Käyttäjän pihkatappi kirjoittamat vastaukset
-
Eli tuo oma savotta oli etupäässä rämemännikköä, missä puusto alle 1800 runkoa/ha ja tyvekästä sekä latvasta melkoisia turilaita. Eli ei ihanne paikka harjoitella, kun puut painaa reilun sata kiloa ja oksat latvassa melko vankkoja.
Itse kokeilin vipata talvella noita kahden kuidun puita suoraan kasoille vyöhykkeelle ja kyllä se tietysti jotenkin onnistui, tein kyllä rungot heti valmiiksi, kun latvat oli pirun oksaisia ja jalat on kuitenkin nopeat. Useinhan tuossa on seuraava kaadettava kuitenkin alle 5 metrin etäisyydellä. Minulle tuo oli liian raskasta, aluksi jaksoi 6 tankkia päivään ja lopulta jäi viiteen, eli raskasta ilmeisesti kun ei osaa sujuvasti tuota siirtelykaatoa ja välillä noita joutuu repimään että saa kasalle ja sellaiset puut ehkä kannattaa tehdä niillä konsteilla, missä pääsee vähimmällä voimailulla, vaikka aikaa tuhraantuukin. Ehkä parhainta olisi, kun olisi riukumetsää, missä vihreitä oksia ei juuri ole ja rungot hiukan kevyempiä, riukukoivikko energiaksi voisi olla jokapojan siirtelykaatoon sopiva.
Kuusten kanssa tein niin, että liputin otto kohdat. Tosin ottokohta oli lähes aina ajouran viereisessä kasassa kasan keskeltä ja taaemmassa tietysti kasan uranpuoleinen pää. Tyvet oli melko vähäoksaisia, joka helpotti tietysti. Kouran kohdalta silppusin oksat pieniksi. Ajo onnistui hyvin, risuja ei kouraan tiettvästi juuri tullut, muutkin kasat putsasin samoista kohdista, mutta en liputtanut. Liputus olikin suurelta osin siksi, että mänty ja kuusi oli noin 5 metristä ja kasat erotti sitten liputuksella ja koivu taas noin 3 metristä, jolloin ne möykyt erottuivat pituudellaan.
Nythän noita pökkelöitä tehdään melkein kaikissa hakkuissa, eli hakkuut lisäävät pesäpaikkoja. Siinä vaiheessa kun pökkelö on valmis pesittäväksi, eli laho, on ympärillä todennäköisesti suojaava ryteikkö. Aavistus sarkasmia, mutta ainakin itse näkisin että tuo pökkelöidenkään teko ei ole turhaa.
Sepä siinä on, kun työkseen sahaa, niin näiden kanssa ei juuri muita harmeja tule kuin vaijerin jäätyminen. Sitten kun on vajaa 1000 tuntia sahattu, kannattaisi myydä jos sen 200 euroa saa, kun alkaa tulemaan osia vaihtoon ja tehotkin heikkenee, kulutus kasvaa jne. Tätä nyt ei voi enää myyntiin laittaa, kun ei toimi kuin vartin kerrallaan. Mutta jos uudemmasta menee narupyörä tai kulma tms, niin saa nyt tuon itse värkättyä nopeasti taas kuntoon. Huollossakin laittavat heti kuntoon, eli yleensä seuraavaksi päiväksi, mutta sinnekin pitää ajaa työpäivän aikana ja aina noissa korjauksia rahaa menee se 50 – 200 euroa. Maanantaina pitäisi taas alkaa palkkatyö metsurina.
Joo, en ala virittämään. Tämä jää nyt varaosiksi, on jo kahvasta otettu se yksi muoviosa, joka uudemmasta halkesi, kun vaijeri oli jäässä ja etusormessa liikaa momenttia. Voi olla että laitan tämänkin kuntoon, joskus mutta eikös se niin tapaa olla että kun epämääräisiä vikoja alkaa löytymään ja raivuri kuitenkin 5 vuotta vanha, niin mitään takuuta korjauksille ei ole ja aikaa kuluu vikoja etsiessä. Jos varaosat maksaisi 50 euroa ja tietäisi että sitten toimii, niin laittaisihan tuon, mutta kun voihan tuo olla että vika ei korjaannu. Kokemusta on, että kyllä ne kuntoon saa, lopulta, ja harrastuksen piikkiin menee ainakin kulutettu aika. Tässä rassaa eniten varaosien hinnat. Mutta melko varmatoiminen raivuri ja kun tuo uudempikin alkaa olemaan valmis, saatan vielä yhden näitä hankkia tai vaihtoehtoisesti toisen huskun 555 raivurin jolla valmista jälkeä tulee nopeammin.
Tuohan on nimeltään solenoidi venttiili suoraan kääntäen ja ei ole varsinaine kaasuttimen osa. Otin kaasuttimen kokonaan irti ja ei tuo bensasihti kauhean likainen ollut. Pahvi tiiviste oli ilmeisesti liimattu, kun ei lähtenyt kuin fileeraamalla pois, tämän takia kai niitä kalvosarjoja nykysahoissa tarvii, eli kalvossa ei vikaa, mutta tiivisteen joutuu uusimaan ja walbron korjaussarja tulee hankittua.
Tätä kaasutinmallia ei Zama ole kopsannut, eli kaasutin on tosiaan kallis. Ruuvattavia 450 ja 480 malliin sopivia kaasuttimia saa reilulla kympillä ja 460 sekä 490 (mtronic mallit) walbro kaasuttimet maksaa pitkälle toista sataa. No tuo solenoidi venttiili on siedettävän hintainen, ruuvattavissa kaasuttimissa ei tuotakaan tarvi. Mutta sitten on vielä tuo kallis älylaite, jos vertaa noihin ruuvattaviin kaasutin malleihin. Onkohan kukaan vaihtanut vanhan mallin zama kaasutinta ja tavallista puolaa tuohon 460 malliin, olisi meinaan kulutuskin ehkä pienempi.
Jo löytyi netistä keskustelu tästä ongelmasta: stihl 460 bogging. Viimeinen päätelmä oli opettavainen että kun Stihlissä on tämä kaasarin likaantumis ongelma, niin husqvarna pitää hankkia. Ja ongelma oli justiinsa sama, käy hienosti kunnes kone lämpiää. Itse kokeilen putsata tuon kaasarin ensin tästä stihlistä.
https://arbtalk.co.uk/forums/topic/97091-stihl-fs460-bogging/?page=2
Tosiaan sen bensatankin korvausilma asian osasin testata, kun vastaava oli aikoinaan moottorisahassa ja oireet olivat samankaltaiset. Hyytyminen on juuri sellainen, että kone tukehtuu liian rikkaaseen seokseen. Tuo magneettiventtiilin vaihto oli ihan uusi asia, tai en muista kuulleeni. Kiitos vaan, täytyy katsella mitä uusi kaasutin maksaa tai miten se venttiilin vaihto onnistuu jne.
Tuostahan raivurin kulutuksen kasvukin on voinut johtua, kun uudemmassa kesti tankillinen vartin pitempään, mutta sekin on kyllä muuttunut ajan oloon kuluttavammaksi.
Mulla on nyt reilu tuhat tuntia sahattu Stihin 460 raivuri, joka kiertää ja vääntääkin noin 10 minuuttia ja sitten alkaa hyytymään ja sammuu kesken leikkuun. Ei ole korvausilma ongelma, pakoputkikin on hehkutettu puhtaaksi, tulppa on uusi. Sylinterissä hieman kulumaa, mäntä näyttää ihan hyvältä sekä tuo sylinterin tiiviste. Ei viitsi vaihtaa sylinteriä, kun epäilen ettei se auta, taitaa mennä varaosiksi, ostan varmaan ens talvena taas uuden, yksi toimiva 460 on ja sitäkin varten varaosat. Onko jollain vastaavaa vikaa ja helppoa korjausta siihen, esim. Jos onkin tuossa joku lämpötila-anturi tms. En ala isoon remonttiin, kun kilometrejäkin alkaa jo olemaan.
