Käyttäjän pihkatappi kirjoittamat vastaukset
-
Hankintahintakin varsinkin kuiduilla romahti muutamassa kuukaudessa. Ihan kelpo hinta vielä verrattuna vaikka edellisen huomattavan kovan hintapiikin (2008) hintoihin. Itseasiassa hinnat ovat yhä selkeästi yli omien aikoinaan laskettujen kannattavuuslaskelmien hintojen. Viime vuonna hakattiin tuhansia motteja hieman rästejä sekä hyvän hinnan johdosta aavistushakkuin ja nyt harvennetaan metsän ehdoilla.
Akkuvarastot eivät ole yhteiskunnan rahoittamia. Verkkoyhtiö kun rakentaa maallesi väkisin, saat kertakorvauksena muutaman satasen, jolloin tuosta ei edes kannata mainita. Akkuvarastot sähköverkon kulutus huippujen tasaamisessa ovat eri yhtiöiden harjoittamaa oikeaa liiketoimintaa, jossa maanomistajakin saa kelpo korvauksen. Noihin ei yhteiskunnan tarvitse euroja laittaa siksi kun osto ja myyntitulon erotus tekee riittävän voiton. Noista liittymistä kantaverkkoon on jonkinlaista kilpailua.
Meillä on akkuvaraston vuokrasopimus ja akkuvarasto jo toiminnassa. Pienen tontin kiinteähintainen vuokra tuplasi 30 ha:n tilan tuoton. Oikeasti noissa sähköä ostetaan ja myydään joka päivä. Nuohan tasaavat sähköverkon kapasiteettia ja samalla tietysti toivottavasti jatkossa isossa mittakaavassa leikkaavat sähkön hintahuippuja pienentäen samalla omaa kannattavuuttaan.
Vuonna 2002 ostettiin metsätila 26000 eurolla. On myyty puuta sieltä 90000 euron edestä ja tilan puusto tällähetkellä 4500 m3 ja tilan arvo yli 150000 euroa. Jos tuon 26000 euroa ym tilojen ostohinnat olisi käyttänyt alle 2% asuntolainan lyhennykseen, nyt olisi pakko käydä vieraalla töissä. Sanoisin että tilojen ostoa ei vielä tuolloinkaan rajoittanut epäilys siitä että maksaisi liikaa, kyllä se epävarmuus oli perua lama-ajan korkokehityksestä, mitä tietysti oli turha huolehtia siinä ajassa, mutta kyllä se vaikutti.
Sellupuun myynti on usein pakollinen välvaihe. 25 vuotias harvennuksessa poistettava puu on kasvattanut arvoaan 10 senttiä vuodessa. 60 vuotias rehevän paikan kuusi on kasvattanut arvoaan keskimäärin 1 euron vuodessa. Mutta että noita järeitä tukkilaatuisia puita olisi edes 60 vuoden päästä mahdollisimman paljon, pitää runkolukua olla aluksi laadun varmistamiseksi ja harvennus on ennenkaikkea edellytys sille paremmalle tuotolle, eli puhutaan hoitohakkuusta.
Mhy kuitenkin välittää puuta myös Ruotsiin ja varmaan lisännyt myös omalla toiminnalla kotimaisen energiapuun käyttöä, joilla toimilla kuitupuun hintaa on saatu ainakin paikallisesti enempi kilpailun kohteeksi. Totta sielläkin olisi isot yt:t, jos metsänomistaja jäsenet lopettaisivat puukaupan teon, että edunvalvonta ja omaetu ovat hieman kilpasilla.
Usassa tehdään uusia valtavia teknologia tehtaita, Nvidia pomo sanoi ettei kohta muualta tarvitse puolijohteita tuoda. Datakeskuksia pykätään ja niihin energiaa. Kaikenmaailman yritykset haluavat osallistua markkinaan ja osallistuvat sijoittamalla tuotantolaitoksia Usaan. Luulenpa että tuota kiristys ja uhkailu diilivääntöä ei voi tehdä onnistuneesti missään muualla. Mutta ehkä kannattaisi jotain poimia, demokratiassa olemme parempia.
Liity fsc-sertiin niillä tiloilla, missä se on kivutonta. Myy noissa fsc-tiloilla puuta yläharvennuksilla jk:n lakirajoille. Muilla tiloilla työkalupakkiin enempi lannoitus ja avohakkuu, joskin noissakin jk yläharvennus voisi olla tilaisuuden tullen järkevää resurssien ja kustannusten säästämiseen. Eiköhän noilla konsteilla velat tule maksettua.
Ranelta oivaltavaa pohdintaa, hymyilytti pitkään. Lisäksi voi hitsaustaidot olla tarpeen.
Euroopassa on oltu pitkään epäreiluja joko tarkoituksella tai ilman tarkoitusta. Esimerkiksi osinkoveroista peritään monessa Euroopan maassa yli normaalin 15%, lainsäädäntöä muutetaan ja yritetään saada isoja yrityksiä milloin milläkin verukkeella maksamaan ylimääräistä, alv-vero on tullia vastaava vero monelle tuontiyhtiölle ja tuota veroa hanakasti säädetään ylöspäin.
Trumppi on ehkä epämiellyttävä kuningas, josta on mahdoton tykätä, mutta euroopan sääntelysirkus on kyllä ansainnut vastatoimia. Venäjän vastatoimia ei voi hyväksyä ollenkaan, mutta pelkästään öljyllä ja kaasulla toimeentuleva valtio on Euroopan visioissa pelkästään kärsijän roolissa, liekö tarkoituksella. Eurooppalaiset ilmaston pelastusoperaatiot yritettiin kytkeä sääntelyineen globaaliin kauppaan joka väliin, ihan niinkuin oltaisiin maailmanparannuksen osalta ylivertaisia profeettoja. No nyt seilaa ja toisinaan uppoaa kaikenmaailman tunnuksettomat laivat merillä ja eletään varovasti varautuen ja talous sakkaa, mutta sehän toisaalta on luonnon ja ilmaston osalta myönteistä.