Käyttäjän pihkatappi kirjoittamat vastaukset
-
Joo, jos raivuri roikkuu polvissa niinkuin jossain videoissa on näkynyt, eipä sitä voimaa ole helppo käyttää. Kiinnitys riittävän ylös niin tottelee voimaa paremmin, ei se paljon paina risu kun viiltää ja pukkaa nopeasti. Ja siinähän se voima kehittyy.
Esimerkin yläharvennuksissa alikasvos raivataan ennen hakkuuta, sehän on ehdoton edellytys, jos tarkoitus on optimoida kiertoajan tuloja. Mutta samallalailla se pienempi lisävaltapuu on heikommilla juurilla, jos kohta kapeampi latvus ei niin kuormitakaan juuristoa.
Ei yläharvennus ole sama asia kuin alikasvosten kasvattaminen, terminologia ei ole pysynyt mukana. Puolet metsämiehistä raapaisee viimeisen harvennuksen yhteydessä vanhan ison kuusen hieman pienemmän hyvälatvaisen männyn vierestä, tuosta kun hieman jalostaa ajatusta, pienempi tukkipuu kasvaa isommalla prosentilla tukkia, eli ehkä arvokasvu kovempi ja kaadettu isompi tukkipuu kasvaa parempaa korkoa muualla. Mutta eihän se asia noin yksinkertaista ole, kun isompi puu kasvaa usein varmemmin ja on jo kasvupaikkaa vallannut. Ja taas jos ajattelee riskejäkin laajemmin, oikein arvokas pystyssä oleva tukkipuusto on suurehko riski. Eikä tämä tietysti helpotu, jos arvelee että tulevaisuudessa katkotaankin puut hakkuussa 18 cm tukki latvaläpimitta minimillä. Kannattaa opiskella ja tehdä etupäässä niillä Tapion uusimmilla suosituksilla, jos ei asioita ymmärrä itsekään, niin ei soveltaminenkaan onnistu.
En kehoita ketään yläharvennuksiin, mainitsin jo että kiertoajan pidennyksen ja heikomman loppu kasvun takia koko touhu ei välttämättä kannata, teoriassa kelpo oivallus voi käytännössä olla jotain muuta. Enkä vääristele koskaan, kun kerron vain näkemyksiä ja nämä näkemykset voi tietysti tyrmätä ja vähintäänkin kyseenalaistaminen on suotavaa.
Reimalla nuo metät tuolla ylämaissa ja siellä harvennusten merkitys kiertoajalla korostuu. Voi olla jopa että päätehakkuun sijaan kannattaa suunnitella jatkuvapeitteisyyttä.
Eipä se paljon poikkea. Motokuskille kuitenkin hyvä ohjeistaa yläharvennusta, että ei tehdä systemaattisesti yläharvennusta, vaan tärkeää on sekin että noin 20 vuoden päästä päätehakkuussa on vain kelpo tukkirunkoja. Nykyään kun erilaisia mieltymyksiä ja toiveita on niin paljon, että ei motokuski voi arvata mitä tämä omistaja yläharvennukselta hakee, siksi minullekin ehdotettiin kuitupuuston yläharvennusta, kun siitä olisi hakkuutuloa tullut enempi.
225 terällä kaadon suuntaaminen sentäs onnistuu ihan sen terän pyörimisen avulla. Pikkuterällä pitää noita hieman isompia tyviä usein vipata, eli nostaa terälevyllä tyvi nopealla liikkeellä sivuun. Metsuri pääsee helpommalla kun käyttää hetkellisesti hiema voimaa järkevän kaatosuunnan eteen, risun kaataminen väärään suuntaan rasittaa varmasti enempi työskentelyä.
Oli kylläkin 800 rungon osuudesta osa yhden tukin puita ja osa hieman alle ja 400 kpl kahden tukin puita. Männikkö tai mänty-kuusi sekametsä, ihan normaali oikea aikaisesti ensiharvennettu, mutta hiukan liian tiheäksi jäänyt puusto. Vääristeletkö jätkä tarkoituksella päteäksesi, lapsellista.
