Käyttäjän pihkatappi kirjoittamat vastaukset
-
Kunto kasvaa, kun juoksee vinssiä kiinni rantapenkerettä ylös, luntakin varmaan on.. On tullut juostua tai kahlattua joskus napaa myöten useampi hankinta savotta. Joka talvi tehtiin pieni aukko, kun sillei kuulemma pärjäsi verottajan kanssa. Puita kaadettiin useita vinssauspaikkaa kohti, vinssauspaikkojakin oli tietysti useita. Meillä oli usein työnjako niinpäin, että minä juoksin vinssin puunlatvaan kiinni ja isä vinssasi. Valmetti oli kyllä usein nokka pystyssä ja joskus liukui takapyörätkin, vaikka oli ketjut, johonkin tyveen kun takapyörä viimein luisui kiinni, piti enää varoa ettei kaada traktoria. Puita vinssattiin ehkä keskimäärin 4 kpl kuljetukseen ja laitettiin osa ketjuilla lovipankkoon ja yksi tai kaksi vinssiin, vinssissä olevia pystyi välillä löysyttämään ja vinssata uudestaan lähemmäs, jos joku kohta ei oikein kulkenut, puut olivat keskimäärin alle motin kokoa. Näin siis meillä 70 – 80 luvun vaihteessa. Metsässä puita ei katkottu, vaikka se olisi ollut suht nopeakin tapa selvitä eteenpäin hankalassa paikassa, mieluumin luisti vaikka traktori puiden juurenniskoilla.. Kaiken kokemani jälkeen uskallan sanoa, että vinssaaminen kevyemmällä kalustolla vaatii tosi tarkan kaadon, jos puuta pitää vetää hiemankin sivuviistoon ja runko lumessa, taakka ei liiku mihinkään, ja vaikka ei ole luntakaan niin kaikki alikasvoskin jarruttaa kylkimyyryssä liikaa. Jos kuitenkin pitää vinssata runkoa kylkimyyryä, pistää rungon tavoite tukkimitasta poikki ja juontaa tyven erikseen. En näe vinssaamista hölmönä hommana, tietyissä paikoissa se on mahdollisuus, mutta työstä käy.
On se kyllä niinkin, että nämä on niitä lillukan varsia. Mutta jos ollaan tietynlaisessa leimikossa, että lähes joka tyvellä on lyhyt pätkä epäkuranttia, niin sitten tuolla on iso merkitys. Suurin osa männyn tyvien mutkista on 2,5 metrin korkeudella ja silloinhan 3 metrin kuitu on paikallaan.
Puhutiin siitä että 1,5 metrin lumpin jälkeen tulee tukkia ja se on aina metsänomistajalle kannattavampaa, kuin tehdä 3 metrin kuitu, johon siis menee 1,5 m tukkiainesta. Miten nämä suorittavan kuvat lähestyvät tätä ongelmaa, onko tarkoituksellista, vai eikö sitten ymmärretä koko asiaa.
Sahan moto pätkii lyhyitä lumppeja, jos asiakas näin toivoo ja se on ihan normi toimintaa. Sahafirman motot optimoivat rungon sahalle menevää tavaraa yrittäen tehdä rungoista mahdollisimman paljon tukkeja, joka korreloi suoraan sen kanssa, paljonko rungosta saa kantorahaa. Suorittavan kuvissa ei ole tukkipuita, nämä kuvat ovat pyrkimys lakaista ongelma pois, tai että vika on aina niissä puissa, joka ei ole koko totuus, tyvimutka tukkirungossa on eri asia kuin täysin vänkkyrät rungot. Laita kuva isosta männystä, jossa on tyvimutka ja kuinka se ohjeiden mukaan apteerataan, paljonko on litroja tuossa tyven 3 metrin kuitupätkässä ja jatketaan keskustelua aiheesta.
On siinä se hyvä että tukkipuuta saa edes myytyä tuolla pohjoisessa.. Taitaa korjuuolosuhde olla kaikilla Keiteleen hankinta-alueilla erinomainen, talvileimikoilta voi lähteä nyt monipuolisella matriisilla tukkia. Monet sahafirmat ostavat tukkeja tarvittaessa myös sellufirmojen korjuuohjelmasta, joissa tukkia voi olla hieman yli tarpeen.
Puukauppasopimukset antaa mahdollisuuden vaihtaa apteerausohjetta ja sopimus on silloin väljä ja katkonta riippuu muuttujista, jotka eivät ole tiedossa kauppaa tehtäessä. Tosin puiden viat ovat ja niiden lumppaaminen kannattaa sopia, muutoin tulee vaikkapa tyvestä 3 m kuitu.
Noheva kuski tietää varmasti, että lumpit ovat rungon arvon suhteen metsänomistajan kannalta tärkeitä. 5 vuotta sitten sai tehdä 2 metrin kuidun vikakohdasta, se oli tietysti parempi, nykyisin lumppien pätkiminen metsään on yhä useammin kannattavaa, kun 3 metrinen kuitupölkky vie jo paljon tukkiosaa halpaan kuituun.
Tarkoitinkin, että runkohinnoittelu yleensä käytäntöön, niin spekulaatio katkonnasta loppuu. Tottakai hyvän leimikon runkohinta on huipputasoa, kun siitä kilpaillaan ja heikomman sitten heikompi. Leimikon puiden hinta on kuitenkin tarkoin tiedossa puukauppa paperia hyväksyttäessä, toisin kun nykyään voit leimikosta tehdä mitä vaan ostajan tilanteen mukaan ja runkojen katkonta muodostaa lopullisen rungon hinnan.
Mutta jos katkaisee sen 1,5 m pois tyveltä ja saakin 2 tukkipölkkyä yhden sijaan, metsänomistaja saa noin 20% enempi rahaa ja firma ehkä liikaa tukkia suhteessa kuituun ja lumppi jää metsään kaikkien harmiksi. Tätähän tämä on kokoajan, näkökulmasta riippuu ja jos ymmärtää kaikkien tarpeet, oiva ratkaisu olisi runkohinnoittelu, muu jättää paljon mahdollisuuksia spekuloinnille.
Päätehakkuulla jollain sahalaitoksella 35% parempi hinta kuusenkuidusta ja kun saat pikkutukit pois tästä kaupasta ja kuusen tukin latvaläpimitan minimiksi 15 cm, hakkuunvalvonta on turhaa. Eli kuitua hakkuussa vieroksutaan ja kun sillä kelpo hinta, mahdolliset siirtymät tukista kuituun ovat äärimmäisiä vahinkoja ja niistäkin metsänomistajaa edes hiukan hyvitetään.
Jessen syväekologia ei meille pulliaisille avaudu maanpäällisen taivalluksemme aikana. Tuholaiset on tuholaisia ja toisaalta jokaista elämää pitäisi kunniottaa, joku tämmöinen filosofia tässä voisi olla takana. Hans Lidman, ruotsalainen eräkirjailija, ruokki kämpän hiiret ja tappoiko tuo kärpäsiäkään, kuitenkin intohimoinen kalastaja. Elämänkatsomus oli syväekologinen ja tunsi syyllisyyttä lopulta myös koukuttaessaan kaloja. Kirjoitti useamman kirjan, joissa loppua kohti syväekologisuus teki lukukokemuksesta kärsimyksellisen.
