Käyttäjän pihkatappi kirjoittamat vastaukset
-
Jos ollaan riittävän ajoissa risuja poistamassa, risut tulevat helposti alas ja kannotkin ovat lyhyempi. Haluaisin nähdä Arton kaatamassa kaikki suunnattuna kaatona maahan, kun ollaan 8 metrisessä mt-männikössä ensimmäistä kertaa raivaamassa, eihän nuo putoa aina vaikka kaksin käsin repii.
Taas meni hankintakaupan tilitys a-lisäosuuksiin. Joku ratas Äänekosken tehtaasta on minun, näin kun ajattelee, hankintanökkösten hinnalla ei ole valtavaa merkitystä. Kun kerryttää omaa eläketurvaa, tukee samalla teollisuutta, joka rakentaa kotimaahan.
Voi olla että suuret ikäluokat mieluusti kotiuttavat (tai kotiuttavat sukupolven vaihdoksessa) noita Metsäliiton osuuksia ja siksikin korkoa on viime vuosina nostettu ja puulaakin jäsenillehän tämä sopii.
Lyhyiden mittojen puuttuminen, joka täällä jo useaan kertaan on mainittu, on suurin syy miksi tukkilaatua siirtyy halvempiin puutavaralajeihin. Tämä korostuu, jos on noita vikoja tai puusto on lyhyttä. Toisaalta jos tukista on pulaa, ei esim ranganvaihto estä tukin tekoa. Sitten kun tukin suhteen on ylitarjontaa, pituusmittoja on vähän ja olemattomia lenkouksia tai tyvimutkia raakataan kuituun. Puukauppaa tehtäessä voi olla tukilla kova kysyntä, ostomies voi sanoa että nyt otetaan tukki tarkoin ja kun hakkuu on ajankohtainen voi suhdanne olla ihan toinen. Ihan sama kun autokaupassa sanoisi, tulen ens viikolla ostamaan tämän, maksan ehkä 10000 tai 8000 euroa suhdanteesta riippuen.
Kerros nyt, mikä se puukaupan lisäehto on, millä tukki sitten katkotaan mahdollisimman tarkoin, eikä hakkuun valvontaa katkonnan suhteen enää tarvi.
Miten mehtäukko lisäisi puukauppasopimukseen lisä ehdon, että martiisi ei rajoita hakkuussa tukkisaantoa?
Ilmeisesti mehtäukko onkin joku diplomi-insinööri. Eiköhän metsänomistajat ole keskimääräistä älykkäämpää porukkaa. Uskoisin että kysymys on lähinnä siitä, että kaupanteossa luvatut asiat eivät enää hakkuun aikana päde. Sahojen tilaukset ja tarpeet muuttuvat. Kaupateossa hoettu mantra: ”otamme tukin aina mahdollisimman tarkoin” jättää mainitsematta sen tosiasian että apteeraus ohje saattaa rajoittaa tukkisaantoa. Yksinkertainen asia siis tämäkin.
Paljonko se huippulaatu, eli 10 metriä kuitua joka puusta ja puuväli yli 2 metriä, tuottaa puukaupassa mottitaksana. Onko ero sekametsään, missä monenlaista tikkua liian pieni. 16 euroa oli tuollainen erinomainen harvennus yli 500 metrin ajomatkalla alle 150 kilometrin päässä jalostuspaikasta (keskitilavuus 100 litraa ja poistuma 80m3/ha). Huippuleimikko ei saa sille kuuluvaa hintaa, kun hintatilastoa pitää suojata ja rääseiköstä saa sitten kuin lahjana muutaman euron ylimääräistä.
Raivaussahan puikoissa pitää ajatella tiheyden lisäksi, mikä puu tuottaa hakkuukoneelle soveltuvaa ainespuuta edes ensiharvennukseen. Jos vaikka ollaan 5 metrisessä taimikossa taimikonhoidossa, ei kannata jättää kaksihaaraista koivua, mieluummin vaikka runkoluku siltä kohtaa alle tavoitteen. Mitä olen harvennuksia jäljestä päin katsellut, noita haarakoivuja jää pystyyn, eli vahinko mikä taimikonhoidossa on tehty pienentää tukkisaantoa.
Maan tapa.
Puukauppasopimuksella luvataan katkoa tukkiosa mahdollisimman tarkoin ja apti tehdään kuitenkin myöhemmin katkomaan laitosten tilanteen mukaan. Jos hakkuun valvonnassa puututaan katkontaan, lähetetään uusi apti, mikä mahdollistaa katkomaan tukkiosan mahdollisimman tarkoin tukeiksi. Tämä on se meidän tilanne puukaupassa. Oikeuslaitos on sitä mieltä että firman pitää todistaa katkonnan optimointi, jolloin tilauksien mukaan optimointia joutuu harjoittamaan riskillä ja sehän on järjetöntä. Tulee paljon lisähintaa, kun 1000 motin leimikosta maksetaan oikeudenkäyntikuluja 50000 euroa ja kun siihen ei haluta mennä, niin hakkuun valvonnassa havaitut siirtymät korvataan rahalla. Kyllä on mhyn korjuunvalvojille paljon tehtäviä tulossa, niinhän se mehtäukkokin totesi että isännät eivät edes ymmärrä asioita.