Käyttäjän pihkatappi kirjoittamat vastaukset
-
Kahvan lämmitys painaa 200 grammaa, jos tuota ei tarvi, tuskin siitä sitä 100 euroa haluaa maksaa. Kaasutinkaan ei jäädy jos vain tuo reikä sylinteritilaan on ja ei hukuta vähänväliä sahaa lumeen.
Kyllä noita määrämitta kuituja näkee, mm. upm omilla palstoilla, olen nähnyt isoja pinoja joissa tasan saman mittaista havukuitu.
Harrastaminen on laatuaikaa. Jos teet metsätöitä arjet läpensä, et välttämättä kaipaa vinssaus savottaa talvilomaksi, mutta jos tuo tarjoaakin niitä hetkiä mistä voisi vaikka vähän maksaa. Alle sata mottia vinssailee ulkoilun riemusta. Tästä tuleekin mieleen että teräshangella kevättalvella luonnonvoimat tukisi vinssaamista kaikin puolin ja tyvien päällä voisi vaikka istua kun puu huilaa rinnettä alas.
Toissa päivänä kerättiin ajokoneella tuulenkaadot ja ajettiin osa harvennuspuista, sahasin muutaman rungon, yhdistelin muutaman kasan ja kävin kävelemässä ajokoneen edessä hangessa nuo urat läpi jotta saatiin kaikki myrskyn kaatamatkin vähillä ajoilla talteen, lunta paikoin polveen asti. Askelia tuli 18529 ja suuren osan ajasta oli moottorisaha kainalossa ja välillä metsäreppu selässä. Eikä tuo rankka päivä ollut, kevyttä puuhastelua, istuin välillä tulilla ja vaatteet pysyi kuivana. Paljon rankempaa on sahata 6 tankillista enskaa niin että puita saa vähän väliä repiä alas ja lunta tulee kokoajan niskaan ja tätähän moni kuitenkin harrastaa. Vinssaaminen on kuitenkin vähän kuin tahkon kiertoa, vailla fyysisiä ääriponnisteluja, jos lumessa kahlaamista ei sellaisena pidä. Ja onhan tuo kauko-ohjaus, että vaaratilanteita ei tarvitse kerryttää ja nopeuttaakin se huomattavasti jos yksin touhuaa. Ihminen on luotu liikkumaan, toisille itsestään selvää ja kaikille se olisi hyväksi.
Tukki kerrallaan vinssaaminen tarkoittaisi monta reissua ylös alas, mutta käytännössä voi olla ainut mahdollisuus. Onnistuu varmaan, aikaa vaan kuluu, mutta kuntoliikuntaa joka hetki ja ikimuistoinen savotta. Eli tekemään vaan.
Mulla on tuo 550xp, 5 vuotta vanha malli ja on sahattu yli 20 asteen pakkasessa pöllylumessa. Kaasuttimelle on se lämminilma reikä sylinteriltä ja teipit käynnistimen ilmanoton päälle. Tauolla saha pystyyn, kasan väliin, terän kärki maahan päin. Ei ole ollut isoja harmeja tuossa sahassa.
Stihlin 241 kaatui käynnistinlaite alas suin yks päivä hötölumeen, sammui välttömästi, mutta lähti yhdellä nyppäyksellä käyntiin. Minusta oivallinen ominaisuus, pöllylumi ei kuitenkaan tuotakaan sammuta. Automatiikkaa pitää tehdä näinkin päin, eli sammutetaan, kun käyttäjän hölmöily ylittää tolkun rajan ja uhkaa sahan toimivuutta.
Luonnonvoimien vastustaminen tai hyödyntäminen on haastavaa, kun pitää toimia luonnon asettamissa puitteissa. Jos jäätien saa tehtyä riittäväksi, vaikka se traktori ja vinssi, tai mieluiten mehtäkone jos mahdollista. Kahden motin rungon vinssaamisesta mönkijällä lumitalvena voisi kuitenkin malliksi youtube videon laittaa.
Kunto kasvaa, kun juoksee vinssiä kiinni rantapenkerettä ylös, luntakin varmaan on.. On tullut juostua tai kahlattua joskus napaa myöten useampi hankinta savotta. Joka talvi tehtiin pieni aukko, kun sillei kuulemma pärjäsi verottajan kanssa. Puita kaadettiin useita vinssauspaikkaa kohti, vinssauspaikkojakin oli tietysti useita. Meillä oli usein työnjako niinpäin, että minä juoksin vinssin puunlatvaan kiinni ja isä vinssasi. Valmetti oli kyllä usein nokka pystyssä ja joskus liukui takapyörätkin, vaikka oli ketjut, johonkin tyveen kun takapyörä viimein luisui kiinni, piti enää varoa ettei kaada traktoria. Puita vinssattiin ehkä keskimäärin 4 kpl kuljetukseen ja laitettiin osa ketjuilla lovipankkoon ja yksi tai kaksi vinssiin, vinssissä olevia pystyi välillä löysyttämään ja vinssata uudestaan lähemmäs, jos joku kohta ei oikein kulkenut, puut olivat keskimäärin alle motin kokoa. Näin siis meillä 70 – 80 luvun vaihteessa. Metsässä puita ei katkottu, vaikka se olisi ollut suht nopeakin tapa selvitä eteenpäin hankalassa paikassa, mieluumin luisti vaikka traktori puiden juurenniskoilla.. Kaiken kokemani jälkeen uskallan sanoa, että vinssaaminen kevyemmällä kalustolla vaatii tosi tarkan kaadon, jos puuta pitää vetää hiemankin sivuviistoon ja runko lumessa, taakka ei liiku mihinkään, ja vaikka ei ole luntakaan niin kaikki alikasvoskin jarruttaa kylkimyyryssä liikaa. Jos kuitenkin pitää vinssata runkoa kylkimyyryä, pistää rungon tavoite tukkimitasta poikki ja juontaa tyven erikseen. En näe vinssaamista hölmönä hommana, tietyissä paikoissa se on mahdollisuus, mutta työstä käy.
On se kyllä niinkin, että nämä on niitä lillukan varsia. Mutta jos ollaan tietynlaisessa leimikossa, että lähes joka tyvellä on lyhyt pätkä epäkuranttia, niin sitten tuolla on iso merkitys. Suurin osa männyn tyvien mutkista on 2,5 metrin korkeudella ja silloinhan 3 metrin kuitu on paikallaan.
Puhutiin siitä että 1,5 metrin lumpin jälkeen tulee tukkia ja se on aina metsänomistajalle kannattavampaa, kuin tehdä 3 metrin kuitu, johon siis menee 1,5 m tukkiainesta. Miten nämä suorittavan kuvat lähestyvät tätä ongelmaa, onko tarkoituksellista, vai eikö sitten ymmärretä koko asiaa.
Sahan moto pätkii lyhyitä lumppeja, jos asiakas näin toivoo ja se on ihan normi toimintaa. Sahafirman motot optimoivat rungon sahalle menevää tavaraa yrittäen tehdä rungoista mahdollisimman paljon tukkeja, joka korreloi suoraan sen kanssa, paljonko rungosta saa kantorahaa. Suorittavan kuvissa ei ole tukkipuita, nämä kuvat ovat pyrkimys lakaista ongelma pois, tai että vika on aina niissä puissa, joka ei ole koko totuus, tyvimutka tukkirungossa on eri asia kuin täysin vänkkyrät rungot. Laita kuva isosta männystä, jossa on tyvimutka ja kuinka se ohjeiden mukaan apteerataan, paljonko on litroja tuossa tyven 3 metrin kuitupätkässä ja jatketaan keskustelua aiheesta.
On siinä se hyvä että tukkipuuta saa edes myytyä tuolla pohjoisessa.. Taitaa korjuuolosuhde olla kaikilla Keiteleen hankinta-alueilla erinomainen, talvileimikoilta voi lähteä nyt monipuolisella matriisilla tukkia. Monet sahafirmat ostavat tukkeja tarvittaessa myös sellufirmojen korjuuohjelmasta, joissa tukkia voi olla hieman yli tarpeen.