Käyttäjän pihkatappi kirjoittamat vastaukset
-
Samat ajatukset raivureiden kaasukahvoista. Stihlissä ihan susi ja ei huskussakaan ole vesitiivis, vaikka tuolta osin parempi. Lunta on usein kahvan päällä hanskan peukalohangassa ja Stihlin kahvassa tuossa kohdassa on kaasuttimen turvaliipasimen tarpeettoman suuri reikä. Kahva on toisinaan täynnä neulasia ja toisinaan umpi jäässä.
Jostain kuulin, että 545 on harrastelijoille. Kytkin ja akselit ja putki kevyttä tavaraa ja eivät sitten tahdo kestää. 545 husqvarna on kevyt ja varmaan kätevä, mutta huoltopäiviä tulee tai pitääkö sahata varovasti. Huoltomiesten puheissa kytkimiä vaihdetaan tiuhaan.
555 on taas tehty ammattimaiseen työntekoon, kuluvat osat tehty mahdollisimman hyvin kestämään.
Peukalon tai kämmenen ja ranteen takia pidän ideaalisidettä oikean käden ranteen tukemiseksi. On auttanut minulla ja välillä raivaan 460:llä jos kämmen kuitenkin puutuu. Ojanvarsia jos sahaa ja oikea käsi vain sarvessa kiinni, ranteen tukiside auttaa. Myös kun pitää kaataa järeitä risuja vasten kaatosuuntaa, rungon tyviä teränpäällä vipatessa ei tukiside pitemmän päälle haittaa.
Olen huomannut, että kun säätää pieniläpimittaiseen risukkoon hieman kireämmälle säätöruuvit, niin toimii riittävän hyvin ja kulutus laskee. Tuolla säädöllä kun menee oikein järeään, missä pitää jo runkoa sahata poikki, alkaa täristämään. Noin 4 litraa päivässä menee bensaa, joskus hiukan alle ja joskus puolisen litraa yli. Ilmeisesti säädöillä saattaisi saada vielä kulutusta alaskin, mutta tuota tärinää pitää välttää. Ruuvien kääntelyä olen tehnyt pari kertaa, en ala hifistelemään, ja hiukan reilu kierros on l-ruuvi ja h-ruuvi auki, kun oli vain kierroksen niin täristi noissa sahattavissa rungoissa.
Vajaan puolen vuoden käytön jälkeen sanoisin että 555fx on paras raivuri millä olen sahannut. Tosin alle 500 tuntia käytetty, että kestävyys on vielä arvoitus. Toistaiseksi ei yhtään ongelmia sen suhteen, kerran jääti vaijeri, enkä tuota ole voidellut, tosin pahimman lumitalven aikaan tein muuta.
Täytyy varmaan hankkia vielä toinen samanlainen, Jönköpingissä näkyy olevan 650 euron hintaan, siihen tulee vielä nuo huippu valjaat. Vertaa Stihlin malliin, missä kunnon ergonomiset valjaat pitää ostaa erikseen ja hintalappu nousee huomattavasti korkeammalle ja liekkö käyttökustannuksetkin korkeammat.
Nimenomaan ojituksella paksusammalkuusikkoon avautuisi kivennäismaata ja tilaa vaikka myös lehtipuille. Raivauksilla olen pannut merkille, että ojanvarret luovat monimuotoisuutta, siellä on niitä erilaisia järeämpiä lehtpuita, kun ravinteikas maa on esillä. 200 vuotta jatkuvaa kasvatusta ilman maanpinnan rikkomista pudottaa metsän kasvun puoleen ja puulajit yhteen.
Metso suojelu on vapaaehtoinen, jos ehdot eivät miellytä niin jätät sopimuksen tekemättä. Ei taimikon perkauksella ole merkitystä suojeluun mitenkään. Taimikko jää ulkopuolelle tai ei oli sitten perattu tai ei. Lisäksi suojelualueen rajauksesta voi neuvotella, eli metsänomistajan aloitteestahan suojelua halutaankin.
Oikeastaan pitäisi kansakoulussa opettaa rahankäyttöä senverran, että ymmärtää koron merkityksen. 2800 euron arvo on 5% tuotolla 50 vuoden päästä reilut 30000 euroa, siihen taimikonhoidon kulut alkuun, jolloin harvennustulot välistä on sillä kuitattu, eikä riitäkään ja 5% tuotto ei onnistu puustolla. 3% tuotolla taitaa olla 2800 euro noin 12500 euroa 50 vuoden päästä, jolla korolla taimikonhoidon arvokin on realistista maksella kiertoajan aiemmilla tuloilla, eli harvennuksilla. Eli jos tuon taimikko metsän haluaa, niin kyllä se jotain tuottaa ja tuon taimikonhoidon hinnan merkitys tuottoon on suuri.
Tiedän että moni ei osta metsää ajatuksella, että harvennuksilla saaduilla tuloilla ja tilan arvonnousulla sekä omatoimisuudella saa reilun 5% tuoton. Moni laskee mieluummin vaikka että 10 vuoden puukauppatuloilla pitäisi kuitata tilan hinta, jonka jälkeen on reilu 20 vuotta kuluja, eikä ollenkaan tuloja. Aatteleppa ite, kun ostat 20 vuotiasta nuorta metsää, 2000 euron sijoitus tuottaa 10 vuoden välein puukauppatuloja, joka tuo noin 4% tuottoa ja koko ajan tilan arvo nousee.
Oksanen puhuu tukin hinnasta. Tukin hinta on sahalaitokselle liian suuri, kun sahataan bulkkia. Sellutehtaalla kotimaisen kuitupuun hinta ei vaikuta liian suurelta, kun tehtaita vain suurennetaan ja uusia rakennnetaan. Kemin investointikin tulee maksetuksi viidessä vuodessa uuden tehtaan kassavirralla, muutoin rakentamista ei edes suunniteltaisi.
