Käyttäjän Pete kirjoittamat vastaukset

Männyn kantojen nostossa on ongelmana mukana kulkeutuvat kivet. Nostolaitetta kehitettiin, se tarttui kantoon suoraan päältä ja laitteessa oli ravistin jolla maata ja kiveä saatiin karisteltua pois. Silti kiviä jäi liikaa ja männiköissä kertymäkin jäi/jää liian pieneksi.

Keskiravinteisen tai hiukan heikomman kuusikon kannonnosto ja männyn käsinkylvö toimii erityisen kustannustehokkaana uudistamisketjuna. Jos viereiset kuviot ovat hyvälatvaisia männiköitä niin uudistuu luontaisestikin. Voi tulla toki hyvä koivikkokin. Raivausahaa vaatii, mutta hyvä tulee ainakin ”poutivilla” mailla. Jos on paljon kosteutta ja hikevä maalaji niin sitten pölähtää täyteen hieskoivua. Tänä keväänä pitäisi männyllä olla hyvä siemenvuosi, mutta jos leimikko on vielä pystyssä niin siitä ei ole iloa kun havutkin pitäisi ajaa.

Rane2, Mehtäukko ja moni muu. Alstorista en puhunut mitään, lasken sen mönkijäksi. Malwa on jo ihan eri kokoluokkaa. Voi olla, että sekin on lelu. Päivääkään en ole puuta ajanut, mutta leimikoita olen nähnyt ennen ja jälkeen hakkuun paljon. Viisi metriä leveitä ajourat ovat nykykalustolla. Puuntuotoksen kannalta se on liikaa, ei kai näin selvästä asiasta kannata edes keskustella. En kaipaa mitään pienkoneita metsiin, mutta Lokomo 910 kaltaisia painoltaan ja leveydeltä. Sekin toki on fakta, että kuljettajien vaatimustaso ergonomian suhteen on noussut, halutaan konttorilta nyky Ponssen ja JD:n olosuhteita. Ihan ymmärrettävää.

Tasainen tilajakauma ei pidä olla tavoitteena tietenkään vaan optimaalinen. Jos kuvion olosuhteet ovat tasaiset niin sitten optimaalinen tilajakauma = tasainen tilajakauma. Ja kun ensiharvennuksessa tilajakauma on optimaalinen, niin toisessa harvennuksessa ei ole mitään tarvetta tukeutua vanhoille urille vaan ne voi puhkoa siinä käytettävän kaluston tarpeen mukaan. Ja tuloksena on senkin jälkeen optimaalinen tilajakauma, eli parhaan latvuksen omaavat puut jokseenkin tasaisesti pystyssä. Ja joo joo, kuvion sisällä voi olla hyvin voimakasta vaihtelua kasvupaikoissa ja ajokelpoisua kulku-uria vähän. Jos näin on niin niiden mukaan tietysti mennään.

Kyllähän se on fakta, että Malwan ja Terrin kaltaisella ketjulla tehtynä, ja osaavilla kuljettajilla, saadaan ensiharvennuksen jälkeen jäämään hieman enemmän runkoja pystyyn. Ja vielä tärkeämpää on jäävän puuston tilajärjestys/tilajakauma. Se jää pienellä koneketjulla optimaaliseksi tai ainakin optimaalisemmaksi. Kun runkojen tilajaukauma on ensiharvennuksen jälkeen tasainen, niin ei toisessa harvennuksessa mitään vanhoja ajouria tarvita ollenkaan. Jos ja kun olen viljelymetsää hoitanut jämptisti taimikkovaikeessa (=taimikonharvennus tehty max 2000kpl/ha asentoon, ei ylispuita) niin kyllä kiinnostaa ensiharvennus pienemmällä kalustolla, taitavien kujettajian ajamina, ja kantohinta saa olla muutaman euro alhaisempi.

Panulle, koivun syysistutuksesta minulla ei ole mitään kokemusta. Ns. kesäkoivuista on, eli varhain keväällä kasvihuoneeseen kylvelyistä keskipaakussa kesäkuun lopulle kasvatettavista. Näillä istutus heti kun taimet saapuvat. En osaa sanoa miten lepotilaan asettuva koivuntaimi jatkaa juurten kasvua. Jos ei jatka niin eihän se juurru ja mitään etua syysistutuksesta tuskin saa. En ainakaan isompaa alaa lähtisi syksyllä istuttamaan ilman varmennettuja kokemuksia.

Se vielä vinkiksi, että kevät ja kesäkoivuilla kannattaa suihkauttaa Trico jo laatikkoon/säkkiin. Ei siitä ainakaan haittaa ole. Minulla kesäkoivuja syötiin jo istutusvuonna loppukesästä. Olen varma, että että jos Trico olisi ollut alalehdillä, niin syöntiä ei oli ollut. Isompiin koivutaimikoihin Trico pitää levittää jo elokuun aikana. Sen voi laimentaa 10% seokseksi niin tulee reppuruiskusta hyvin ulos ja ”kantomatka” on useita metrejä. Oma kokemus on, että koivujen syönti alkaa tosiaan elokuun aikana.

Kyllä, samaa mieltä, hirvitalousalueen keskikanta ei paljoa kerro yksittäisen metsätilan tuhoriskistä. Susikannan kasvaessa tuhot tulevat todennäköisesti voimistumaan, hirvet laumaantuvat herkemmin ja kun lauma pysähtyy taimikkoon niin tuhoja alkaa tulla. Samaan aikaan isotkin alueet välttyvät kokonaan tuhoilta. Isompi susikanta ei tule hirvikantaa pienentämään vaan todennäköisesti päinvastoin kun lupien jaossa joudutaan (/halutaan…) säästää susille riittävä kanta.

Metsiä minulla on Keski-Suomessa, Etelä-Savossa, Pohjois-Savossa ja Keski-Karjalassa ja muuten seuraan metsien kasvua hyvinkin tarkkaan mm. Uusimaalla. Männyt nousevat ilman mainittavia tuhoja, istutettuja ja kylvettyjä. Käytännössä ainoana tuhojen torjuntakeinona on ollut erityisen tarkkaan tehdyt varhaisperkaukset. Niitä tehdään jo kolmantena kasvukautena istutuksesta ja kylvöstäkin jos hiukankin tarvetta on. Ja toistetaan tarvittaessa ennen minkään kemera/metka aikarajan täyttymistä. Yhden pienen koivikon olen suojannut Tricolla kun on saunamökin vieressä. Metsätilat eivät ole missään taajamien kupeessa vaan hyvinkin rauhallisilla seuduilla.

Hirvituhoriskin p e r u s t e e t o n liioittelu on haitallista koko Suomen metsille, metsätaloudelle ja -teollisuudelle jos, ja kun, se johtaa kuusella viljelyyn alueilla joilla männyllä ja jopa koivullakin uudistaminen voi hyvin onnistua.

Minä en puhunut tuhoilmoituksista minkäänlaisena indikaattorina vaan ylipäätään tuhoista. Ja koetuista tuhoista.

Ja totta, lupien käyttäminen ei tarkoita kannan leikkaamista. Halusin vain osoittaa, että vaikka pidänkin hirvituhokauhistelua o s i t t a i n jopa haitallisena liiotteluna, niin oma ja lähipiirini tavoite ei ole kantaa kasvattaa tai edes säilyttää. Tehdään se oma ja toki hyvin pieni osamme kuitenkin. Kumpa tulisi se aika, että lupia olisi nykyistä vähemmän JA myös kanta olisi alempana. Ei harmittaisi yhtään.