Käyttäjän Pete kirjoittamat vastaukset
-
Olen täysin samaa mieltä suorittavan portaan kanssa. Harvennuksille vaadin tekoon keskiraskaan moton. Ajokone saa sitten olla pienempi, mutta keskiraskasta en siinäkään vierasta. Ajourat kannattaa avata kerralla ja kunnolla. Uran leveys ei harmita yhtään, mutta kun yritetään tehdä sievää jälkeä pienellä koneella, niin juurenniskan vauriot ja epätasaisella uralla pankkojen heiluminen reunapuihin ne vasta harmittavat. Ainakin kuusikoissa oma kasvatusmallini on sellainen, että harvennuksella jäävistä puista jokaisen tulisi olla päätehakkuussa tukkipuu. Kuusikot hakkuutan 900-1000kpl/ha asentoon ja se on samalal myös loppukasvatusasento. Siinä puiden keskimääräinen etäisyys toisistaan on jo sitä luokkaa, että ajouran leveys ei siinä paljoa heittoa tee. Nimittäin 1000kpl/ha tiheydessä puiden etäisyys toisistaan on vajaa neljä metriä jos ne ovat tasaisesti jakautuneet.
Ratkaisevaa epätasaisuutta eivät urat tuota männiköissäkään vaikka ensiharvennuksella jätän 1300kpl/ha. Toinen harvennus tulee jo 10v päästä ja parasta olisi, että moto mahtuu valmiille uralle silloinkin ilman että tarvitsee kokonaista riviä poistaa uran reunalta.
Erikseen olen vielä motokuskeja ohjeistanut, että jos mietityttää, että mahtuuko tuo puu olemaan tuossa vai ei, niin loputtaa miettimisen ja korjaa puun pois.Kunnollinen uraleveys on hyödyksi muussakin tekemisessä. Lannoitus onnistuu maakoneella kuusikoissakin kun ura on kunnolla auki. Sama juttu myös tuulenkaatojen korjuun kanssa jos niitä joutuu kesäkelissä keräilemään. Ura on poissa metsän kasvulta vain katsojan silmissä.
Minun mielestä kyllä voi vähentää tuli sitten kauppaa tai ei. Metsätalouden harjoittamiseen liittyviä kuluja ne minusta ovat ihan yksiselitteisesti. Aivan sama kuin jos pörssisijoittaja käy sijoitusmessuilla, kukaan, ei edes verottaja, kysele, että johtiko se osake tai rahastohankintoihin.
Metsätilan hankintamenoihin ne eivät minusta kuulu ja jos ne sellaisiksi kuluiksi lisäisi, niin vähentää saisi vain 60%, eli metsävähennyksen määrän. Eli toimikaa siis johdonmukaisesti, matkakulut vähennetään aina vuosimenoina ja metsävähennyspohjaan lisätään vain kaupanvahvistajan palkkio ja lainhuudatuskulut ja mahdolliset lohkomiskulut.
Mitähän se mahtaa se kaikkein luonnonmukaisin maankunnostustoimenpide merkitä pohjavesille, nimittäin kulotus? Onko tästä kenelläkään tietoa?
Niin, kun lukee koko jutun, niin Soukainen oli huolissaan kuusen viljelystä liian karuille ja kuiville kasvupaikoille. Kuuselle soveltuvien kasvupaikkojen kuusettuminen ei huolenaiheena ollut.
Monenlaista raivauspukua on tullut käytettyä, mutta lopputulos omalla kohdallani alkaa olla normaali työhaalari ilman vuorausta. Ne kestävät kulutusta hyvin ja ei tarvitse askaroida vyön/henkseleiden kanssa. Jossain jutussa olen nähnyt käytettävän syksyisin valkoista maalarinhaalaria ja se todella toimii hirvikärpästen suhteen. Valkoiseen haalariin ei kärpänen niin mielellään hakeudu. Kypärän ja niskasuojankin maalasin hohtavan valkoiseksi. Kesähelteelläkin valkoinen on hyvä väri. Kesällä en pue haalarin alle mitään.
Toinen vinkki metsurinsaappaisiin. Sukaksi kannattaa valita ns. ”jalkapallosukat”. Ne saa vedettyä viehkosti polven yli ja pysyvät paikallaan vaikka metsurinsaappaan kantapään vuori on kulunut pois. Minulla ei ainakaan tavan tennissukka pysy paikallaan vaan se meinaa valua myttyrälle. Sukat kannattaa valita niin ettei ne ainakaan ole liian isot. Kokemusteni mukaan jalkapallosukat kestävät käyttöä tosi hyvin, taitavat olla jotain keinokuitua. Eivät ne kuitenkaan rakkoja ole aiheuttaneet.
Pienillä asioilla työn mielekkyyttä pystyy parantamaan helposti. Taukotakki on hyvä olla matkassa koleammilla keleillä. Vielä kun joku kehittäisi raivaussahalle, kombikannulle, tarvikkeille ja juomisille tukevan kantorinkan/telineen, niin kohteelel siirtyminen helpottuisi paljon. Nykyisellään raivausaha roikkuu minulla valjaissa ja toisessa kädessä on kombikannu ja eväskassi. Haalari on yleensä läpimärkä jo kuvion laitaan päästyäni…
Mantraa tai ei, niin poronhoitoalueella metsät ovat VMI:n mukaan selvästi rehevöityneet viime vuosikymmenten aikana. Lienee siis VMI tuloksetkin vain jotain mantraa?
Edelleen olen kanssasi aivan samaa mieltä siitä, että hirviä on liikaa. Olen samaa mieltä kanssasi myös syistä. Aivan kaikkeen ei hirveä voi syylliseksi kuitenkaan nimetä. Se heikentää muun sanoman uskottavuutta. No siitä sinä et tosin huolta kanna, se on huomattu.
Omakohtaista kokemusta kirjanpainajasta minulla on paljon. Valitettavasti enemmän kuin valtaosalla täällä kirjoittelevista. Viljavuuden väheneminen ei ole syy kirjanpainajatuhoihin nyt ja tuskin tulevaisuudessakaan.
Metsien viljavuus tuskin tulee hirvien takia vähenemään. Näin ei ole käynyt lapissakaan vaikka porolaidunnuksen intensiteetti on jotain avain muuta mihin hirvet ikinä pystyisivät. Myöskään metsälaidunnus ei ole viljavuutta vähentänyt vuosisatojen aikana, poikkeuksena boorinpuutos. Boori ei ole kuitenkaan viljavuuden varsinainen osatekijä.
Tuhojen syyt eivät ole mitenkään mystisiä. 99%:sesti tuhojen syynä on heikentynyt ”metsähygienia”. Toisin sanoen jo vuosien ajan tuulenkaatoja ei ole tullut kerättyä pois. Tämä on johtanut kirjanpainajakannan kasvuun ja sitten kun kohdalle osui pari erityisen kuivaa kesää, niin paikallinen katastrofi oli valmis. Poikkeuksetta tuhot ovat yli 90v kuusikoissa joita ei vain ole raaskinnut uudistaa. Viereiset nuoremmat istutuskuusikot, uudistuskypsiä nekin järeydeltään, eivät ole kärsineet. Poikkeuksena kuivien mäkitörmien latvatuhot joiden syynä on pikkukirjanpainaja.
Antonin pelko metsien viljavuuden vähenemisestä taitaa olla hiukan ennenaikainen. Teoriassa varmaan näin ja käytännössä laidunnuksen jäljet jo näkyvät poronhoitoalueen kasvilajistossa. Olen tasan samaa mieltä siitä, että hirviä on reippaasti liikaa. Se todella estää laatukoivun ja männyn kasvatuksen monin paikoin. Se on kuitenkin eri asia kuin kuuselle uudistamisen järkevyys kuuselle soveltuvilla kasvupaikoilla. Niin raskasta hirvituhopainetta ei liene kuin yksittäisillä aareilla etteikö kuusikkoon saa lehtipuusekoitusta syntymään. Puulajeja on paljon ja ensiharvennukseen voi halutessaan kasvattaa lehtipuita. Tukiksi niistä ei ole, mutta en pidä sitä kuin periaatteellisena ongelmana jos ensiharvennuksen jälkeen kuviolla on elinvoimainen kuusikko.
A.Jalkanen, jos lehtikuusesi ovat karsiutuneet tyvitukin mitalta luonnostaan, niin epäilen, että kasvatusasento on ollut reippaasti liian tiukka. Se taas johtaa voimakkaaseen kasvun taantumaan harvennuksen jälkeen. Jos lehtikuusissasi ei ole elävää latvusta kuin max 30%, niin peli on menetetty. Tee harvennus koivun hyväksi. Tietysti niissäkin saisi elävää latvusta olla vähintään puolet. Lehtikuusesta ei myyntikelpoista puuta saa kuin erityisen järeää tukkia tuottamalla. Hidaskasvuisuuteen ei pidä pyrkiä, tuotos putoaa silloin rajusti. Viimeisessä harvennuksessa runkoluvuksi tulee jäädä vain 200-300kpl/ha.
Rehevillä mailla mt ja omt kuusi puolustaa paikkansa jatkossakin erittäin hyvin. Kuusettuminen huolestuttaa minua lähinnä vt-pohjilla ja kallioalueilla joilla vuorottelevat kuivat ”töppyrät” ja rehevät notkelmat. Nämä uudistetaan nykyisin hyvin yksi oikoisesti kuuselle vaikka kuivilla kuvion osilla tulisi aktiivisesti suosia mäntyä. Kuusikoihin kannatta toki aktiivisesti koittaa saada sekoitukseksi koivua ja mäntyä. Lehtikuusi on kuriositeetti ja sopii minusta maisemaan hyvin. Hirvikannan salliessa sitä voi varsin hyvin istuttaa sekapuuksi aja ryhmiksi kuvion laidoille paikkoihin joissa korjuu on aikanaan helppoa. Järeällä lehtikuusella on markkinoita varmasti, mutta mitään isoja eriä tuskin hyvään hintaan saa kaupaksi. Kannattaa myös muistaa, että pystykarsinta on lehtikuusen kasvatuksessa pakollinen vaihe jos laadukasta sahapuuta aikoo joskus myydä. Lehtikuusi on siis harrastelupuulaji.
Jaksollisessa metsätaloudessa avohakkuu ja sen jälkeinen taimikkovaihe elvyttävät maapohjaa voimakkaasti. Täytyy muistaa, että tämä jakso kestää noin 20 vuotta ja jos 20-30v iässä ensiharvennus antaa metsänpohjaan valoa ja ravinteita runsaasti. Sulkeutunut vaihe kestaa vain 20-30v ja sitten onkin jo uudistushakkuun aika. Jatkuvassa kasvatuksessa ”kellari-ilmasto” on pysyvämpi ilmiö.
Täällä taas kyseenalaistetaan Suomen toiseksi yleisimmän puulajin kasvatusta tulevaisuudessa aivan mutu-pohjalta. Jeesmies yleistää koivun ja haavan mahdollisuudet koko Suomeen muutamien Länsi-Suomessa sijaitsevien palstojensa perusteella. Huomaamatta on visisiin jäänyt mm. se, että koivutukkia jalostaa Suomessa vain muutama toimija. Käytännössä vain UPM ja Koskinen. Kuitenkin kaikkien puunostajien hakkuussa kertyy koivutukkia koko ajan ja sen hinta tuskin koskaan määrittää sitä kenelle leimikko menee. Tällä on nyt ja jatkossa merkittävä vaikutus koivun markkinahintaan. Haapaa jalostaa kemi-mekaanisesti pari laitosta. Myös ne keräilevät haapansa isosta virrasta. Taimikonhoitojen laiminlyönti ja metsähoidon tason heikentyminen johtaa siihen, että ”haapasivuvirtaa” kertyy jatkossakin riittävästi näille laitoksille. Energia puuksi haapa ja koivu toki kelpaa hyvin. Tosin haavan lämpöarvo on vain 70% koivun lämpöarvosta ja lisäksi se kuivuu huonosti. Jatkossa energiapuun hintaa tulee määrittämään nimenomaan lämpöarvo.