Käyttäjän pihkatappi kirjoittamat vastaukset
-
Kieltämättä Topin kommenteista heräsi ensin sellainen ajatus, että hän ei omissa metsissään tee hankintahakkuita ja näkökulma on siksi erilainen.. Lieneekö niitä omia metsiä ollenkaan. Jos palkkaat metsurin tekemään hankintaa, sitten voi olle että 15 motin päivätuotos on jokin kannattavuuden raja, mutta sittenkin kannattavuus riippuu palstasta.
Metsänomistajan laskutikku on niin monisäikeinen, että ulkopuolisen tarkka ohjeistus ilman kokonaisuuden ymmärtämistä pitää jättää omaan arvoonsa. Kannattavuutta on täysin mahdotonta laskea tarkoin, kun on paljon muuttujia, joissa on erilaisia riskejä, jolloin yleispätevän tarkan ohjeen antaja katsoo varmuudella asiaa hieman kapeasti tai ylimalkaan ja useinmiten eri vinkkelistä. Minä kuitenkin lopulta ajattelin, että Toppi halusi tuoda esille sitä minkälainen metsuri voi ensiharvennuksia järkevästi isännille tehdä, eli noita tekijöitä ei lähitulevaisuudessa ole. Metsänomistajien on entistä tärkeämpi nykytilanteessa kannattavuuden takia luoda konehakkuisiin soveltuvia puustoja.
Omasta mielestä hankintahakkaajan päivätuotos on silloin paras, kun terveys säilyy ja kunto pysyy hyvänä, eikä tämän toiminnan johdosta jää joku kannattavampi ja tärkeämpi homma tekemättä. Niin ja jos se oma työjälki on hyvä, kuten aiemmin todettua, tiliä on tulossa vielä kiertoajan tulevissa hakkuissa.
Linjayhtiöltä tuli korvaus lunastuksesta, reilu 1800 euroa, jossa omalla rivillä korkoa 560 euroa ja vielä erityiskorvaus 150 euroa. Lunastusosuus on selvä 9-lomakkeella ilmoitettava ja nuo muut rivit muu pääomatulo kolunkiin varsinaisella metsäverolomakkeella.
Semmoinen ajatus on tullut vuosien mittaan, että metsäverotus menee todennäköisesti lähes oikein, kun viitsii yrittää. Eli virheenmahdollisuus jää, mutta verotuksen tarkastuksissa on aina neuvottu hyvässä hengessä, kun tarkoitus on kuitenkin selvästi ollut tehdä oikein. Tuolla ilmoituksella tehdään meillä viime vuoden 13000 euron tuloista nolla tulos, muutaman tonnin lomakkeiden täytöstä saa sitten veronpalautuksina. Meidän kannattaisi siis vaikka teettää jollain, jos ei itse viitsisi.
Kiitos arto neuvoista. Varmaan on hivenen rikkaammalla, kuin mestarilla, kun tankki tyhjeni tuntiin ja kolmeen varttiin, toisaalta toimii omasta mielestä hyvin. Tehdas säädöllä taisi mennä reilu tunti tankkiinsa. Arton ohjeilla yritin säätää, eli ne legendaariset ohjeet, onnistui minulta lähes. Kaasuttimen toinen kurkku pitää tarkistaa, onko edelleen kertynyt töhnää. On tuossa sekin mahdollisuus, että kun ranne oli kipeä, tuli kaasutettua välillä varovaisemmin, eli jätkän veikkaus puolikaasusta voi olla myös totta, joskaan en tarkoituksella sahaa niin. 555 tarjoaa kuitenkin mahdollisuuden sahata isokin puu poikki puolikaasulla, mutta enempi se rasittaa laitetta kuin ne täsmälliset joka rungolle annostellut lähes täydet kierrokset.
Ammattiraivurit toimii kyllä pöllyävässä lumessa. Ilmanputsari voi Stihlissä jäätää, jos useampi päivä tuota hankaluutta, mutta se on helppo vaihtaa. Pahin ongelma ainakin Stihlissä on vaijerin jäätyminen, jos sahaat ensin pitkän märän syksyn kahvaa mitenkään suojaamatta ja jatkat pakkasille samalla vaijerilla, takuulla jäätyy vaijeri. Uusi vaijerisarja on paras apu, mutta lukkosulaa tai jotain vastaavaa voi hätäapuna käyttää tai jatkuvasti, jos ei viitsi vaijeria vaihtaa. Husqvarnassakin vaijerin päässä oleva suojakumi ajanoloon rikkoontuu ja ongelmat ovat samat, Huskun kahva on kosteuden ulkonapitämisen kannalta parempi kuin Stihlin.
Talvitesti pitäisi tehdä ämmiä yös käytetyillä raivureilla, kaikkihan ne uutena hyvin toimii, kunnes ovat useamman kerran metsässä kastuneet ja lopulta jäätyneet.
Harrastaminen on laatuaikaa. Jos teet metsätöitä arjet läpensä, et välttämättä kaipaa vinssaus savottaa talvilomaksi, mutta jos tuo tarjoaakin niitä hetkiä mistä voisi vaikka vähän maksaa. Alle sata mottia vinssailee ulkoilun riemusta. Tästä tuleekin mieleen että teräshangella kevättalvella luonnonvoimat tukisi vinssaamista kaikin puolin ja tyvien päällä voisi vaikka istua kun puu huilaa rinnettä alas.
Toissa päivänä kerättiin ajokoneella tuulenkaadot ja ajettiin osa harvennuspuista, sahasin muutaman rungon, yhdistelin muutaman kasan ja kävin kävelemässä ajokoneen edessä hangessa nuo urat läpi jotta saatiin kaikki myrskyn kaatamatkin vähillä ajoilla talteen, lunta paikoin polveen asti. Askelia tuli 18529 ja suuren osan ajasta oli moottorisaha kainalossa ja välillä metsäreppu selässä. Eikä tuo rankka päivä ollut, kevyttä puuhastelua, istuin välillä tulilla ja vaatteet pysyi kuivana. Paljon rankempaa on sahata 6 tankillista enskaa niin että puita saa vähän väliä repiä alas ja lunta tulee kokoajan niskaan ja tätähän moni kuitenkin harrastaa. Vinssaaminen on kuitenkin vähän kuin tahkon kiertoa, vailla fyysisiä ääriponnisteluja, jos lumessa kahlaamista ei sellaisena pidä. Ja onhan tuo kauko-ohjaus, että vaaratilanteita ei tarvitse kerryttää ja nopeuttaakin se huomattavasti jos yksin touhuaa. Ihminen on luotu liikkumaan, toisille itsestään selvää ja kaikille se olisi hyväksi.
Mulla on tuo 550xp, 5 vuotta vanha malli ja on sahattu yli 20 asteen pakkasessa pöllylumessa. Kaasuttimelle on se lämminilma reikä sylinteriltä ja teipit käynnistimen ilmanoton päälle. Tauolla saha pystyyn, kasan väliin, terän kärki maahan päin. Ei ole ollut isoja harmeja tuossa sahassa.
Stihlin 241 kaatui käynnistinlaite alas suin yks päivä hötölumeen, sammui välttömästi, mutta lähti yhdellä nyppäyksellä käyntiin. Minusta oivallinen ominaisuus, pöllylumi ei kuitenkaan tuotakaan sammuta. Automatiikkaa pitää tehdä näinkin päin, eli sammutetaan, kun käyttäjän hölmöily ylittää tolkun rajan ja uhkaa sahan toimivuutta.
Luonnonvoimien vastustaminen tai hyödyntäminen on haastavaa, kun pitää toimia luonnon asettamissa puitteissa. Jos jäätien saa tehtyä riittäväksi, vaikka se traktori ja vinssi, tai mieluiten mehtäkone jos mahdollista. Kahden motin rungon vinssaamisesta mönkijällä lumitalvena voisi kuitenkin malliksi youtube videon laittaa.
