Käyttäjän pihkatappi kirjoittamat vastaukset
-
Hieman isompi hiilinielu on metsätila, kun ei tuhlaa alaa nyt tien pohjaksi. Tuota ei vielä laskelmissa tarkoin osaa huomioida, mutta jos puiden pystyssä pitämisestä maksetaan jatkossa hyvin, kannattaa tuotakin pohtia jos tila tiettömän taipaleen takana.
Taitaa jäädä 30% kantturoihin osakesalkun tuotto tänä vuonna, eli moni onnistui paremmin, mutta kuitenkin kymppitonni tuli arvonnousua. Jos laittaa omaan talouteen nähden suht paljon kiinni, alkaa riskien otto vähenemään ja nousumarkkinan %-tuotto pienenemään, eli pitänee olla tyytyväinen. Ja jos kauhea kiima olisi nyt kilometrin tie kunnostaa, sen saisi tehtyä pelkällä yhden vuoden finanssituotolla.s
Jos on 3000 mottia puuta tulossa myyntiin ja tien teko mietityttää, kannattaa varmaan kysyä asiaa tutulta ostomieheltäkin, jos vaikka tekevät sen tien tässä markkinatilanteessa, kun puunhintaa eivät halua nostaa.
Viime talvena oli ihan hyvät hinnat, vaikka piti talvella puut pois viedäkin.. Meillä on yhdellä tilalla 3 km välissä kylätietä, jossa on tiekunta ja siellä päätös, että puuautot ajaa vain talvella. Kuinka paljon kannattaa satsata omaan kilometrin pätkään, jossa kuitenkin nelivedolla juuri pääsee kelirikkoaikaankin läpi?
Tuossa on kaksi kurkkua, joista toiseen sitä möhnää oli kertynyt, ilmeisemmin tuo toinen kanava aukeaa kokonaan auki vain kun täydellä kaasulla kuormitetaan ja pienemmässä risukossa tuo jää välillä vain puoliksi auki. Tuon toisen kurkun läpän täydellinen aukeaminen ei tapahdu suoraan samalla akselilla millä toinen läppä avautuu, vaan se aukeaa täysin ilmeisesti moottorin imupaineella.
Normaalistihan ilmanputsariin tulee vähän tuota öljymöhnää, mutta tuossa 555fxn kaasuttimessa, saa möhnää jäämään myös tuohon toiseen kurkkuun. Kyllähän sitä ihmettelin, miten siinä voi olla niin paljon kiinteää massaa kurkun reunalla ja läpässä kiinni, eli pika analyysillä puupölyä ja öljyä.
Se palautin jousi ei toimi, kun möhnä tukkii kurkkua niin että läppä ei sulkeudu, mutta kyllä möhnä heikentää ilmavirtaakin. Ennen säätämistä kannattaa putsata kaasutinkin, jos tehdassäädöillä on sahattu rikkaalla seoksella ja välillä puolikaasulla, veikkaan että sitä möhnää tulee silläkin tavoin.
En epäile jätkän korva kuuloa, itse joudun tekemään hienosäätöä metsässä.
Tuo 555fx on haastava säädettävä, joten 10 euron säätö on hyvä tarjous. Kun saa säädöt muka hyväksi ja sitten isossa puussa hieman kaipaisi lisää voluumia, niin h-suutinta pitää kiertää vain muutama aste, voi kai sen korvallakin kuulla, mutta työn ohessa tuo hienosäädön osuminen varmistuu heti.
Tehdassäädöt ovat 555fxssä tosi rikkaalla. Kulutus laskee tuntuvasti, kun säätää Arton ohjeella ja voi olla että ei enää pätkähtele. Uutena tankki kesti tehdassäädöllä noin tunnin ja vartin ja nyt vieläkin tuhannen tunnin sahauksen jälkeen tiukemmin säädettynä noin tunnin ja kolme varttia. Säätämiseen meni oikeasti aikaa, mutta kun sai sen kohdilleen tai riittävän hyväksi, niin meisseliä ei enää tarvi. Kaasuttimen toisen kurkun läppä jumitteli kerran öljyisen möhnän takia, sitä oli oikeasti liki teelusikallinen, kaasutin pitää välillä ainakin tuolta osin putsata, mutta putsasin samalla kaasuttimen sihdin ja uteliaisuuttani purin koko kaasuttimen ja puhaltelin suuttimista pienellä paineella.
Ulkoilu virkistää aivotoimintaa.. tarkemmin kun muistelee, niin oli sitä möhnää yllättävän paljon, mutta en mitannut teelusikalla. Ja tietysti ensin luulin että vika on vaijerissa ja kun se oli ok, niin yritin säätämällä ja lopulta menin tuohon kaasuttimen putsaukseen ja löydös tietysti ilahdutti, kuten aina kun vika selviää.
Olen ollut pystymitalla ja hakannut pystymitattuja leimikoita. Puut kun oli joskus 30 metrisiä, tuntui että miten se koko puun muoto muka selviää mittaamalla d1,3 ja d6 sekä pituus. Ilmeisesti kuitenkin keskimäärin motit oli riittävän kohdillaan, noita kuitenkin mitattiin myös tarkistusmielessä tehtailla.
Nyt olisi trestima, josta saa varmaan haluttaessa varsin tarkan tuloksen, joku tuollainen kameratekniikka voisi olla ostomiehen apuväline runkohinnan selvitykseen ja samalla saisi puukauppasopimukseen melko tarkat motit. Pystymittahan oli sikäli mielekäs, että motit oli kaikille selvillä etukäteen.
Varmaan ollut 70 – 80 luvun vaihteessa. Kait jätkäkin tienasi noin 10000 markkaa kuukaudessa 80-luvulla hakkuutyössä ja bensaa paloi takuulla paljon vähempi. Mutta aika mielenkiintoista, että noilla vanhoilla moottorikelkoilla on ajettu firmalle puita ja vielä jäänyt hyvä ansio, nykyään kun ei puunajo kannata millään vehkeellä.
