Käyttäjän pihkatappi kirjoittamat vastaukset
-
Ai Kemijärvelläkö?
Puukauppasopimukset antaa mahdollisuuden vaihtaa apteerausohjetta ja sopimus on silloin väljä ja katkonta riippuu muuttujista, jotka eivät ole tiedossa kauppaa tehtäessä. Tosin puiden viat ovat ja niiden lumppaaminen kannattaa sopia, muutoin tulee vaikkapa tyvestä 3 m kuitu.
Noheva kuski tietää varmasti, että lumpit ovat rungon arvon suhteen metsänomistajan kannalta tärkeitä. 5 vuotta sitten sai tehdä 2 metrin kuidun vikakohdasta, se oli tietysti parempi, nykyisin lumppien pätkiminen metsään on yhä useammin kannattavaa, kun 3 metrinen kuitupölkky vie jo paljon tukkiosaa halpaan kuituun.
Tarkoitinkin, että runkohinnoittelu yleensä käytäntöön, niin spekulaatio katkonnasta loppuu. Tottakai hyvän leimikon runkohinta on huipputasoa, kun siitä kilpaillaan ja heikomman sitten heikompi. Leimikon puiden hinta on kuitenkin tarkoin tiedossa puukauppa paperia hyväksyttäessä, toisin kun nykyään voit leimikosta tehdä mitä vaan ostajan tilanteen mukaan ja runkojen katkonta muodostaa lopullisen rungon hinnan.
Mutta jos katkaisee sen 1,5 m pois tyveltä ja saakin 2 tukkipölkkyä yhden sijaan, metsänomistaja saa noin 20% enempi rahaa ja firma ehkä liikaa tukkia suhteessa kuituun ja lumppi jää metsään kaikkien harmiksi. Tätähän tämä on kokoajan, näkökulmasta riippuu ja jos ymmärtää kaikkien tarpeet, oiva ratkaisu olisi runkohinnoittelu, muu jättää paljon mahdollisuuksia spekuloinnille.
Päätehakkuulla jollain sahalaitoksella 35% parempi hinta kuusenkuidusta ja kun saat pikkutukit pois tästä kaupasta ja kuusen tukin latvaläpimitan minimiksi 15 cm, hakkuunvalvonta on turhaa. Eli kuitua hakkuussa vieroksutaan ja kun sillä kelpo hinta, mahdolliset siirtymät tukista kuituun ovat äärimmäisiä vahinkoja ja niistäkin metsänomistajaa edes hiukan hyvitetään.
Jessen syväekologia ei meille pulliaisille avaudu maanpäällisen taivalluksemme aikana. Tuholaiset on tuholaisia ja toisaalta jokaista elämää pitäisi kunniottaa, joku tämmöinen filosofia tässä voisi olla takana. Hans Lidman, ruotsalainen eräkirjailija, ruokki kämpän hiiret ja tappoiko tuo kärpäsiäkään, kuitenkin intohimoinen kalastaja. Elämänkatsomus oli syväekologinen ja tunsi syyllisyyttä lopulta myös koukuttaessaan kaloja. Kirjoitti useamman kirjan, joissa loppua kohti syväekologisuus teki lukukokemuksesta kärsimyksellisen.
Kengänpohjissa on eroja. Lumikengissäkin tietysti löytyy monenlaisia. Itsellä Uittokalustosta aikoinaan tilatut alumiinirunkoiset mallit, jotka eivät läheskään parhaat ole kenkäilyyn, mutta pienen kokonsa puolesta toimivat raivuulla. Tietyllä kelillä, sekä tarvittaessa risuja eteenkaataen, nuo helpottavat raivuussa liikkumista huomattavasti.
Aika vähän sitä lunta enää puissa olikin ja pakkasta aamusta vain 21 ja iltapäivällä 19. Hyvin toimi saha. Kahdet pitkät lämpökerraston housut ja turvahousut alakerrassa ja lämpökerraston paita, fleece ja metsurin takki yläkerrassa, rukkaset kädessä ja kypärämyssy päässä. Jalassa jotkut ruotsalaiset vuorelliset nauha turvakengät ja paksu villasukka. Suojalasit ei huurtunut, eikä tullut hiki. Oli kyllä kohtuu hyvä keli, mutta semmoista taaperrustahan se työnteko tälläkin kertaa oli, kun kengät olikin pirun liukkaat ja lunta se reilu 20 cm. 5 tankkia turruttelin energiapuita kasoille.
Puissa oleva uusi lumi on melkoinen haitta. Nyt on varmaan 25 astetta palstalla ja pöllylumi ei enää varmasti kastele, mutta sahaa pitää ylimääräisen huolella suojata ja voi paleltaakin jotain kohtaa. Rukkaset kädessä joutunee sahaamaan ja muutoinkin ylimääräinen asustus tekee liikkumisesta kankeampaa. En lähtisi edes, mutta kun on muuta asiaa tuolla suunnalla. Eli jos pudottaisi puista lumet ja olisi 10 kieppeillä pakkaset, niin sitten olisi mettäkelit työntekoon parhaimmillaan.
