Käyttäjän Pete kirjoittamat vastaukset
-
Kun meillä on nämä yksilajiset viljelykuusikot jo käsissä, niin kannattaa sekametsien sijaan miettiä miten niitä kasvatetaan tuhoriskiä minimoiden. Olen samaa mieltä VJJ:n kanssa siitä, että kuusikon ensiharvennus tulee tehdä siinä vaiheessa kun jäävän puuston elävä latvus ulottuu lähes alas asti. Tarkoittaa sitä, että taimikonharvennus täytyy tehdä ajoissa ja riittävän voimakkaana, runkoluku täytynee siinä pudottaa alle 1800kpl/ha, mieluummin 1500kpl/ha. Ja ensiharvennuksen jälkeen ei kannata enää harventaa jos rukoluvuksi jää vaikka 800kpl/ha. 200kpl/ha loppukasvatusasentoon en usko, se on liian harva, vajaatuottoinenkin. Eikä ne yli 2-3m3 rungot ole sahateollisuudenkaan tavoitteena saati suosikkeja. Jossain tolkullisessa paksuudessa, tai mieluummin ohuudessa, pitäisi lustopaksuudenkin pysyä edes ytimen ulkopuolella. Toki tällä hetkellä puumarkkina ei hallittua lustopaksuutta huomioi mitenkään. Rehevän pohjan viljelykuusikko kestää kyllä 800kpl/ha kasvatustiheyden, eivät kuuset siinä mitenkään tuhoherkemmiksi muutu, mutta harventamista ne eivät todennäköisesti kestä. Siis siinä vaiheessa kun elävä latvus on supistunut alle 50 prosenttiin kokonaispituudesta.
Hirvituhojen osalta epäsuosittu mielipide. Niitä ei joka paikassa ole eikä tule. Itselläni on pieniä palstoja useamman maakunnan alueella. Hirvituhoja ei käytännössä ole ollut, ei ainakaan sellaisia että männyn ja edes koivun kasvatus olisi mahdoton tai edes vaikeaa. Varsinkin männyllä uudistamista pitäisi voimakkaasti lisätä, mutta ainakin yhtenä esteenä on liioiteltu hirvituhojen kauhistelu. Sorry vaan. Samaa mieltä olen siitä, että hirvikantaa pitäisi pystyä laskemaan, mutta ei tämä niinkään voi mennä että männyllä ja koivulla uudistamista voi lisätä vasta sitten kun maakunnassa ei ole muutamaan vuoteen ollut yhtään tuhoa. Yksi ison lupa on käyttämättä ja se tullaan omassa porukassa vielä käyttämään ja hyllylupakin pyydetään sitten. Tavoitteena on kaataa tuplavasat ja vielä se lehmäkin jos lupa vaan saadaan. Eli ei tässä ainakaan omalta osalta pyritä hirvikantaa kasvattamaan vaan päinvastoin leikkaamaan.
Minun kokemusteni mukaan kannattaa käyttää glyfosaattia jo ennen muokkausta. Näin ainakin pitkään viljelemättä olleilla aloilla. Olennaista on saada juolavehnän juuret kuolemaan ja maatumaan. Tämä ei onnistu jos ruiskuttaa muokkaukseen jälkeen. Juuret jäävät mättäisiin ja lähtevät kasvuun vaikka muuten olisi ruiskutettukin. Juurikin mättäiden osalta pitäisi saada juolavehnä kuolemaan. Ja muutkin monivuotiset rinkat. Juuristokilpailu heikentää istutustaimien eniten, ihmisen silmään näyttää että päälle kaatuva heinä. No on se niinkin, mutta juuristossa se kisa käydään.
Sen verran herkkä koivu glyfosaatille on, että voi tulla viotuksia jos heti ruiskutuksen jälkeen istuttaa. Itselläni tästä kokemuksia joiden perusteella välttäisin istutusta heti perään. Tietysti jos ruiskuttaa reppuruiskulla ja mättäät jättää ruiskuttamatta niin riskin on varmasti pieni.
Olen metsittänyt monta kohdetta, mutta en noin isoa alaa kuin Metsäkupsa. Kertaakaan en ole heinännyn. Enkä heinää. Resepti on ollut aina sama. Vesakko alas syksyllä tai varhain keväällä, glyfosaatti 6litraa/ha ja 200-300litraa vettä koko alalle heinäkuun alussa. Traktoriruisku tai ajokoneeneen viritetty sähköinen ruisku (SHURflo), lyhyet ”puomit” vaikka kakkosnelosesta ja suuttimet siihen ja 1000litran ibc kontti liinoilla kiinni.
Mätästys myöhään syksyllä ja istutus keväällä 2v kuusentaimilla. Boorilannoitus on näillä tehty samassa yhteydessä kun tilalla muutenkin lannoitetaan. Nyt laittaisin Bortrackin glyfosaatin mukana. Kerran olen ruiskuttanut sumuruiskulla glyfosaatin ja bortrackin käytöstä poistuneelle sähkölinjalle, pieni alle 1ha kuvio. Onnistu kohtuullisesta, raskas päivä oli.
Kuuset ovat nousseet poikkeuksetta ja ripeästi vaikka horsma on ollut pahimmillaan 3 metristä. Toki horsma ei näytä kaatuvan taimien päälle kovinkaan pahasti vaan kuivaa pystyyn. Tässä ollut varmaan onneakin. Myös vankasti juolavehnää kasvavat alat ovat onnistuneet em. reseptilla oikein hyvin. Yksi pieni koivunviljely epäonnistui täysin kun en ruiskuttanut ennakkoon. Sananjalka nousi päälle ja taimet kuolivat istutusvuonna.
Suurimmat epäonnistumiset metsittämisessä johtuvat liiasta innosta ja kiireestä. Kun metsänomistaja on tehnyt päätöksen metsittämisestä, niin toteutus alkaa poltella ja istuttamaan halutaan päästä mahdollisimman pian.
En voi liikaa korostaa glyfosaattiruiskutuksen oikeaa ajankohtaa, se on heinäkuun 1.-2. viikko. Ei ennemmin eikä myöhemmin. Jos tämä ei onnistu niin koko projektia kannattaa siirtää vuodella eteenpäin. Paitsi jos nauttii heinäämisestä.
Tuo pallekyntö voi olla ihan ok muokkausmenetelmä, mutta voi käydä niinkin, että asian oikeasti osaavaa kyntäjää ei löydy. Ylipäätään pallekyntö taisi toimia luotettavasti vain tilanteissa kun pelto oli ollut viljelyssä kyseiseen viimeiseen kyntöön asti. Jos peltosi on ollut pitkään viljelemättä, niin saattaa käydä niin, että kovinkaan kaunista palletta ei sitkeän juurimassan seurauksena synny.
Itse ottaisin tuossa ehdottomasti aikalisän, eli välivuoden valmistelua varten. Vesakko matalaksi, jos sitä on, aikaisin keväällä tai vaikka nyt heti ja kesä-heinäkuun vaihteessa ruiskutus glyfosaatilla 6litraa/ha ja vettä 200litraa/ha. Samalla laittaisin bortrackin 15litraa/ha. Myöhemmin syksyllä sitten se pallekyntö jos olet varma kyntäjän osaamisesta tai mieluummin naveromätästys. Laikkumätästys tuottaa pellonmetsityksessä erittäin helposti ”kuoppamätästystä” ja kulkeminen on sitten hankalaa hyvin pitkään. Jos on hienoa hiesua, niin mätästys mieluummin keväällä ”kuumana ketjuna” niin että istuttamaan pääsee heti. Voi olla, että kesäkoivukin toimisi, siinä tapauksessa mätästys kun taimet ovat kuvion laidalla ja istutus heti sen perään. Hieno hiesu voi kuivua aikamoiseksi betoniksi keväällä jos mätästys on tehty syksyllä.
Glyfosaatin avulla saat juolavehnän ja muun ryönän juuriston maatumaan ja mätästys onnistuu paremmin. Keväällä sen kanssa tuhtaaminen ei oikein onnistu. Paras teho saadaan heinäkuun alussa, tätä on oikein tutkittukin silloin muinoin kun peltoja enempi paketoitiin.
Pohjantikan kanta on omien epätieteellisten havaintojeni mukaan kasvanut ainakin Etelä-Suomessa. Alkaa olla ihan tavallinen näky, nakuttelee kuivahtaneen kuusen kuoria ja kaivaa sieltä ilmeisesti toukka- tai kotiloasteelle jääneitä kaarnakuoriaisia, mutta varmaan kaikkea muutakin hyönteisperäistä. Pohjantikka tai taa olla usein se joka kuoret tiputtelee konkreettisesti alas. Olosuhteet muuttuvat pohjantikalle suotuisaksi ilman erityistä suunnitteluakin, varttuneita kuusikoita ja kirjanpainajia riittää jatkossakin. Ruotsissa tämän tikan uhanalaisuusluokitus on ilmeisesti sellainen, että pysäyttää hakkuita tehokkaasti.
Boorilla voi olla vaikutusta veden ja ravinteiden ottoon kun sen puutos häiritsee hienojuurien kehitystä jo ennenkuin latvustossa näkyy muutoksia. Omat edelleen epätieteelliset havainnot tukevat sitä, että Metsän NP lannoitus lisää varttuneen kuusikon elinvoimaa siinä määrin, että kestää paremmin kirjanpainajan hyökkäyksiä. Metsän NP:ssä on booria reippaasti, mutta uskon typpi ja fosforin lisän olevan tässä elinvoiman lisäämisessä olennaisempia. Aika vaikeasti tutkittava asia tämä käytännössä olisi.
Vaikea sanoa mitä tekisin ilman taimikon näkemistä. Varhaisperkaus kannattaa varmasti tehdä jos männyt ovat jo metrin mittaisia. Kaikki lehtipuu pois. Harventaisin kyllä niitä tuppaitakin jo tässä vaiheessa jos ovat kovin kiinni toisissaan, työ ei myöhemmin ole ainakaan helpompaa. En kuitenkaan suoraan 2000kpl/ha tiheyteen. Toiseen kertaan sinne on kuitenkin mentävä 5-7 vuoden kuluttua (pohjoisessa paljonkin myöhemmin) ja sitten männyt 2000kpl/ha tiheyteen varsinkin jos hirvituhoja ei ole ollut.
Ehdotettu rungonosahinnoittelu ei ole lainkaan sama asia kuin runkohinta. Rungonosahinnoittelussa ostajat tarjoavat hintaa yli ja alle 15cm osuudelle. Ja näissä hinnoissa on tietysti eroa. Myyjän mietittäväksi jää mikä osuus hakatuista puista lopulta päätyy tämän 15cm rajan eri puolille. Tämän arviointi ei ihan helppoa ole. Ja tietysti tukin laatuvaatimukset täytyy täyttyä siinä yli 15cm latvasta olevalla osuudella. Vikaiset pöllit/rungonosa menisivät tietysti samaan hintaan kuin alle 15cm osuus.
Ainoa helposti vertailtava hinta on runkohinta. Siinä leimikolta kertyvän puutavaran arviointi tarjousvaiheessa jää ostajan tehtäväksi.
Tieto on tarkentunut, tarttumisen riski on olemassa jo muutaman sentin läpimitasta lähtien. Pitkään kantoon sahaaminenkaan ei auta. Jos taimikossa jo on etenkin männyntyvitervastautia, niin Rotstopilla pystyy ainakin jossain määrin rajaamaan leviämistä kun harmaaorvakka valtaa käsitellyt kannot ja edelleen juuret.
Olen kantanut paineruiskua raivausahan kahvoissa. Pysyy siinä hyvin kahvasta roikkumassa. Kannattaa laittaa narunpätkällä kiinni, niin ruisku ei huku jos(kun) pääsee tippumaan. Mesto Bugsi 360 on hyvä malli, toimii kaikissa asennoissa. Taimikonharvennuksessa olen käyttänyt lähinnä +5cm havupuun kantoihin kun niitä on harvakseltaan. Kylvömännikön taimikoharvennuksilla kun poistumaa on paljon, niin sahaus täytyy tehdä sitten kun yöpakkaset ovat alkaneet. Yksi Rotstop annos riittää 50 litraan nestettä. Ei tarvitse tehdä kerralla, avattu pullo säilyy jääkaapissa muutaman kuukauden. Olisiko mennyt reilu 10 litraa kun tein taimikonharvennuksen 1,8ha kuviolle tänä kesänä. Kulutus riippuu paljon siitä miten sihtaaminen onnistuu. Kuviota oli aiemmin kahteen kertaan raivattu, mänty/kuusi sekametsää jäi kasvamaan. Kuviolla oli parissa kohtaa männyn tyvitervatautia ja siihen kuivahtaneita nuoria mäntyjä. Siksi käytin rotstopia. Olisi hyvä saada ruiskusta sellainen sovellus, että suutin olisi lähempänä terää ja ”liipaisin” raivaussahan kahvoissa. Nopeuttaisi melkoisesti tekemistä kun otetta ei tarvitse irrottaa ja suihkun saisi osumaan tarkemmin vain kannolle.
Ei tästä urakointiin sopivaa ratkaisua taida kuitenkaan tulla. Havupuuvaltaiset taimikonharvennukset täytyy tehdä kylmään aikaan.
Itse olen metsittänyt muutamia entisiä peltoja. Osalla kasvoi hyvinkin vahvasti leppärankaa. Resepti on aina ollut sama:
1. vuosi – vesakon raivaus loppukesällä
2. vuosi heinäkuun alku – nousseen vesakon ja heinän yms. ruiskutus glyfosaatilla 4-6litraa/ha + bortrac 15litraa/ha + 200litraa vettä . Syksyllä mätästys, mieluiten naveromätästys
3. vuosi toukokuu/kesäkuu – 2 vuotiaiden kuusten istutus
4.-10. vuosi – ei mitään toimenpiteitä, yksittäisiä leppiä ja pajuja raivannut kulkiessa. Ei heinäystä, ei varhaisperkausta. Kuuset nousevat hienosti vahvankin heinän/horsman/mesiangervon keskeltä
11.-15. vuosi – taimikonharvennus, pajujen ja leppien sahaus, usein koivusekoitusta voi jättää
95% kokonaismetsitysalastani (vajaa 10ha, 5 eri kohdetta) on nyt erittäin kovakasvuista kuusikkoa. Minkäänlaista heinäystä en ole tehnyt. Aivan olennaista on glyfosaattiruiskutuksen ajoitus, se pitää tehdä edellisenä kesänä kaadetusta puustosta nousseeseen vesakkoon (ja tietysti kasvillisuus) ja nimenomaan heinäkuun alussa. Näin saa hyvän tehon. Ruskutusajankohtaa on tutkittukin ja glyfosaatilla paras aika on heinäkuun alku. Mikäli ruiskutusta ei saa ajoitettua heikuun alkuun (ja uudelleen nouseeseen vesakkoon), niin kannattaa suosiolla siirtää koko projektia vuodella. Tai sitten hyväksyä se, että heinäämistä joutuu toistamaan useita kertoja.
Ihan oikeasti kannattaa tähän ruiskutukseen panostaa. Usein se onnistuu maataloustraktorilla kunhan vesakko on vain niitetty niin että puomit pystyy levittämään. Jos kohteella on epätasaisuutta ja ojien ylitys (tietysti) vain rumpujen kohdalta, niin suunnittelua ja ennakointia tarvitaan. Jos kasvusto on erityisen korkeaa ja tiheää niin pohjan muotoa on vaikea traktorinkopista hahmottaa. Mikäli ajonopeus hidastuu suunnitellusta niin vettä ja glyfosaattia täytyy olla varattuna riittävästi ettei lopu kesken.
Sumuruiskulla on jonkun pienen kuvion ruiskuttanut. Onnistuu sekin, mutta jos pinta-alaa on useampi hehtaari, niin alkaa olla tekemätön paikka.