Käyttäjän Pete kirjoittamat vastaukset
-
Kyllä n-merkki, Saksassa suositaan nykyisin alueen luontaista puulajeja. Metsiä ei istutetaan enää yhdellä puulajilla tiukkoihin riveihin. Istutetaan myös alueen luontaista lehtipuuta. On tunnustettu, että metsiä kannattaa harventaa niin ne ovat kaikkien kannalta miellyttävämpiä. Lehtipuusekoitus halutaan säilyttää mahdollisuuksien mukaan kiertoajan loppuun asti.
Vuoristoalueilla on toki omat haasteensa, niillä jonkinasteinen jatkuvapeitteisyys halutaan säilyttää eroosiovaaran takia (vrt. Esim. Suojametsävyöhyke).
Vaikuttaa tämä saksalaisten metsätalous hyvin samankaltaiselta kuin pohjoismainen.
N-merkki, Tahvosen tutkimustuloksia ei ole syytä kiistää. Varmasti laskelmat on tehty oikein. Tarvonen itsekin on kuitenkin todennut, että ekonometristen laskelmien pohjana olleet jk:n ja jaksollisen tuotos/kasvumallit ovat hänelle annettuja. Ystävälliset metsätohtoriystävät ovat häntä auttaneet vaikkapa luontaisen uudistumisen keskimääräisen onnistumisen suhteen etsimällä hänelle mahdollisimman objektiiviset tutkimukset. Aivan varmasti viljelymetsätalouden suhteen on myös käytetty yleisesti hyväksyttyjä tuotos- ja kasvumalleja.
Harvennan kuusikkoni kyllä yhteen kertaan, mutta se jää ainoaksi käsittelyksi. Harvennukseen jälkeen tavoiterunkoluku noin 900kpl, 1000kpl ei ole liikaa sekään. Kymmenen vuotta kun kuluu, niin entinen lakiraja on jo kirkkaasti ylitetty. Harvennus noin 35v iässä, siinä tulee jo hiukan tukkiakin ainakin ajourilta. Urille saadaan tanakka matto hakkuutähdettä, harvennus onnistuu kesälläkin.
Metsänvartijan apuharvennusmalliin uskon tuotoksen kannalta kyllä, mutta talouden osalta en.
Kuusikko sulkeutuu nopeasti harvennuksen jälkeen, alikasvosta ei tule, joten ei tarvitse pohtia jatkuvaa kasvatusta.
Anton, voitko esittää kasvatusmallisi toimenpiteet lyhyesti vai onko se salaisuus. Taimimateriaali, muokkaustapa ja millä maapohjilla mallia toteutat on myös tarpeellinen tieto.
Kun vertaillaan ammattitaidolla ja hyvin hoidettua erirakenteista kasvatusta (=onnistumisa), niin olisi kohtuullista myös viljelymetsätalouden osalta käyttää hyvin hoidettua verrokkia. Eli vaikkapa kuusen osalta 600mottia/50v, joka on täysin realistista.
Posti toi eilen ruotsalaisen Skogen lehden. Kouluruotsin ei ole kovin vahva, mutta ymmärsin, että yhdessä jutussa esiteltiin istutuskuusikkoa, joka 50v aikana on tuottanut parhaillaan koeruuduilla 1600mottia/ha ja heikoimmilla 1200. Kiertoajan keskikasvu siis 30-40 mottia. ”viralliset taulukkoarvot kyseisellä alueella Tukholman etelä-puolella antavat 10mottia/ha/a keskikasvuksi. Jutussa todettiin , että 2000mottia/ha/50v vois olla nykyisellä taimiiaineksella mahdollista.
Nyt taisi jeessi voiimeistään eksyä avaukseen aiheesta. Äläkä nyt vaan vastaa tähän samaan tyyliin kuin 4v poika tuossa vieressä ” nii mutku toi alotti…”
Jeessi, en ollut riittävän selkeä kun et ymmärtänyt lainkaan mitä tarkoitin.
Ensinnäkin sanavapaus. Tiedän ja sinäkin tiedät, että en pysty sananvapauttasi rajoittamaan. Sen voi tehdä vain palstan moderaattori. Koitin peräänkuuluttaa hieman rakentavampaa keskustelua, eli vaikka sitä, että keskustellaan aiheen avauksesta. No itsekin olen syyllistynyt asian vierestä tilittämiseen.
Yksi ratkaisu voisi olla, että avaisit omat topikit aiheena vaikkapa ”Energiapuuharvennus Harjavallassa”. Lukijoiden kuvissa tämä oikeastaan toimiikin niin kuin pitää.Työvoimapulan syyt tai ainakin osan niistä toit omassa kirjoituksessasi hyvin esiin. Eli ollaan vissiin samaa mieltä.
Energiapuun tukitasoista koitin kirjoittaa siihen malliin, että tukien jatkuvuuteen ei kannata luottaa nyt kun tekee päätöksiä taimikonhoitoketjusta vaikkapa 5 vuotiaan tai 10 vuotiaan taimikon osalta. En siis rakentaisi mitään sen varaan, että 10-15 vuoden päässä siintävään energiapuun korjuuseen saa enää minkäänlaisia korjuun tai loppukäytön tukia vaan pyrin varmistamaan, että kohde on harvennettavissa pääosin ainespuuhakkuna niin, että varsinkin pehmeillä pohjilla ajourillekin vielä jää merkittävä määrä hakkuutähdettä.
Jos puhutaan avauksesta, niin minusta metsää todellakin kannattaa hoitaa niin, että koneellisessa korjuussa voi saada kunnon kertymän. Taimikoissa ratkaisut tehdään nyt 10-30v päähän. Em syistä johtuen uskon, että metsänomistaja pienentää riskiään kasvattamalla harvempia runkoja järeämmäksi. Energiapuun korjuun laatu on myös kiistatta heikkoa tasoa. Poikkeuksena tietysti Harjavalta ja Pohjois-Satakunta. En usko, että korjuun laatu voi parantua kuin paremmalla metsänhoidolla. Itselläni ei ole varaa siihen riskiin, joka energiapuuhakkuun sisällyttäminen kasvatusketjuun sisältää. Poikkeuksena kantavien maiden kylvömänniköt jotka varmaankin voidaan kasvattaa 300-3500kpl/ha tiheydessä yhdistelmäkorjuuna tehtävään ensiharvennukseen. Se, että Jeessi on nyt onnistunut mielestään hyvin Harjavallassa ei minua vakuuta niin, että menisin samaan malliin Etelä- ja Pohjois-Savossa, Pohjois-Karjalassa ja Keski-Suomessa. Esimerkkinä hienojakoisen maalajin kuusikot, kyllä minä toimin niin, että koneellisessa hakkuussa aikanaan ajouralle saadaan riittävästi hakkuutähdettä. Näin ei käy jos ongenvavatkin täytyy korjata jotta jotain kertymää tulisi.
Täällä on nyt kinasteltu kymmenin postauksin siitä, että miten asia on papereiden mukaan ja miten se on metsässä. Siis Jeessin metsässä. Avausviestistä ei ole puhuttu. Ehkä ei kannata puhuakaan. Jeessi voisi miettiä kannattaako joka ketjuun kirjoitella omakohtaisista akuuteista leimikoista. Ja muut voivat pohtia kannattaako Jeessin kanssa väitellä.
Avaukseen liittyen, olen vakuuttunut, että tuohon SE:n julkaisemaan suuntaan ollaan menossa laajasti. Koneyrittäjät ovat hyvinkin alisteisessa asemassa urakanantajiin, mutta väitän, että tähän tulee pikkuhiljaa kyllä muutosta. Työvoimapula on jo nyt selkeä tosiasia. Jatkossa pitää metsässä saada entistä enemmän puuta entistä pienemmällä työvoimalla ja konemäärällä. Tuottavuuden on pakko nousta. Ja se tarkoittaa ennen kaikkea litrakoon suurenemista. Voi olla, että jotkut urakoitsijat erikoistuvat hoitohakkuisiin, mutta hoidolla tulee olemaan silloin hinta. Energiapuun korjuun tukitaoista on myös kirjoiteltu siihen malliin, että ”ei niitä kannata miettiä, muuttuvat Brysselissä, jatketaan nykyisin oletuksiin vaan”. Tätä en voi ymmärtää, jotkut siis tosiaan tekevät päätöksiä 10-30v päähän poliittisiin tukiratkaisuihin tukeutuen. Tässä ottaa minusta aivan selkeä riskin. Uskotteko todella nykyisen tukitason säilyvän?