tutkimustietoa ei taida olla. Ja hyvä niin ettei verovaroja ole käytetty tällaiseen turhuuteen.
Boorinpuute häiritsee hienojuurten kasvua jo ennen kuin latvassa näkyy isompia oireita. Tiedetään myös, että boori vaatii vettä liikkuakseen. Näistä voi vetää johtopäätöksen, että boorinpuutos voi altistaa puuston kuivuudelle. Tutkimustietoa käytännön maastokokeilta ei taida kuitenkaan olla.
Typpilannoitus vahvistaa puustoa kaarnakuoriaisia vastaan. Tästä minulla on omakohtaista ”mutu-kokemustakin”. Mäntypistiäisille typpilannoitettu puu maistuu heikommin ja puu toipuu tuhosta huomattavasti nopeammin. Tämä on ihan tutkittukin juttu. Kemerakin tuntee ”mäntypistiäistuhon heikentämän puuston terveys/elvytyslannoituksen”. Saako sitten myönteisen rahoituspäätöksen on asia erikseen…?
Vastaan itselleni kun aihe kiinnostaa 🙂
Rahkasammalpintoja pidetään tavallisesti hyvin taimettuvina. Tähän perustan arvailuni, että uudistamisvaiheessa siihen kannattaa jopa pyrkiä. Näin ainakin laajemmilla isovarpuisilla rämekuvioilla. Rahkasammalpinta myös säilyy pitkään ”sellaisenaan”, ts. pienikin siemenpuumäärä saattaisi riittää. Ehkäpä siemenpuut voisi jättää tuleville ojalinjoille ja korjata sitten ojituksen yhteydessä pois. Ojalinjat voisi sitten vaikka täydentää istuttamalla jos ne näyttävät jäävän ilman taimia. Takuuvarmaa on, että isovarpuisen rämeen uudistaminen istuttamalla koko ala ei kannata. Yhtä varmaa on se, ettei niitä kannata jättää kokonaan uudistamatta.
Ojat voi avata isommilla alueilla kahdessakin vaiheessa niin, että hienoainesvalumat pysyvät paremmin kurissa. Ojat saa minun puolesta kaivaa kunnon kanaaleiksi, mutta siinäkään ei ehkä ole taloudellista järkeä. Ojien perkaus ei ole metsätalouden kalleimpia investointeja kuitenkaan.
Etelä-Suomen pienialaiset rämeet uudistaisin kuitenkin ojitusmätästäen ja istuttaen ainakin jos on mahdollisuus pitää ne samassa rytmissä mahdollisesti vieressä olevan ct/vt kivennäismaakuvion kanssa.
Ohutturpeiset ja sellaisiksi ”painuneet” maat ovat asia erikseen. Niitä kannattaa kasvattaa kuten vastaavia kivennäismaita. Ja kivennäismaita ne oikeasti ovatkin ainakin ravinteisuudeltaan. Ojitusmätästys ja mahdollisimman paljon kivennäismaata ohuena kerroksena pintaan, niin hyvä tulee. Ojitus heti kierron alkuun siksi, että soistuminen ei käynnistyisi uudestaan. Riippuu sitten kivennäismaan hienojakoisuudesta selviääkö kylvöllä vai joutuuko istuttamaan. Säätöauraushan näille olisi just eikä melkein, mutta kalustoa ei liene saatavilla kuin koillismaalla.