Käyttäjän pihkatappi kirjoittamat vastaukset
-
Minä näen tämän mahdollisuutena, sellutehtaita vaan lisää meille ja uusia tuotteita ympärille. Voisihan se olla niinkin että suomalaiset osaajat tekisivät sellutehtaita rajan taakse ja joku Metso ja Valmet pärjäisi muutaman vuoden hyvin.
Jos Venäjän puuta tuotaisiin reilu sellutehtaan verran, niin eikös täällä sitten olisi tilaa vielä jollekin noista kaavailluista uusista tehtaista. Eli Kemijärvi tai joku vastaava pienempi hanke. Paha ongelma on sekin, että tukkia tulisi leimikoilta välillä hirveät määrät liikaa ja sitä ohjautuu välillä härskisti kuidun hinnalla sellutehtaalle. Eli Venäjältä tuotu kuitupuu ei välttämättä puunmyynti tiliin vaikuta, jos voidaan hakata kotimaassa tukit tukeiksi ja tuodaan puuttuva määrä kuitua ulkoa. Parempi tietysti olisi, että firmat ostaisivat tilanteen vaatiessa, vaikka kesäharvennuksia kokonaan kuiduksi ja maksaisivat järeyslisää, jolloin asiat olisivat puheissa ja käytännössä yhteneväiset. Tällainen avoimilla korteilla toimiva puukauppa olisi tervetullut piirre ja firmalle erinomainen käyntikortti.
Aika vaikea niiden Jeesin kuvien perusteella mitata puuston tilavuutta, kun hellapuuta kasvatetaan paljon alakerrassa. Metsäverkon tietojen kanssa juuri sovittiin leimikko, korjasin kuviotietoja parhaan mukaan ja kätevähän tuo on, kun toinen on reilun 600 kilometrin päässä, selata kuvioita. Mukava kun joka kuviolla joskus raivattu tai ensiharvennettu, on jo niinkuin omaa metsää kaikinpuolin ja runkokokokin motohakkuuseen käypänen. Taitaa mennä kuitenkin talvisavotaksi.
Suomen pitää ottaa raha sieltä missä se on löyhässä, eli metsistä. Valmiit konseptit toimii ja uusia tuotteita kehitetään. Tuotteiden menekin kasvu on globaalia ja kovaa. Kun nappuloita on tarpeeksi, voidaan pelastaa jopa maailmaa. Vähän sama jos ei pidä itseään kunnossa, ei voi auttaa juuri muitakaan.
Tuo on nähty, kun kunnan päättäjät esittävät säästöjä. Tärkeintä on säilyttää kaikki päälikköjen vakanssit, terveyskeskus tai hammashoito voidaan siirtää, mutta paperin pyörittäjät pitää säilyttää. Ehkä tärkeä osa ilmastonmuutoksen hallinnassa on kuntien rakenteellinen muutos. Kunnissa ei tarvitse joka asiaa hoitaa, palvelukeskukset voivat hoitaa suuren osan hallinnollisia asioista, kaikki data siirtyy sähköisesti ja kulutus on siten tuossa pientä. Jos vaihtoehtoisesti ihmisiä kuskataan autoilla eri palveluihin, siinä sitä hiilijalanjälkeä tulee.
Niinpä, usa tahkoaa rahaa öljyllä ja ottaa kohta ilmastoasiat käsittelyyn, rahaa on. Suomi ampuu itseään jalkaan ensimmäisenä ja sitten ihmetellään sivusta muiden menestystä ilmastonmuutos asioissa, meiilä ainut huoli, mistä rahat eläkkeisiin.
Tutkijat kuitenkin mieluusti antavat ymmärtää että hakkuut pitäisi vähentää puoleen. Jos tuohon lähdettäisiin, se olisi sama kuin ampuisi tahallaan itseään jalkaan. Ihan turha maksimoida täällä hiilitasetta, pitää saada sellumarkkina vetämään niin että metsänkasvatus kiinnostaa muuallakin. Kokonaisuuteen vaikutetaan parhaiten oikealla esimerkillä, ketä kiinnostaa Suomen valinnat ilmastonäkökulmasta, jos olemme kohta eun hylkiö, kun rahat on loppu.
Kun kyse on maapallon tilasta, pitäisi sopimuksia ja järkeviä päätöksiä tehdä kansakuntien välillä. Mitä hyötyä näistä kotimaisen ilmastopanelin avautumisista kokonaisuudessa on. Jos suomessa on vähempi sellutehtaita, vähentääkö se sellunkulutusta, haluammeko korvata muovia sellulla. Käykö peräti niin että kun puut ovatkin parasta ilmastolle pystyssä, lisäämme öljyn kulutusta maapallolla rajusti? Suomalaisen tutkijan vihreys ei ole mitään uutta, tutut pöllömetsät ovat tärkeämpiä kuin maapallon tila.
En tietysti ole ihan puolueeton tässä, mutta kuitenkin rehellinen.
Halssin tien varressa noita akkuja ja nauhoja näkyy olevan. Eli tuohan on pohjoista satakuntaa, lienee paikkakunnan sorkkien määrästä johtuva ilmiö, en ole muualla vastaavia metsässä nähnyt.
Itseasiassa hankintakaupassa lisät perushintaan ovat yli 5 euroa motille ja vielä kun rahat sijoittaa samalla a-lisäosuuksiin, ei tarvi noista rahoista huolta kantaa. Se on totta että tämä pienentää kuitupuun listahintaa, tai siis takaa kilpailukykyisen kuitupuun sellutehtaille.