Käyttäjän Pete kirjoittamat vastaukset
-
Jeessi, se ei ole mikään uskonasia. Kaksi oikea-aikaista raivausta saa samaan hintaan kuin yhden myöhästetyn. Omatoimisille oikea-aikuisuus sopii erityisen hyvin, aika ei mene pöpeliköissä pyörimiseen. Ainakin oma kokemus on tämä. Huonoon kuntoon päässeessä taimikossa tuottavuus putoaa sivutoimisella tekijällä jyrkästi.
Jeessi ei ehtinyt muulta selittelyltään ottaa kantaa siihen, että onko tosiaan järkeä mennä yhdellä perkauksella vaikka kaksi oikea-aikaista saa samaan hintaan. Kahden perkuun mallissahan ”haaskuuseen” ei mene mitään, siinä vain kasvupotentiaali keskittyy harvemmille rungoille. Miten on jees?
Yhteisymmärrykseen ei täällä Jeessin kanssa päästä. Turhaa, mutta välillä ihan viihdyttävää kinastelua tämä on. Kai. Jeessin teesit varhaisperkauksesta noin 8v iässä jätän omaan arvoonsa. Parempi ketju on raivurin mainitsema varhaisperkaus 4-5v iässä ja toisto noin 10v iässä. Kustannukset ovat samat kuin yhden raivauksen Jees-maillilla. Tämä on todettu moneenkertaan ja näin se vaan on. Kokeile sinä Jeessi edes pienellä alalla. Ja jäävä puusto on ratkaisevasti paremmassa kunnossa. Ensiharvennuksessa saadaan tämän seurauksena kunnon poistuma ja sen jälkeen jäävä puusto on paremmassa kunnossa tuuli ja lumituhoriskin kannalta.
En ymmärrä miksi yhden ”varhaisperkausken” mallia pitää hehkuttaa kuin sen kulut ovat samat kuin kahdella oikea-aikaisella raivuulla. Näinhän jees julisti vaikkei kertomansa mukaan enää istuta (poikkeuksena vissiin h-haapa?).
Kukin tekee tyylillään ja ei jeessin malli kovin kaukana kuitenkaan ole omastani. Siinä kuitenkin raivaussahaa käytetään edes kertaalleen. PAljon on näitä pusikoita joille ei tehdä mitään. Jo seuraavan sukupolvi sitten teettää energihakkuun…
Sanos nyt Jees vielä, että oletko sitä mieltä mitä kirjoitatta, eli mielestäsi siis istutetut havupuutaimikotkin (kuusi 1800kpl, mänty 2000-2300kpl) kannattaa hoitaa vain varhaisperkauksella. Toista taimikonhoitoa / taimikonharvennusta ei mielestäsi kannata tehdä? Tämäkö on ohjeesi?
Oikein kelpo suoritus päästä jonkinlaiseen kaupalliseen hakkuuseen jo 20 vuoden kuluttua uudistamisesta. Vajaatuotolla kyseiset kuviot kuitenkin minun mielestä on, ainakin Jeessin lähettämien kuvien perusteella. Jeessillä linjana on ”ei ne suuret tulot vaan pienet menot”. Käyhän se näinkin. Varsinkin jos uudistuminen jostain syytä käynnistyy. Ainakin korkoprosentin saa suureksi vaikka eurot aika pieniksi jäävätkin.
Sitä minä vaan en ymmärrä, että Jeessin mielestä kauttaaltaan istutettukin metsä kannattaa jättää hoitamatta tai sinne tehdän vain yksi perkaus tiheyteen noin 4000kpl/ha. Istutus kuuset ja männyt jätetään tässä mallissa suosiolla alempaan latvuskerrokseen. Tässä ei ole järkeä. Jos meinaa luontaista uudistumista suosia, niin ei kannata sitten istuttaakaan.
Kerro vielä ne eurot, eli kuitupuun ja energiapuun hinnat euroa/motti, niin voidaan jatkaa viisastelua:)
Roiston kanssa samaa mieltä. Metsäsuunnitelma on metsänhoidon suunnittelun apuväline ja leimikko tehdään sitten erikseen. On laiskuutta ja ammattitaidottomuutta jos vanhentuneita tietoja käytetään leimikon myynnissä. Jos metsänomistajan asiaa ajetaan, niin tavara pitää saada näyttämään mahdollisimman hyvältä, mutta tietojen tulee olla oikein, jotta uskottavuus säilyy.
Toki se on inhimillistä, että suuri joukko (jopa enemmistö?) metsänomistajista pitää tärkeänä sitä, että puuta kertyy enemmän kuin leimausselosteessa. On mukava kehuskella veijoessonbaarissa, että ”hakkuusta kertyi 30% enemmän puuta kuin tarjouksessa, on se hyvä ostaja tämä firma x”. Siinä katkonta, yksikköhinta ja korjuujälkikin unohtuu…
Kyllä se on henkilö kun ratkaisee työn laadun tässäkin asiassa, ei henkilön palkanmaksaja.
Se toki on erikoista, että tuoreen metsäsuunnitelman perusteella tehdyissä leimikoissa puuta kertyy tavallisesti enemmän kuin paerilla seisoo, mutta jos arvio on tehty myyntiä varten, niin nippanappa motit löytyy…
Peli menee jännemmäksi nyt kun lakiraja poistuu ja kuitumetsiäkin voi alkaa silittelemään tai sellaisia voi hakata jonkinlaiseen harveikkoon ja toivoa parasta. Meinaan vaan, että kasvatusmetsienkin motit olisi syytä saada osuman paremmin kohdalleen niin ettei ainakaan yliarviota tule. Toki jokainen vastaa metsätilaostoksistaan ihan itse ja jos ostaa pelkkien paereiden perusteella, niin minusta isompaa urputusoikeutta ei ole. Nuoret metsät on tosi vaikea arvioida, varsinkin hoitamattomat sellaiset.
Eihän tässä ole muuta murhetta kuin muutama vuosi sitten tehty turha kunnostusojitus. Siihen jos on saatu valtion tukea, niin vielä huonompi. Ehdottomasti tällaiset kannattaisi yhdistää viereisten kuvioiden käsittelyyn. Turhasta ojitusinvestoinnista huolimatta kippaisin tämän nurin jos liittyy luontevasti johonkin naapurikuvioon. Ja päinvastoin, jos viereen ei tule päätehakkuuta tai harvennusta, niin en tähänkään koskisi. Toisaalta jos vieressä on enemmänkin suokuvioita,. niin liittäisin ehkä samaan kasvurytmiin niiden kanssa. Vaikea sanoa mitä tekisin kun en tunne kokonaisuutta.
Tilasin metsäsuunnitelman eräältä MHY::ltä ja sain mitä tilasin. Painotin erityisesti sitä, että puustotunnkset täytyy saada kohdalleen. Pienellä omalla otannalla voi todeta, että määrät on justiinsa kohdallaan. Tulevan kasvun ennustaminen onnistui heikommin. Tyypillisesti kone laskee sen ja tässä tapauksessa kasvu on 3-4mottia/ha parempaa kuin mitä metsäsuunitteluohjelma ennustaa. Tämä ongelma on kaikilla toimijoilla, kasvumallit eivät ole ajantasalla jos kyseessä on hyvin hoidettu havupuuvaltainen viljelymetsä.
Minulle sopisi leimaukseen tai metsäsunnittelmaan reippaasti isommat motit kuin mikä sitten todellisuus on. Puuta myydessä on ehdottomasti etua siitä, että leimikko on iso. En siis tiodellakaan valittaisi tai epäilisi jos hakkuussa kertyy vähemmän puuta kuin paperilla väitetään. Asia on eri ainostaan jos siortuisin ostamaan metsäpalstan pelkästään paperien perusteella.
Nykyisillä ja oman arvioni mukaan tulevillakin hintasuhteilla istutan kuusen kasvupaikalle kuusta vaikka lahoa olisi ollut paljonkin. Omalle kohdalle ei tosiaan ole osunut tutkittua tietoa siitä, että lyhyellä kiertoajalla riskiä olisi. Siitä on esitetty lähinnä arvailuja. Tämä ei tarkoita sitä, ettenkö olisi huolissani lahoriskistä. Minä kuitenkin arvioin sen istutuskuusille pieneksi ja vaihtoehdon (=lehtipuukierto) huonosti kannattavaksi. Toki kantojen korjuun teetän aina kun se on mahdollista. Sekapuuksi suosin mäntyä. Maat ovat sellaisia savensekaisia ja kuivempia kalliotöppyröitä siellä täällä. Niihin sitten mäntyä istuttamalla. Koivua jää aina hieman sekapuuksi ensiharvennukseenkin. Siinä ne pääosin poistan ellei selvää viilutyviainesta ole. 99 prosenttisesti ei ole.
Hieskoivusta ei tukkia hakata kuin poikkeustapauksessa. Poikkeuksena tietysti Harjavalta ja Pohjois-Satakunta, jossa tukkia ja viilutyveä ilmeisesti kertyy ja ostajat niitä ostavat vaikka alueella ei muuten koivutukin ostajia jonoksi ole.
20ha ensiharvennusalalta on kokemusta muutaman vuoden takaa. Puolet siitä oli viljelty kuuselle 70-luvubn alussa ja toisen puolen osalta luotettiin alikasvokseen. Yleisilme ennen ensiharvennusta suunnilleen samanlainen. Lahokuitu hakattiin luontaisesti uudistuneelta alueelta. Viljelykuusikossa poistuman keskikoko oli isompi ja lahoa hyvin vähän.
Kirjanpainajasta on useiden hehtaarien kokemus. Isoin yhtenäinen ala noin 3ha. Ongelmaa on esiintynyt poikkeuksetta vain yli-ikäisissä aikanaan harsituissa metsissä. Ja niissäkin vain alueilla joissa peruskallio on lähellä maan pintaa. Eli siis männyn kasvupaikoilla, jotka ovat uudistuneet alikasvoksen kautta kuuselle. Nuorissa kasvuisissa alle 60v kuusikoissa en ole havainnut yhtään tuhoja. Tuulenkaatoihin suhtaudun vakavasti, ne korjaan aina ja jos korjaaminen ei onnistu, niin sitten Karate Zeon käsittely parveilun aikaan keväällä tällaisille rungoille.