Käyttäjän pihkatappi kirjoittamat vastaukset
-
Just näin. Ja kasvaa kyllä, mutta tulos ei niinkään. Maksaa veroja Suomeen ja saastuttaa ja sotkee muualla.
Kone osti ja pilkkoi Partekin, josta myi ainakin Valmetin traktorit usalaisille sekä Valmetin metsäkoneet japanilaisille ja mitähän muuta. Varmasti tiesivät mitä tekivät ja hyvin on sitten mennyt, kun näkemystä on ollut sekä rohkeutta ja rönsyt pistetty nopeasti kiertoon. Kone on yksi isänmaan toivo, vähän niinkuin mettäfirmat, tosin kaikki pörssihinnoittelultaan arvostettu kovasti kasvavina yrityksinä.
Näkyy olevan puolimetriä lunta etelässä. Minä lopetin raivuut jo vajaa kuukausi sitten. Täällä on lunta maltillisesti ja teen hankintahakkuuta hissukseen. Voi olla että olosuhde katkaisee täälläkin toimet, omat vähät raivuut teen joko hankikannolla tai kevään korvalla ohuessa sössö lumessa.
Raivurin kanssa lumi pöllyää aina enempi siellä edessä ja hihansuut ovat ongelmakohta. Ja kun lunta on puissa paljon ja poistuma pitempää, on myös näkyväisyyden kanssa ongelmia. Kuitenkin raivuritöissä harvemmin kauhean kuuma tulee ja päällä voi pitää vedenpitävää liukasta materiaalia, kuten Fristadsin takkia, joissa oivallisen kireät hihansuun läpiviennit. Kypärässä pitää olla kunnollinen niskasuoja, esim rakennusmuovista leikattu kestää vuosia. Suojalasit toimii paremmin kuin visiiri, mutta jos alkaa hikoilemaan, joutuu lasitkin poistamaan.
Moottorisahan kanssa touhutessa, kun kaadettavaa on paljon, hartioille tippuva lumi viilentää päivän mittaa liikaakin. Moottorisahan kanssa ei kovin paljon vaatteita päällä voi pitää, tai tulee hiki ja hartioiden lumikuorma on haastava. Pahinta on pikkupakkanen, eli alle 10 asteen, jolloin hakkuutyössä metsurintakin päälle ei sadeviittaa kärsisi laittaa, kun työtehoa hukkuu hikoiluun. Yksi malli on kastella aamusta paita muutama tankki sahaten, vaihtaa kuiva yläkerta, jolloin kärsii laittaa jo sen vedenpitävänkin päälle ja loppupäivä meneekin paremmin, kun ruppi on hiukan saanut kylmää ja eristävämpi vaatetus pitää olon sopivan viileänä ja hieman stabiilimpana lumikuormista huolimatta. Täytyy todeta että vaatetukset ja tuntemukset ovat yksilöllisiä juttuja, Pessinen vaihtoi varulta alushousutkin metsässä, 6 tunnin sahuulla siihen ei kuitenkaan liene tarvetta, mutta Pessinen sahasikin 50 vuotta terveenä ja pitempää päivää.
Kesällä saatiin kantorahaa, eli korvausta taimien kantamisesta. En muista, oliko kantomatka 300 metriä ja siitä yli, mistä aikapalkka alkoi juosta. Jos istuttaa sen 1200 tainta päivään, 400 metrin kantamiseen kantorinkankin kanssa menee reilu tunti, vaikka olisi melko hyvä metsätraktoriura. Sanomattakin selvää, että tuo kantaminen on rankin vaihe ja ilman sitä taimia istuttaa vastaavalla maapohjalla 1600 kappaletta, eikä tunnu raskaalta. Istutustyö ilman kantamista tuottaa noin 30 euroa tunnissa ja pumpun päälle käyvältä kantamistunnilta saa puolet tuosta ja istutuskin on loppupäivästä hitaampaa. Se on tämmöistä, kukapa noita kovin tarkoin märehtii, työmaat vaihtelee.
No mitä siinä tekstissä lukee? Mulla kuvat on suoraan kännykällä otettuna tiedostokooltaan liian suuria, enkä jaksa nykyisin noiden kanssa pelata, kun kännykän android järjestelmän kuvankäsittely ohjelmista ei ole hajuakaan ja kiinnostus aiheeseen liian pieni. Edellisen kuvan laitoin, kun sen lähetin whatsupilla perheelle ja huomasin että whatsup ilmeisesti pienenti kuvakokoa.
Joutuu nuo paikalliset olosuhteet huomioimaan. Kaksi vuotta sitten ensiharvennetulla 4 ha palalla tänään kolmas myrsky vajaan puolenvuoden sisään ja jokainen puhaltanut eri suunnalta. Tein tuossa vasta vajaa 30 mottia sieltä tuulenkaatoja ja yhtenä sahuupäivänä kaatua rysähti 150 litrainen mänty reilun 10 m/s tuulessa omia aikojaan, sopivasti suoraan kasan päälle. Tänään siellä on lunta puissa ja puuskissa (tälläkertaa idästä) yli 25 m/s. No hyvä näin, ehtii tehdä samaan savottaan uudet tuulenkaadot. Se kuitenkin selvä että joillain kuvioilla voi olla todella tärkeää tehdä ensiharvennus varhain ja suoraan tukkipuu asentoon ja odotella rauhassa. Mites tuollaiset myrskytuhopuut kannattavasti voi vieraalla teettää, tai kerätä itsekään 10 motin nökkösiä eri puutavaralajeja joka vuosi tienvarteen. Itse jätin tienvarteen hehtaarin ensiharvennuksen (lukijoiden kuvissa) , eli saan sen reilun sadan motin kaupan tuolle tilalle, muutoin tuskin vierasta ajokonetta olisi paikalle saanut.
Onkohan joku metsätöissä tänään? Täällä ei metsään ole asiaa.
Värriön yhteismetsä pyrkii tuplaamaan hiilinielua parantamalla puuston kasvuolosuhteita ja luovat täysin peitteistä metsäalaa. Menee varmuudella tavan kansalaisilla puurot ja vellit sekaisin. Ensinnäkin Lapissa on valtavat suojelualueet, siellä on tilaa eri lajien lisääntyä ja tulevissa hakkuissa noita lahopuita hieman jääkin. Toisekseen Lapin puuston kasvuolosuhteet parantuvat ja tehokkaalla metsänviljelyllä puustojen hiilen sidontaa maksimoidaan, ei ne 200 vuotiaat harvat rääseiköt enää olematonta kasvuaan lisää ja puuston kasvu on se mikä hiilidioksidia syö. 50 mottia hehtaarilla oleva vanha metsä on hiilitaseen kannalta tuhlausta ja pitäisi ilmastomuutoksen vuoksi kunnostaa mahdollisimman nopeasti tehokkaaksi hiilinieluksi.
460 stihlin laakeroinneista oli puhetta keväällä. Ensimmäinen rikko oli takuuajalla ja toinen meni omaan piikkiin, kun oli vanha raivuri. Laakerit vaihtoineen maksoi tasan 100 euroa, yhtään enempää ei yli tuhat tuntia sahattuun raivuriin kannata sijoittaa. Sittemmin tuo saha onkin siirtynyt varaosiksi, kun paksua puuta se ei jaksa enää sahata.
Varaosista kahvan pikku muoviosa on ollut tarpeen ja yksi käynnistys käpälä, eli tarpeellisia nippeleitä, lisäksi taisin tuon vaijerisarjan vaihtaa, kun liitin oli hajonnut käytössä olevasta ja varasahassa oli suht tuore vaijeri. Kulmavaihde on kallis ja se on sikäli hyvä säästää, mutta varaston nurkassa tuo koko raato on, jos mitä siitä tarvii. Se että on samoja sahoja käytössä on taloudellista ja viatkin alkaa olemaan tuttuja.
Jonkinlainen käsitys käyttötunneista kannattaa pitää yllä, ei pienet moottorit montaa tuhatta tuntia palvele tehokkaina ja jos vika tulee ehtoopuolella, voi hyvällä mielin ostaa uuden raivurin. Oman vanhan 460 laakerointi taisi olla kannattavuuden rajoilla, kun käyttötunneista ei ollut enää varmaa käsitystä.
Husqvarnan 555fx raivurista ei ole särkynyt mitään, vaikka se on matkassa kulkenut takuuajan lähes päivittäin ja sen jälkeenkin satunnaisesti ja mittarissa se tuhat tuntia varmasti on. Tätä helmeä säästelen tosi tarpeeseen.
