Käyttäjän Pete kirjoittamat vastaukset

Aika monta leimikkoa olen tehnyt ja ihan itse olen merkinnyt jättöpuut pystyyn. Näitä jättöpuita ovat laatumännyt, tyvikoivut, raita ja leppä. Haavat taskutan, jos vain ehdin, leimikonteon yhteydessä. Laatumännyt ja koivut jää siis pystyyn ja yksikään ”ison firman ostaja” ei ole kiukutellut, pientä leikkiä on ehkä laskettu. Ostaja on kuitenkin saanut 500-1500 mottia ja on niihin tyytyväinen. Laatupuut käy sitten korjaamassa paikallinen piensahuri.

Metsänomistajalle tämä ei kovin kannattavaa ole kaikki lisävaiva huomioiden. Hyvän mielenhän siitä saa, että puuta jalostetaan naapuri kylällä ja hyvä, että siinä sahuri on jos itsekin joskus tarvitsee erikoisempia dimensioita. Tuntuu siltä, että ostohalua kyllä on, mutta ei juurikaan maksukykyä. Monesti on ne 20 runkoa jäänyt sahurilta korjaamatta. No siellähän sitten jatkavat järeytymistään jo valmiiksi kilpikaarnaiset männyt. Olen järeitä mäntyjä jättänyt säästöpuuksi vaikka niistä ei olisi minkäänlaista kauppaa tehty. Onpahan komeita puita sitten tulevallekin polvelle.

Fakta on se, että vientisahat osaavat kyllä hyödyntää laatupuun ja hyvääkin laatua on tarjottava normilaadun rinnalla isoille ostajille. Todellisen huippulaadun tuottaminen ei vain kannata kun maksukykyä ei kuitenkaan ole. Ei siis kannata kasvattaa 150v kiertoajalla hyvin tiukka syistä puuta jos siitä ei kuitenkaan makseta kuin 30-50% enemmän kuin peruslaadusta. En usko, että erikoispuun hinta ainakaan kohoaa.

Mielestäni kyseessä on puhtaasti edunvalvonta- ja sertifiointimaksu. Sellaisten luonteeseen ei minun mielestä sovi hehtaariporrastus. Maksulla ajetaan yksityismetsänomistajien etuja valtakunnallisesti ja toivottvasti myös EU:ssa. Ja hyvä niin. Kate pitää tehdä sitten palvelumyynnillä aivan erikseen.

Isojen pinta-alojen rankaisu on sosialismia ja en voi sellaista hyväksyä varsinkin kun asiasta ovat päättäneet vapaaehtoisesti aivan muut kun sosialistit…

Itseasiassa aika uskomaton juttu, että porrastetuista maksuista on näin päätetty. Kateus on ilmeisesti tosiaankin loppumaton voimavara. Itseäni tämä ei koske, minulla on pieniä pinta-aloja useamman mhy:n alueella.

Ensiharvennuksen jälkeisten tuulituhojen estämiseksi olennaisen tärkeää on tehdä taimikonharvennus aikanaan niin, että vesakkoa ei enää nouse latvuskerrokseen. Ja riittävän harvaksi sitten siinä taimikonharvennuksessa, eli aivan paljon parjattujen Tapion mallien mukaan kuusikoissa 1800kpl/ha. Siinä asennossa sitten ensiharvennuksen ja sekin ajallaan. Eli siis ei lykätä sitä vaikka puut kestäisikin viivästystä latvuksen osalta. Tässä olen vaihtanut mielipidettä. Aikaisemmin ajattelin, että harvennusken voi lykätä 16-18m pituusvaiheeseenkin, poistuma noin 80mottia ja tukkia 10-20%. Tuuli ja myrskyt ovat opettaneet tekemään harvennusken ihan normi 12-14m pituusvaiheessa puhtaana kuituharvennuksena. Puut kestävät hyvin pystyssä riukumetsävaiheen ”harvan” kasvuasennon takia ja harvennuksessa jätetyt 800-900 valtapuuta pysyvät pystyssä myös. Tämä mahdollistaa sitten aikanaan vaika ylähervennuksen jos siihen on mielenkiintoa, mutta vähimmillä tuhoilla selviää kun kasvattaa päätehakkuuseen suoraan.

Vaikea sanoa mitään kovin painavaa kun en ole kuviota nähnyt. Jos valtapuissa on kuitenkin kasvua ja potentiaalia kasvaa tukkupuiksi, niin itse sitä kyllä yrittäisin ennemmin kuin lähtisin heti kokonaan alusta. Tuollaisessa metsässä harvennus kannattaa tehdä selkeästi alaharvennuksena ja kaikki koivut pois. Vain sellaiset kannattaa jättää joista aikuusten oikeesti voi järeytyä vaneritukki.

Jos aikaa on, niin harvennus ehkä kahdessa vaiheessa, mutta kohtuullisen harvaan asentoon kannattaa pyrkiä 10v jaksolla. Jotenkin jää sellainen vaikutelma, että metsäpohja on tässä karuhkoa. Lannoitus Metsän NP:llä saatt6aisia olla erittäin kannattavaa, mutta vaikea sanoa mitään varmaan. Parhaimmillaan lannoitus nostaa tukkipronetin tällaisella kohteella 10v jaksolla 20-30 prosentista 60-70 prosenttin, eli kannattavuus on huipussaan.

Kuusta kuusen maille ja mäntyä männyn maille. Ja koivua sekaan jos sillä on edellytys kasvaa nopeasti tukkipuuksi. Kuusta on viljelty pitkään liian karuilla pohjille. Tässä on tehty tietysti virhe. Hirvipolitiikka on yksi syy tähän, mutta PLIIS ei tehdä tästä hirviketjua!!!

Taneli tuossa jo hyvin avasikin asiaa sen suhteen minkälaisia näkymiä kuusikuidulla loppu viimeksi on. Kuusitukin hakkuut ovat jo hyvin pitkään hätyytelleet kestävää hakkuumahdollisuutta monin paikoin. Kuusella on hyvä tulevaisuus kunhan vain kasvattaa sitä oikealla paikalla. Männyn kysyntä on myös vahvaa vaikka on toki turha kuvitella, että kuidusta jatkossakaan maksetaan niin paljon kuin maksukykyä ehkä olisi.

Koivu on kiva ja kaunis puu ja sillä on varmasti kysyntää, mutta kun se ei tuota tukkia. Yleisen hoitamattomuuden takia koivua tulee kuitenkin jatkossakin hakkuiden sivuvirtana se määrä jonka teollisuus on valmis ostamaan. Suomen metsät ovat havupuuvaltaisia ja lehtipuu on tosiaan sitä sivuvirtaa joka tuskin koskaan määrää leimikon hintaa. Näin ei tule tapahtumaan edes Harjavallassa. Lehtipuun hinta määräytyy havupuuleimikoilla. Ja se on sen suurin heikkous. Vaneritukkikin kertyy havupuuleimikoilta. On aivan sama mikä koivutukin hinta on vaikkapa 5ha uudistushakkuulla jos sitä kertyy 20-40 mottia.

Koivikon kiertoaika voi olla lyhyempi kuin kuusen ja varsinkin männyn, mutta kiertoajan tukkiprosentti on erittäin harvoin yli 50%. Yleensä se jää 30% tienoille ja hiukankin pohjoiseen mentäessä se lähestyy nollaa.