Käyttäjän Pete kirjoittamat vastaukset

Aion kasvattaa metsää entistäkin lyhyemmällä kiertoajalla. Se on aika luonnollista jos ilmastonmuutos on totta, lämpösumman lisääntyminen lisää kasvua.

Puulajit ovat nämä kolme. Lehtikuusi yms. jalopuuviritykset saa jäädä. Hoitelen niitä harvoja jotka ovat kasvuun selvinneet karsimalla ja tilaa tehden, uusia en istuta kuin yksittäisiä pihamaalle jos sinnekään.

Kovin havupuuvoittoinen tulee kasvatusmalli kyllä olemaan. Männyn osuutta lisään ainakin kuusikoiden sekapuuna. Pari mökin ympärillä olevaa kuviota uudistan kuitenkin rauduskoivulle tai jopa visakoivulle vaikka se onkin sitten koivikko koivikob perään.

Harvennusten suhteen olen kallistumassa kuitenkin aikaisempaan vaiheeseen. Vaikka kuusikko kärsisi kasvattamisen aina yhden tukin mittoihin asti, niin tuulituhoja se lisää. Taimikonharvennukset koitan tehdä entistäkin jämptimmin max 2000kpl/ha tiheyteen noin 4-6m pituusvaiheessa. Näin todennäköisesti männiköidenkin kanssa. Tämä sen takia, että puustot kestävät siten selvästi paremmin tuulta ja lumikuormaa. Ja kertymä ja poistuman keskikoko on reippaasti yli keskiarvon ensiharvennuksessa.

Kirjanpainaja ei pelota. Sen kanssa yhteiseloa on harjoiteltu nyt reilu 5v valtakunnan ”vaikemmalla” alueella. Sen kanssa pärjää hyvin.

No siinähän se jo tulikin puuntakusen täsmennys. Olemme jokseenkin samoilla linjoilla ensimmäisen 30v osalta ja tuskin jatkonkaan osalta isoja eroavaisuuksia. Näin oletan.

Minulle on aivan sama millä nimikkeellä ensiharvennuspuu hakataan kunhan (omissa metsissäni) viimeisessä taimikonhoidossa/harvennuksessa jää max 2000 kpl/ha (männiköissä max 3000). Laiminlyönti on väärä termi jos toiminta on suunnitelmallista, mutta sanotaan nyt kuitenkin, että taimikonhoidon laiminlyönnillä ja toisaalta sen siirtämisellä koneelliseen energiapuuhakkuuseen aiheutetaan mittavat tappiot jatkokasvatksessa.

Jos kasvatusketjuun kuuluu varhaisperkaus ja sen jälkeen energiapuuharvennus, niin kiertoajan tukkituotos putoaa radikaalisti. Näin se vain. Toki Harjavallan mies saa energiapuutilinsa ehkä muutamaa vuotta aikaisemmin kuin ”Tapion mallien mukaan” kasvattava, mutta metsä onkin sen jälkeen piloilla hyvää tukkikertymää ajatellen. Energiapuuvaiheen mukana pitäminen lykkää päätehakkuuta ja 2. harvennustakin, eli siinä mielessä se on todellakin kuin huisunhinsa k***s.

Tanelin hoidossa olevat metsät taitaa olla jokseenkin karuilla pohjilla kun kokeneella metsänkasvattajalla on noin huonot kokemukset?

Toivon todella, että tässä päästään sanoista tekoihin. Ja vieläpä niin, että nimenomaan kotimaista puuta käytetään jatkossa entistä enemmän energiaksi. Selluintegraatit toki pitävät huolta eduista ja niin pitääkin olla. Toivottavasti tuki ohjautuu oikein niin, että sitä ei kohdenneta toivottomiin ongenvapametsiin joista tukkia ei saada jatkossakaan. Tämä ei ole kansantalouden etu vaikka paikallisesti Harjavallssa se voi lämmittää hetken. Jos tuki kuitenkin ongenvapoihin ohjautuu, niin on suuri vaara, että energiapuu tulee kasvavassa määrin meille rajan yli. Ja siinä ei ole järkeä yhtään enempää kuin kivihiilen poltossa.

Ydinvoimaa voidaan minun mielestä aivan hyvin rakentaa yhdessä venäläisten kanssa kunhan Venäjä pysyy vähemmistö osakkaana. Ylipäätään talousyhteistyötä pitää Venäjän kanssa lisätä ja ostetaan heiltä sitä mitä osaavat tehdä. Kovin montaa sorttia eivät osaa, mutta ydinvoimalaitokset, junat ja veturit ja muutama muu artikkeli löytyy. Tämä on aivan luontevaa naapurikumppanuutta. Selkää ei pidä kääntää. Venäjän hyökkäyssota Ukrainaan on tietysti akuutti asia ja sitä ei Suomikaan, valitettavasti, voi sivuuttaa olankohautuksella.

Nyt jos alkaisin hankkia kalustoa, niin vaihtopiippuaseeseen kyllä päätyisin ja Keski-Euroopalaiseen sellaiseen. Bonuksena tulee vielä pieneen tilaan mahtuva salkku. Ulkomaanjahdeissa se on selkeä etu ja miksei kotimaassakin. Täyspitkä sakolainen on aikamoinen rautakanki autoon aseteltavaksi. Kaliberit olisivat todennäköisesti 30-06 ja 9.3*62 vaikka menevätkin hieman päällekkäin. 30-06:seen saa edullista ratapaukkua ja potkua on toki riittävästi hirvellekin jos ei tule vaihdetuksi 9.3 piippuja.

9.3*62 on todella hieno kaliiberi. Hirvelle ja peuralle se on aivan omiaan. Patruunakustannus on jokseenkin marginaalinen asia hirvenmetsästyksen kuluissa ja jos vaikka sen yhdenkin haavakon hakemiselta välttyy metsästysuransa aikana, niin lisähinta on mielestäni kuitattu jo moneen kertaan. Ja jos joskus koittaa karhujahdin aika, niin kyllä se vaan on 308:ia turvallisempi vaihtoehto.

Jos intoa ja ylimääräistä rahaa löytyy, niin vaihtopiippuaseen voi päivittää vaativampaankin ulkomaan jahtiin esim. 300winmag + 375H&H. Jälkimmäinen on tosin hieman alakanttiin puhvelijahdissa.

Monenlaista torakkoa metsällä näkee ja valitettavasti niiden kanssa
vaan sattuu kaikenlaista. Sitä en tietenkään väitä että tämän palstan osallistujien sotasaalisaseet eivät toimisi. Omassa seurassa ne eivät ole kuitenkaan toimineet vaikka kesällä 44 toimivat hyvin. Kyllä metsästyksessäkin kaluston pitää olla kunnossa aivan kuten metsätöissäkin.

Jos aikomuksena on metsästää pääasiassa hirvieläimiä, niin suosittelen ehdottomasti kaliiberia 9.3*62. Tähän tulee kommentiksi tietysti, että se on ampuja joka ratkaisee mihin luodin asettaa. Totta tämäkin, mutta ei päätehakkuullekaan sovi harvennusmoto vaikka hakkuun saa sillä tehtyäkin. Ja toki taitava metsuri hakkaa vaneritukitkin Stihlin MS200:lla, mutta käytännössä ei niin tee.