Käyttäjän pihkatappi kirjoittamat vastaukset
-
Tuulimyllyjä vastaan on paha taistella, markkina on mikä on. Eurooppa on omanlaisensa maailmanparannus säätiö, vähän kun kyseenalaistat olet kohta jäähyllä.
Strandin tuplahammas ja 555 Husqvarna oli viime viikon käytössä, osa kannoista 15 cm, kun kaatelin latvattomia jänkänäreitä. Haritin juuri ja teroitin alahampaankin kunnolla. Strandin terää pitäisi harittaa aika tiuhaan, kun poistuma on järeämpää, hampaat suoristuvat viikossa kelvottomiksi, terä heikkenee vähitellen eikä sitä näin ehtoopuolen puuhastelijana enää ole niin tehoahne, että hifistelisi joka päivä terän säätöä.. Täytyy skarpata vähän jatkossa, haritusta mietin metsässä tiistaista lähtien, ei ollut vain vehkeitä siihen, enkä muistanut lopulta mökin ainoaa jakoavainta reppuun laittaa.
Hienopaperin kysyntä laskee, tai on laskenut ilmeisesti pysyvästi. Kartonki ja sellu kokevat taas nousevan trendin, joskin kartonkia osataan kyllä tehdä Brasiliassakin, pitäisi sopeutua fsc-tuotantoon ja markkinaa taas olisi Euroopassa. Voihan se olla että Husumkin tuo bctp:n jostain Brasilian huudeilta fsc-sertillä varustettuna.
Bctmp tehdas, eli kemihierre. Tuota massaa käytetään paljon kartongissa ja myydään myös suoraan konsernin ulkopuolelle. Suuri osa tuotannosta laivataan Husumiin, missä on konsernilla kartonki tuotantoa. Minusta tuo Husum on erinomainen yksikkö, onkohan sekin kohta seisokissa. Seisokkien kannattavuuden suhteen tilanne on Suomessa hyvä, lomautukset toimii ja tilanne on hallittavissa ilman kohtuuttomia tappioita, Ruotsista en tiedä. Aika suuri ero siinä, että voidaan käyttää koneita kysynnän mukaan, kuin että huonossa markkinassa suljettaisiin lopullisesti.
Ruotsissa metsänomistaminen on enempi ammattimaista, jolloin metsänomistaja tietää miten taimikot pitää hoitaa koneellista hakkuuta palvellen. Suomessa metsänomistajan suoraan palkkaama metsuri saisi ohjeet metsänomistajalta ja suoraan tuettu työ ilman ohjaavaa tukirahoitusta tuottaisi energiapuu leimikoita, joita kenties hakattaisiin edelleen tukemalla korjuuyrittäjiä. Suomessa metsänhoitoa on yritetty saada ammattilaisten tehtäväksi palvelemaan teollisuuden tarpeita, koska metsänomistajien kirjava porukka ilman ohjausta tekee mitä sattuu.
Valtion kalalupiin olen sijoittanut joka vuosi. Viimeinen ateria ulkona rouvan kanssa liityikin tuohon, kun paistoin tyttären keräämät herkkutatit tervastulilla Naruskan varressa. Ohikulku matkalla oltiin ja nukuttiin jokivarressa laavussa yksi yö. Kalat hyppi virrassa harvakseltaan, mutta oma sijoitus kalalupaan ei tuottanut mitään ja rahat vain meni, verrattavissa konkurssiin, mutta ei häirinnyt yöunia.
