Käyttäjän Pete kirjoittamat vastaukset
-
Paras tulos ensiharvennukselta saadaan ilmeisesti jatkossakin kohteilla jotka on hoidettu taimikkovaiheessa jämptisti. Poistuman keskikoko on siis sopivan harvalla kasvatusasennolla nostetttu kannattavalle tasolle. Hakkuussa täytyy pitää huoli siitä, että poistetaan isoimiakin puita jos uhkana on se, että jäävän puuston keskiläpimitta ylittää 16cm. Yläharventaen siis, sehän on kovin muodikastakin 🙂
Jeesmies syyttää aivan pokkana konekuskeja siitä, että jk-hakkuu ei onnistu. Kyllä on vahvat mielipiteet. Se ei tule jeessillä kuuloonkaan, että paskasta ei saakaan kultaa? Ihmeellinen innostus jk:ta kohtaan muutenkin kun on kuitenkin aivan yleisesti tunnustettu se, että jk johtaa kuusettumiseen. Ja jeesmies on ilmoittanut perkaavansa kuusenrääpätkin pois. Missä johdonmukaisuus? Onko niin, että jos jeessin metsässä jokin käsittely ei onnistu, niin syy on aina jossain muualla kuin jeessin korvien välissä?
Jeessillä on väsymätön tarve inttää vastaa ja kyky olla tunnustamatta, että jollain toisellakin voi olla asiasta hyvää, jopa parempaa, tietoa ja kokemusta. Suorittava porras on erityisesti jeessin hampaissa, sanoo hän mitä tahansa, niin jeessi teilaa mossotukseksi. Jos suorittava alkaisi suositella haavan kasvatusta, niin eiköhän jeessi senkin tuomitsisi jyrkästi 🙂
No onhan tämä virkistävää sanailua, kai…
Varmasti järkevää toimia juuri noin kuin Timppa, ”kunnossa” ja Raivuri suunnittelevat. Aika harvaksi nämä täytyy varmasti hakata ja puusto on ryhmittäistä. Siinä tekee kuitekin virheen jos koittaa kasvatella kuusialikasvosta tuollaisilla kohteilla. Näin ei varmaankaan em herrojen osalta kuitenkaan ole.
Puuntakusen avaama keskustelu läksi heti aivan lapasesta:)
Miksi Suomelle kävi näin? Suurin syyllinen on maassa intensiivisesti harjoitettu laajamittainen ja kahlitseva sosiaalidemokratia kaikkine lieveilmiöineen. Muitakin syitä on, mutta EU-jäsenyys ei kuulu niihin. Ei edes rahaliitto sinänsä, mutta sosiaalidemokratian lamaannuttavan maan ei siihen olisi pitänyt lähteä.
Aion kasvattaa metsää entistäkin lyhyemmällä kiertoajalla. Se on aika luonnollista jos ilmastonmuutos on totta, lämpösumman lisääntyminen lisää kasvua.
Puulajit ovat nämä kolme. Lehtikuusi yms. jalopuuviritykset saa jäädä. Hoitelen niitä harvoja jotka ovat kasvuun selvinneet karsimalla ja tilaa tehden, uusia en istuta kuin yksittäisiä pihamaalle jos sinnekään.
Kovin havupuuvoittoinen tulee kasvatusmalli kyllä olemaan. Männyn osuutta lisään ainakin kuusikoiden sekapuuna. Pari mökin ympärillä olevaa kuviota uudistan kuitenkin rauduskoivulle tai jopa visakoivulle vaikka se onkin sitten koivikko koivikob perään.
Harvennusten suhteen olen kallistumassa kuitenkin aikaisempaan vaiheeseen. Vaikka kuusikko kärsisi kasvattamisen aina yhden tukin mittoihin asti, niin tuulituhoja se lisää. Taimikonharvennukset koitan tehdä entistäkin jämptimmin max 2000kpl/ha tiheyteen noin 4-6m pituusvaiheessa. Näin todennäköisesti männiköidenkin kanssa. Tämä sen takia, että puustot kestävät siten selvästi paremmin tuulta ja lumikuormaa. Ja kertymä ja poistuman keskikoko on reippaasti yli keskiarvon ensiharvennuksessa.
Kirjanpainaja ei pelota. Sen kanssa yhteiseloa on harjoiteltu nyt reilu 5v valtakunnan ”vaikemmalla” alueella. Sen kanssa pärjää hyvin.
Montako täysin tarpeetontonta paskajärjestelmää jeesmieskin on ollut kauppaamassa viime vuosina? Taitaa omatunto kolkuttaa (toivottavasti). Ei sinne mummon mökkiin tarvita edes sitä 1500€ pönttöä kun sillä ei ole mitään virkaa. Eikä ole kesämökkienkään ”systeemeillä”. Turha kateusvero sekin. Suurin osa kesämökeistä on olemattomalla käytöllä. Parempi olisi kieltää uiminen kokonaan, joku kuitenkin aina pissaa järveen löylyjen välissä.
No siinähän se jo tulikin puuntakusen täsmennys. Olemme jokseenkin samoilla linjoilla ensimmäisen 30v osalta ja tuskin jatkonkaan osalta isoja eroavaisuuksia. Näin oletan.
Minulle on aivan sama millä nimikkeellä ensiharvennuspuu hakataan kunhan (omissa metsissäni) viimeisessä taimikonhoidossa/harvennuksessa jää max 2000 kpl/ha (männiköissä max 3000). Laiminlyönti on väärä termi jos toiminta on suunnitelmallista, mutta sanotaan nyt kuitenkin, että taimikonhoidon laiminlyönnillä ja toisaalta sen siirtämisellä koneelliseen energiapuuhakkuuseen aiheutetaan mittavat tappiot jatkokasvatksessa.
Itse ostettua C ja muut ns. peräänkatsottavat D
Jos kasvatusketjuun kuuluu varhaisperkaus ja sen jälkeen energiapuuharvennus, niin kiertoajan tukkituotos putoaa radikaalisti. Näin se vain. Toki Harjavallan mies saa energiapuutilinsa ehkä muutamaa vuotta aikaisemmin kuin ”Tapion mallien mukaan” kasvattava, mutta metsä onkin sen jälkeen piloilla hyvää tukkikertymää ajatellen. Energiapuuvaiheen mukana pitäminen lykkää päätehakkuuta ja 2. harvennustakin, eli siinä mielessä se on todellakin kuin huisunhinsa k***s.
Tanelin hoidossa olevat metsät taitaa olla jokseenkin karuilla pohjilla kun kokeneella metsänkasvattajalla on noin huonot kokemukset?
Santtu nosti esiin oikeastaan ainoan kiinnostavan asian. Miten sertifiointi jatkossa hoidetaan oli sitten jäsen tai ei? Riittääkö, etä olen jonkin MHY jäsen? Voinko ”liittää” kokonaan toisessa maakunnassa sijaistevan tilan tämän yhden MHY sertifioinnin alle? Jos puukauppaa käy pikkupalstalla noin 6v välein, niin täytynee liittyä sitten puukauppavuonna MHY:hyn tai vaikka puunostajan tarjomaan sertiin? Vai miten tämä menee?
Suurimmalla osalla MHY:n jäsenmasku varmaan laskee, mutta jos sattuu omistamaan alle 20ha tiloja siellä täällä, niin asia kyllä kiinnostaa. Esimerkiksi 80€/ha/vuosi on liikaa jos edes mitään toimenpiteitä ei tee kuin 5-10v välein. Jos silloinkaan.
Tähän asiaan tarvitaan selkeyttä tai vaarana on todellakin sertifioinnin rapautuminen. Sekään tuskin ihanteellinen ajatus on, että vain puukauppavuosina ollaan jäsenenä jossain…?