Käyttäjän Pete kirjoittamat vastaukset
-
Kurki, et tule saamaan asiallista vastausta kysymykseesi. Jotkut meistä elävät menneisyydessä, jossa välttämättömyydestä tehtiin hyve. Joillekin meistä riittää se, että esimerkiksi puukaupassa saa ITSE nyt heti rahat pois. Isännän äidinkielelläkään ei niin väliä kunhan palkka juoksee.
Venäjän iskukykyä liioitellaan suuresti, mutta yksittäisiin operaatioihin se saattaa hyvin riittää.
Esimerkiksi Varkaudessa koivukuidun käyttö vähenee 700 000 mottia kun sellutehdas ja hienopaperikone kääntyy mäntykuidulle. Onhan se ollut useissa uutisissa esillä, että koivukuidun käyttö vähenee valtakunnan tasollakin. Käyttö vähenee = kysyntä vähenee. Suomesta ostetaan se määrä kuin ennenkin ja se kertyy aivan normaalisti hakkuiden yhteydessä. Venäjältä tulee jatkossakin täydennys. En keksi yhtään syytä miksei tulisi vaikka toki toivonkin, että Suomesta ostettaisiin entistä enemmän ja korkeampaan hintaan.
Niin, mielestäni en todennut mitään koivukuiden kotimaisesta menekistä mitään. Sitä hakataan jatkossakin sen verran kuin havupuuhakkuiden yhteydessä kertyy. Tuonti Venäjältä kuitenkin vähenee kun koivun kokonaiskysyntä laskee.
Jeesmies, ajopuuteoriasta voi olla montaa mieltä, mutta kannattaa edes yrittää asettua vuosiin 1940-1941. Jos Suomi ei olisi hyökännyt, Saksan rinnalla, kesällä 1941, niin Saksa olisi joka tapauksessa hyökännyt. Saksa oli voimansa tunnossa ja rintaman avaaminen jäämereltä mustalle merelle olisi toteutettu Suomen päätöksistä riippumatta ja Leningrad erittäin todennäköisesti vallattu. Siinä olisi sitten Saksan alusmaana ollut surkeat oltavat 1944 kun Saksa vetäytyi. Toki suuria määriä suomalaisia olisi värvätty SS ja Wehrmacht joukkoihin. Suomella olisi todella ollut baltian kohtalo. Tällaisia nämä historian oikut ovat. Toki mitään varmaa ”entä jos” ei pysty sanomaan.
Nyt meillä on vielä mahdollisuus valita puolemme kansakuntana. Puolueettomuus on illuusio, aina ollaan johonkinpäin kallellaan. minä kallistun mieluummin länteen. Sveitsi on ehkä poikkeus sijaintinsa johdosta, he ovat kallellaan rahaan päin.
Todellakin pohjimmiltaan kysymys on kansakunann olemassaolosta vaikka ei siltä tunnukaan kun kaikki rullaa niinkuin mikään ei meihin vaikuttaisi. Jeesmies myi tänäänkin LVI-komponetteja jne.
Venäjän puun osalta sen verran, että uusien tehdasinvestointien ja muutosten johdosta koivukuidun menekki vähenee erittäin merkittävästi ja havukuidun nousee. Tämä tulee vähentämään tuontia lähivuosina. Siihen ei Venäjän hyökkäyssota Ukrainaan paljoa vaikuta.
Kysymys ei ole siitä, että pärjääkö Suomi yksin jos Venäjä hyökkään. Ei. Venäjä tuskin Suomeen hyökkää. Suvereeniteetti on se mitä menetämme jos jatkamme ”puolueettomalla” linjalla. Ja se on iso menetys. Sodan jälkeen olimme Varsovan liiton rauhankumppaneita. Nyt on hetki maistettu vapautta ja tultu niin tyytyväisiksi, että todetaan, että jatketaan vaan YYA hengessä. ”Hyvin pärjättiin sovussa 70 vuotta ja pärjätään jatkossakin”. Näin päättelee moni. Väärin päätelty. Olimme rajusti alisteisessa asemassa. Siihen ei saa palata. Puistattaa ajatuskin.
Kesällä 44 olimme sen aikaisessa Natossa (emme riemumielin) ja Suomi pelastui. Historian kummajainen ehkäpä. ”Natossa” oltiin juu ja monen mielestä se oli virhe. Eli koko jatkosotaan lähtö. Virhe tai ei, niin Saksa olisi Suomen päätöksistä riippumaata avannut rintaman jäämereltä mustalle merelle. Ja hävittänyt ehkä Pietarin maan tasalle. Mikä olisi ollut Suomen kohtalo 44-45 jos emme olisi 41 lähteneet itse?
No se siitä. Suvereeniteetti. Näyttää erittäin vahvasti siltä, että se säilyy vain Naton jäsenenä. Venäjä kunnioittaa aina voimaa. Sen takia oma puolustus on pidettävä kunnossa, mutta Natosta saamme sellaisen lisän jota itse emme kykene järjestämään. Ja kertakaikkisen rajan jota Venäjä ei voi ylittää.
Venäjää ei tarvitse pelätä kun olemme asiamme järjestäneet oikein. Venäjä on siinä rajalla ja sen kanssa pitää pärjätä. Sen kanssa pärjää vaikka ei polvella enää istuisikaan. En ymmärrä nyky menoa Kauppapolitiikassa. Taloussuhteita ei ole hoidettu oikein. Suomen pitäisi ostaa Venäjältä tuotteita joita siellä osataan tuottaa. Kovin monia tuotteita ei osata, mutta vaikkapa vetureita osataan. Ja ydinvoimaloita. Näitä pitää sieltä ostaa ja kaupat pitää sopia korkealla valtiollisella tasolla. Sitä Kremlissä arvostetaan.
Natojäsenyys vain selkiyttä tilanteen. Olemme ystävällismielinen naapuri joka haluaa tehdä kauppaa ja kehittää naapuruussuhdetta. Natojäsenyys vahvistaa linjan ja alleviivaa ” ruotsalaisia emme ole ja venäläisiksi emme halua tulla. Olkaamme siis suomalaisia”
Ukrainan tilanne on hyvin samanlainen kuin Suomen. Mekin saimme 39 apua ja voimakasta myötätuntoa. Jopa lupauksia sotilaallisesta avusta. Suomi pelastui suomalaisten uhrautumisella isänmaan puolesta. Ulkomaan avullakin oli merkitystä. Olisi häpeällistä jättää ukrainalaiset nyt oman onnensa varaan muutaman myymättä jääneen oltermannin takia.
Jeesmies, sinun kannatta tehdä sitten taimikonhoidot jämptisti, jotta puut ehtii kuitupuun mittoihin 30-40 vuodessa!
Jossain rautakaupassa näin ”katajaleikoista” tehtyä saunapaneelia. Oli hyvän näköistyä ja varsinkin tuoksuista. Tavara tulee Virosta. Siellä Saarenmaan suunnalla katajaa kasvaa siihen malliin, että en äkkiseltään usko kysyntää Suomesta löytyvän.
Katajat kannattaa raivata kasvatettavien ja varsinkin harvennettavien puiden tyviltä tarkaan pois. Tiheä katajakasvustio taitaa olla hakkuussa kaikkein hankalin, rikkoo koneet helposti. Välialueelle niitä voi ja kannattaa sitten jättää.
Tyvitervastaudin isäntänä kataja toimii myös, eli riskialueilla en paljon katajaa säästele.
On päivän selvää, että leimikon ominaisuuksien parantaminen lisää tehokkuutta. Tästä ei pitäisi syntyä edes väittelyä, mutta näköjään syntyy.
Ainakin omilla harvennuksillani toivon, että kuski on virkeässä kunnossa ja että valaistus olosuhteet ovat ainakin osan aikaa kohtuulliset. Minulle sopii hyvin, että kone liikkuu maksimissaan kahdessa vuorossa. Metsäkoneet ylipäätään näyttävät toimivan kovalla käyttöasteella ainakin jos vertaa maanrakennukseen.
Koneita ja kuljettajia varmasti tarvitaan tulevaisuudessa lisää, mutta kuten missä tahansa muussa urakoinnissa tai teollisessa prosessissa jatkuva tehostaminen on tosiasia. Koneita tarvitaan siis lisää, mutta niiden tulee myös tuottaa entistä enemmän samassa ajassa. Vaikka tekniikka varmasti kehittyy, niin työmaan ominaisuuksilla on oma kiistaton vaikutuksensa tehokkuuteen. Minulle sopii hyvin, että kone tekee vähemmän tuottavaa työtä risukossa kunhan se sitten näkyy kantahinnassa. Olen varma, että tulevaisuudessa tulee näkymään.
Ainakin Savon suunnalla koivikot ovat usein hiesumailla. Niille en suosittele menemään kesäkelillä kuin kuivimpaan aikaan ja sellaista ei ole joka kesä. Onneksi Savossa on ainakin yksi ostaja joka erityisesti hamuaa koivukuituleimikoita ja hoitaa hakkuut tyylikkäästi.