Käyttäjän pihkatappi kirjoittamat vastaukset
-
Hankinnalla tukin hinta usein alle 2 * kuidun hinta. Eli kuidun merkitys on suurempi jo hankintamiehellä ja kun Mh tekee vielä toimituskauppaa, joidenka hintatasoista meillä ei ole tietoa, spekulaatio kannattavuudesta on joutavaa.
460 kahvan isoin kiinnitysmutteri korkkaa kyllä herkästi ja on sikäli huono. Kannattaako sitä kuitenkaan verrata toisen sahan ongelmaan, joka johtaa ilmavuotoon sylinteriin. Kahvan kiinnitysmutterin päälle voi laittaa kiepin ilmastointiteippiä tai antaa olla löysässä, ei aiheuta moottoriremonttia.
Kulutuksen kasvu on outo ilmiö. Mulla toistakymmentä ilmanputsaria ja vaihdan melko tiheään, että tuosta ei johdu. Työkaveri moittinut kanssa että vanhemmat 460 vie enempi bensaa, kun on tunteja tarpeeksi takana. Onhan tuo minunkin raivuri jo 2,5 vuotta ollut enempi vähempi käytössä, eli takuuajan sahasin lähinnä sillä. Edellisestä meni runkolaakeri heti kuukauden käytön jälkeen ja tästä uudemmasta vasta reilun kahden vuoden käytön jälkeen. Edellisestä meni myös kytkin, tässä uudemmassa ei. On noita runkolaakereita muillakin mennyt ja noissa vanhemmissa oli ilmeisesti paljonkin tuota runkolaakerin pettämistä jo takuuaikana.
Käytettävyydeltään 460 on kyllä erinomainen, tuohon kulutuksen kasvuun kun löytyisi jostain vinkkiä, niin ostaisin vielä yhden tätä mallia. Noin 55 minuuttiahan tuo tankki kestää, kun uutena menee pitkälti yli tunnin. Raivauksia olen tehnyt työkseni 80 luvulla, 90 luvulla ja nyt viimeiset 3 vuotta ja väli ajalla omissa metsissä niin, että olen sahannut joka vuosi jotain 80 luvun alusta lähtien.
Uutena Stihl 460 kulutus on siedettävä, mutta puolen vuoden käytön jälkeen hörppää jo sen 5 litraa päivässä. Kun 555 Husqvarna vie noin 4 litraa ja alaa tulee enempi, helppo päättää millä enimmäkseen sahaa. Jos tuon Stihlin kulutuksen saisi putoamaan pienellä korjauksella, käyttäisin tuota enempi, kun etusormikaasu tuntuu ergonomisemmalta.
Mulla ei ole koskaan mennyt kulmavaihde hajalle, kytkimiä taas 4 kertaa, jos ei 80 luvulla mennyt kun ei muista. Noita vanhempien huskujen kytkimen jousien katkeamisia on tapahtunut tietysti enempikin. Molemmista 460 stihleistä on mennyt runkolaakerit tai laakeri. 555 Huskun hankin viime vuoden elokuussa ja mitään ei ole vielä hajonnut, noin 500 tuntia tuossa on terä pyörinyt, kun välillä sahaan Stihlillä.
Jos naveromätästys, istutus, mahdollinen ruohous, varhaisperkaus ja taimikonhoito eivät ole liian arvokas yhdistelmä tuleviin tuottoihin verrattaessa, niin silloin on ainakin taloudellisesti järkevintä uudistaa. Ravinteisuus ja lämpösumma, juurikääpä, tuholaiset sekä vesitalouden järjestely ovat niitä perus palikoita, joilla tulevia tuottoja voi arvioida. Eteläsuomessa kannattaa useammin kuin pohjoisessa, jossa edellytykset jatkuvapeitteiseen kasvatukseen ovat muutoinkin paremmat.
Istutuksen jälkeen alle 20 vuoden odotuksella hiilinielu kuviolla on usein jo sama tai parempi, kuin alkuperäisellä puustolla. Suomessa näköpiirissä oleva ongelma on se, että ihmiset eivät halua hakkuuaukkoja ja jos tämä itsekkyys lisää tuntuvasti jatkuva peitteisiä metsiä, hiilen sidonta kääntyy meilläkin laskuun.
Samalla kun Sirpa Pietikäinen ja Heidi Hautala lentelevät ilman tunnontuskia ympäri Eurooppaa, me torjumme ilmastonmuutosta istuttamalla jalostettuja puuntaimia. Ne on nämä jokaisen yksilön arkipäiväiset ratkaisut tärkeitä, tänään reilu puolitoistatuhatta männyn paakkutaimea maahan ja uskon että jo huomenna on jo viileämpi päivä.
