Käyttäjän Pete kirjoittamat vastaukset
-
Mitä tarkalleen tarkoitat roskapuun maahanmätöllä? Ainespuumittaisetkin rungot vaan maahan lahoamaan? Lannoittavaa vaikutusta niillä ei paljoa ole verrattuna tilanteesen jossa ainespuu korjataan pois ja oksat/neulaset jää kuviolle.
Tällä palstalla törmää usein käsitykseen, että maahan jätetty puuaines olisi jotenkin merkityksellistä lannoitteena. Näin ei kuitenkaan ole. Runkopuu sisälttä varsin vähän ravinteita. Lahotessaan ainespuu pikemminkin sitoo typpeä hajoitustoimintaan.
Aivan eriasia ja silkkaa faktaa on harventamisen seurauksena oleva juuristo ja latvustokilpailun väheneminen. Sillä on positiivinen vaikutus jäävän puuston kasvuun. Harvennus lisää jäävän puuston ravinteiden saantia myös parantamalla pienilmastoa, ilma kiertää aluskerroksessa paremmin ja maa lämpenee nopeammin keväällä. Tämä parantaa metsämaan hajoitustoimintaa ja ravinteiden mobilisaatiota.
Todellinen riski maahanmätössä on hyönteistuhojen lisääntyminen. Kirjanpainaja ei maahankaadetuissa pienissä rungoissa viihdy kovin hyvin, mutta kyllä sekin tuhopainetta lisää otollisissa olosuhteissa. Männiköt harvemmin kärsivät dramaattisia tuhoja, mutta ytimennävertäjätuhot kuitenkin lisääntyvät ja se aiheuttaa kasvun taantumaa useiksi vuosiksi. Ytimennävertäjien lisääntymiseen riittää jo pinikin lumituho jos tuhopuita ei korjata.
Ylimääräistä siirtimistä kannattaa muutenkin välttää, siitä koituu vain kustannuksia ja hyödyt ovat olemattomia. Itse en tosin haapaa jätä minnekään misään vaiheessa. Poikkeuksena tulevat säästöpuuryhmät, jotka voi ”poimia” esiin jo viimeisessä taiomikonhoidossa. Alikasvoksean kasvava koivu ja leppä ovat vain eduksi kunhan niiden latvukset eivät haittaa tuotantopuuston kasvua.
Taitaa kuitenkin olla niin, että ns. laatupuuta kertyy jokseenkin yhtä paljon kuin menneinä vuosikymmeninä, mutta huonolaatuisempaa ja keskilaatuista tavaraa kertyy huimasti enemmän. Kysymys on enennkaikkea siitä, että hyvälaatuinen puu ei kohtaa oikeaa markkinaa ja se taas johtuu siitä, että Suomessa ei ns. laatupuulle ole markkinaa olekaan. Sellaista markkinaa joka olisi valmis laadusta oikeasti maksamaan. Puumarkkina on kehittynyt sellaiseksi, että peruslaadusta saa lähes saman hinnan kuin ikkunapuista. Valitettavasti.
Jos kuusen latvakasvaimet käyristyvät alaspäin ja kuivavat, niin syyllinen saattaa olla myös kuusentuomiruoste. Katsopas Metlan metsätuho-oppaasta esimerkkikuvia. Se on vaikea vaiva jos tuomia on alueella paljon ja olosuhteet ovat kosteat. Yleensä se rauhoittuu kun puut saavat kuitenkin pikkuhiljaa lisää pituutta.
Jos metsänhoito kiinnostaa keskimääräistä enemmän, niin kannattaa hiukan perehtyä myös ravinne- ja maaperä-asioihin. Kivennäismaalla pelkällä tuhkalla ei saada kasvunlisäystä, mutta jossain tapauksissa vaikutus on negatiivinen. Kivennäismailla on kasvua rajoittaa typen saatavuus ja typpeä ei tuhkassa ole lainkaan. Turvemaalla tuhkalla saadaan kasvunlisäystä usein, mutta ei aina. Neulasanalyysi on siis paikallaan.
Varmista sitten myös tuhkan ravinnepitoisuus. Mitä parempaa tuhka on laadulta sitä vähemmän sitä tarvitsee levittää.
Jos puutetta on vain kaliumista, niin selviät kaliumsuolalla 200kg/ha.
Aurausta ei ole isommin käytetty enää parin vuosikymmeneen. Taitaa olla vain koillismaan yksityismetsissä käytössä. Eli n-merkki muistelee menneitä.
Suomessa monotonista tehometsätaloutta ilmenee mielestäni vain pellonmetsityskohteilla. Ne hyvin usein näkyvät auton ikkunasta ja voivat tietysti kauhistuttaa tietynlaisen ideologian pauloissa olevia. Nekin nyt vain ovat pellon palauttamista metsäksi ja varmaan ne kauniimminkin olisi voinut alulle laittaa kuin pallekynnöllä.
Monotonisuudesta voi olla montaa mieltä. Esimerkiksi isojen vesistöjen rannat ovat kaikki nykyisin läpitunkematonta pusikkoa. Vielä muutama vuosikymmen sitten rannat olivat laitumina ja peltoaukeat niiden takana tarjosivat maisemaan hyvin mielekästä vaihtelua. Nykyisin rantametsissä ei saa tikkuakaan taittaa. Aikamoinen määrä metsitettyjä rantapeltoja on tulossa hakkkukypsään ikään. Näitä ei nykymenolla saa varmaankaan aukoksi hakata vaikka metsää ei kyseisillä paikalla ole ollut kuin 40-50 vuotta viimeisen 500 vuoden aikana…
Tehometsätaloutta tai ei, niin viimeisen 50v aikana, ojituksen ansiosta, noin 2 miljoonaa hehtaaria on muuttunut luokitukseltaan suomaasta kivennäismaaksi. Tai pikemminkin on pysynyt kivennäismaana…
Metsäalan tiedotuksesta olen aivan samaa mieltä kuin tuossa joku aiemmin. Liian voimakkaasti on korostettu monikäyttömetsätaloutta ja luontoarvojen turvaamista. Tämä viesti ei mene läpi. Olisi rehellisempää kertoa, että Suomessa harjoitetaan laajoilla alueilla viljelymetsätaloutta, jonka tavoitteena on tuottaa kestävästi uusiutuvaa raaka-ainetta ja energiaa. Ja piste. Tämän jälkeen voisi todetä, että lisäksi suomalaiset metsät tuottavat erilaisia ekosysteemipalveluja (heh!), esimerkiksi, marjastus, sienestys, metsästys, retkeily. Arvokkaat luontokohteet turvataan metsänkäsittelyssä ja kaikkein arvokkaimmat kohteet on suojeltu. Eli siis tässä tässä järjestyksessä.
Hyvin yksinkertaisesti, Jeesmies, olet sitä mieltä, että sovituista asioista ei tarvitse pitää kiinni. Mitä muita sovittuja asioita laiminlyöt tai kehotat muita laiminlyömään?
Metsä-alalle on muodostunut monta ”maan tapaa”, niitä pitää kyseinalaistaa jos haluamme muutosta.Minusta suorittava on aivan oikeilla jäljillä.
Kuusikko ei mene harvaksi jos runkoluvuksi jää edes 1000kpl/ha tasaisesti jakaantuneena. Tällöin seuraava hakkuu olisi päätehakkuu. Lumituhoriski kasvaa kyllä melkoisesti riukuuntuneella kohteella, eli itse pitäisin tavoitteena 1500-1800kpl/ha. Toinen harvennus on siis tarpeen aikanaan.
Pikkuhiljaa harventelua en pidä hyvänä vaihtoehtona, kuvio kehittyy todennäköisesti nyt niin nopeasti, että lievät harvennukset eivät käytännössä anna tarvittavaa kasvutilaa.
Ulispuukoivut siis nyt pois ellei niissä ole erityistä potentiaalia kehittyä viilikoivuiksi. Ja kuusikko alle 2000kpl/ha tiheyteen. Motohakkuu ja mielellään keskijäreä hakkuukone. Nyt opn harvennuskelit parhaimmillaan el kannattaa ainakin kysyä josko joku toimija ottaisi työnalle lähi viikkoina.
Ennen kun innostutte liikaa, niin huomioikaa, että linjayhtiö hallinnoi linja-alueita. Tarkoittaa sitä, että linjayhtiö määrittelee missä vaiheessa alustat raivataan. Voi varsin hyvin käydä niin, että raivaus toteutetaan esimerkiksi 5m valtapituudessa juuri kun metsänomistaja ajattelee, että ”kolme vuotta kun kasvatan vielä, niin sitten tulee hyvä saanto”.
Veikkaan, että on vaikea sopia pitävästi missä vaiheessa raivaus tehdään tai jätetään tekemättä. Joulukuusiviljelmiäkin on raivattu alas. Raivauksia tekee yleensä ulkomaiset metsuriporukat, joten tiedon kulku on tässäkin mielessä haaste. Isot ja näkyvät kyltitkään eivät ole estäneet raivausta.
Lisäksi kannattaa muistaa, että myös linjanalusten raivauksessa pätee se, että työ on sitä edullisempaa mitä pienempää puustoa kaadetaan.
En tiedä sitten olisiko mahdollista sopia niin, että maanomistaja vastaa siitä, että linja-alueen puuston pituus ei ylitä sovittua. Maanomistajalle tästä sitten korvaus esimerkiksi vuosittain. Jos on isoja pinta-aloja linjan alle, niin tämä voisi olla järkevää maanomistajalle ja linjayhtiölle. Voi olla, että linjayhtiöt eivät halua tällaista kuitenkaan kehittää, saattavat pelätä, että keskustelu menee heidän kannaltaan väärille urille.
Asunto-osakkeiden varainsiirtovero nousee 1,6%->2%, eli se nousee lähemmän kiinteistöjen varainsiirtoveroa, joka on 4%. PIkemminkin kiinteistöjen varainsiirtoveroa tulisi laskea tai poistaa se kokonaan. En näe perustetta lisätä metsänomistajien verorasitusta tämän johdosta. Varainsiirtovero on jäänne historiasta, sen tuotoilla luotiin ja ylläpidettiin kiinteistörekisteriä. Nykyisellään kaikki tapahtuu sähköisesti ja kiinteistörekisterin ylläpito ei maksa juuri mitään. Lainhuudatuksesta maksetaan erikseen kuten kaupanvahvistajallekin.
Varainsiirtoveron tuotto on luokkaa 540 M euroa vuodessa. Se on iso ja vaötiolle tärkeä raha. Valitettavasti en usko sen poistumiseen. Toisekseen on niin, että jos varainsiirtovero poistuisi, niin kiinteistöjen hinnat nousisivat jokseenkin vastaavasti. Näin markkinatalous toimii. Varainsiirtoveron maksaa siis pikemminkin myyjä kuin ostaja. Sukupolvenvaihdostilanteet ovat sitten erikseen.