Käyttäjän pihkatappi kirjoittamat vastaukset
-
Eli kaveri törmäili sun puihin huolimattomuuttaan ja sinä et käynyt sanomassa, vaan jupiset jossain muilla foorumeilla ja ilmoitat työnantajalle, joka voi mainita sitten kaverille että joku huru-ukko mainitsi että oli tullut kolhuja. Eikö olisi paras sanoa suoraan kasvotusten, että tuollaista tohelointia ei suvaita. Mikä näitä ihmisiä vaivaa, höpistään facebookissa tai jossain muulla kanavalla ja sitten kun olisi mahdollisuus suoraan kasvotusten kertoa asiat, niin mietitään vain omassa päässä ja mitä lie tuumitaan. Pelottaako se kuskin reaktio, vai mitä varten toimitaan selän takana?
Näin on, vähintään yksi raivuri on melkeinpä aina metsässä. Joskus tulee illalla tieto että seuraavana päivänä on kiireellistä ennakkoraivuuta ihan muualla, eipä haittaa, nostetaan varastosta toinenkin raivuri auton perään. Kolmella raivurilla jotenkin pärjää, eikä tarvi niitä raahata sitten kesken palstalta pois, sen kun huolehtii että aamulla on vielä yksi toimiva raivuri auton perässä.
Se miksi ilmanpuhdistin on repussa johtuu minulla siitä kun raivaussaha jää useinmiten metsään. Ilmanpuhdistin kannattaa vaihtaa vähintään kerran viikossa, eikä sen takia sahaa viedä metsästä pois.
Kun viimeksi meni raivurista runkolaakerit, vara raivuri oli vajaan 200 metrin päässä, kun tuli outo kaasarivika, vara raivuri oli myös noin 200 metrin päässä. Kuka muuten vaihtaa runkolaakerit tai kaasuttimen tai kytkimen metsässä? Kulmavaihde jäi listasta, se on tietysti nohevalle metsurille repussa kevyt lisävaruste. Järki käteen, ammattilainen ei rassaa metsässä raivaussahaa kovin pitkään ja huoltokin voi kestää muutaman päivän, jolloin varasaha tarvitaan ja sama kait se on olla auton perässä. Varasahan vaihto on minulla vienyt noin 10 minuttia päivästä, varasahattomalla olisi päivä päättynyt.
Taustoista riippuu, luonnistuuko heti normaali ammattimetsurin vauhti. Voi olla lannistavaa aluksi, mutta kunto kasvaa vuosien mittaan. Hyvä perusominaisuus on ketteryys, joka edellyttää kykyä nopeisiin voimantuottoihin. Varsinaista maksimivoimaa ei juuri tarvi, kestovoimaa ja peruskuntoa ja sitä ketteryyttä lähinnä.
Ja tuo terän huoltaminen kannattaa opetella heti oikein, siinä menee aluksi aikaa, mutta se on pakollinen osattava asia. Muutoin raivurin huolto on simppeliä, mutta terän kanssa ei voi onnistua muutakuin huolellisesti harjoittelemalla. Ammattimetsurin liikkeitä ja varmuutta ei voi heti kopioida, pitää kuitenkin tietää miten tulee toimia, jolloin se palstalla oleva osaava ja opettava metsuri olisi alussa valtava apu. Paljonko tuosta sitten pitäisi tälle opettajalle tulla lisätienestiä, jos joutuu aluksi joka liikettä neuvomaan, eikä se mene kuitenkaan jakeluun. Raivuulla on opeteltava asioita tekemällä ja sitten vähitellen opeteltava sujuvampaan ja sujuvampaan rutiiniin ammattilaisen ohjeita vähitellen opiskelemalla, kerralla ei voi kaikkea opettaa tai ainakaan oppilas omaksua.
Usein verrataan puheissa omia valintoja metsäyhtiöiden tekemiin valintoihin. Jostakin luin että metsäyhtiöt pyrkivät aina turvemailla hyödyntämään alikasvosta ja sitähän me noilla ennakkoraivuilla sitten toteutamme. Metsäfirma ei voi heinätä kuusentaimikon heinittyvää nurkkaa saunalenkkinä. Valinnat poikkeavat meidän pienmetsänomistajien valinnoista, kun me voidaan jalkautua tilanteen mukaan ilman kassavirta vaikutusta. Puhumattakaan siitä miten arvokas firmalle voi olla oma kelirikko leimikon kuitupuu, joskus kannattaa harventaa ronskimmin kuin yksityisen, jolle kiertoajan tuotto kuviolle on tärkeämpää kuin puuhuolto jollekin tehtaalle.
Kuitenkin on niin että useinmiten runkomuoto paranee puun ikääntyessä, eli kartiokkuus hieman vähenee tai voimakkaampi kapeneminen on siis vanhoilla puilla korkeammalla. Voi olla että tyvi kasvaa kuitenkin ihan aina eniten lustoa, jos tietäisin varmaksi niin en ihmettelisi. Onkohan tuota joku oikein tutkinut.
Liito-oravien pesäpuut ja levähtämispaikat on yritetty saada kartoille. Jos kaikki haluaisivat nuo tietämänsä pesäpaikat julistaa ely keskuksille, olisiko paikkoja puolimiljoonaa vai jopa enempi. Paljonko pitää lukumäärä olla että suojelu status olisi perusteeton?
20 vuotta sitten kaatelin tulevan talon paikalta puita pois, omistaja oli vihreä ympätistöpuolen toimessa oleva henkilö. Tontilla oli liiturin paskoja kuulemma, mutta eipä niistä kertonut ennenkö puut oli nurin. Jostain syystä puiden kaatamisen jälkeen avautui tuosta havainnostaan, vaikka yhtään kolopuuta en kyllä nähnyt. Noita paskojahan nuo pipertäjät on kanniskellut tiettävästi toistenkin metsiin.
