Käyttäjän pihkatappi kirjoittamat vastaukset
-
Hihat kastuu kyynärpäitä myöten, vaikka sadeviitta sateen pitävä onkin. Jollakin tähän ongelmaan varmaan ratkaisu.
Dimexin sadeavohaalari on tosi väljä, jos on kylmempi keli, niin väliin menee kahdet housut ja räntä viilentää sopivasti, mutta ei kastele, mutta ei myöskään hiosta liiaksi. Lämpöisellä ilmalla kastuu sitten sisältä päin. Nämä dimexin haalarit kuluvat melko nopeasti vettä läpäiseväksi polvista, joten kannattaa uutena käyttää vain tarvittaessa.
Omissa metsissä tulee touhuttua, on hankintaa, polttopuu hommia ja raivuita sekä leimikon tekoa, istutusta jne. Jos menen sunnuntaina omaan metsään, saatan suunnitella leimikkoa ja miettiä tulevien taimikonhoitojen ajankohtaa, viivyn metsässä 3 tuntia. Pari myynnissä ollutta tilaa kävin katsomassa, onko ne metsäpäiviä, jos parissa tunnissa tilan läpi kävelee ja arvioi?
Vuosien mittaan kertyy aina ihmeteltävää.. Yksi ihmetys on tuo kantojen pituus, kun jotkut sahaa 10 cm kantoja aina ja sitten kuitenkin puolen metrin hangessa katkotaan hangen päältä. No olosuhteiden pakosta nuo pitkät kannot tulee, mutta pitkiä kantoja kuitenkin tulee. Meinaan vaan, että jos poistuma valtava runkoluvun ja läpimitan puolesta, kantojen pituudella ei myöskään pitäisi olla suurta merkitystä.
Kai sitä palkkatöissä touhutaan taas vuoden vaihteeseen, sitten hankintahakkuulle. Mulla pahin vastus puissa oleva lumi tai räntä, kun puolenmetrin hangella raivaan vain omissa metsissä, lumikengillä tai ilman, kevättalven hankikelillä ja silloin lumi toisinaan nopeuttaa työskentelyä. Metsäpäiviä tulee tänä vuonna vajaa 250, kun keskitalvella oli muuta puuhaa.
Meneeköhän nuo apteerausohjeet tukkien osalta suoraan sanomana sahalta metsäpään järjestelmään. Eli saha toivoo tiettyjä mittoja ja kun sopiva tukkileimikko tulee käsittelyyn, korjuuesimies klikkaa puutavaralajin viimeisimmät toive matriisit ja usein sen kummemmin pähkäilemättä lähettää motolle. Silloin tuo tietokone virhe olisi tavallaan oikea määritelmä. Ja kun noita 15 ja 18 sentin leimikoita puidaan ilmeisesti siirtymäajan takia miten milloinkin, järjestelmä ei tuota osaa tarkistaa, kun sitä minimiläpimitan monivalintaa tukille ei järjestelmässä ole ja korjuuesimies ei tavallisesti ristiin tarkista dataa, kun se on ollut monta vuotta turhaa. Motomies taas joutuu toteuttamaan aptia, kun tukkien minimimitta voi olla 15 tai 18.Eli uskotaan Storan selitystä, mahdollisuuksia virheeseen on tietysti paljon ja tämä on vain arvaus. Rane tämän vaihtoehdon avasi ja kuullosti järkevältä.
Mieluusti kuulisin motomiesten kommentit tästä tietokone virheestä. Onko siellä ollut robotti kuski. Ja onko normaalia että tukin minimi läpimitta vaihtelee kauppakohtaisesti.. Eli motokuski tiesi takuulla että tukkia ei tarvita ja matriisi on sen mukainen ja pulinat pois niin työt jatkuu. Se katkottavan puun läpimitta näkyy ruudulla reaaliajassa ja kuski päättää mistä katkaistaan, jos yhtäkkiä onkin minimi tukki 3 cm paksumpi jossain kaupassa, niin kuskiko vaan jatkaa kyselemättä, motokuskit ovat kuitenkin puhelimessa joka leimikon yhteydessä korjuuesimiehen kanssa. Maaseuduntulevaisuuden pitäisi asiantuntevana mediatalona selvittää asia, eikä tyytyä selvään valheeseen, vai meneekö tässäkin niin että kenen leipää syöt sen lauluja laulat.
Ms200 stihliin tilasin Ebaysta Zama-kaasuttimen, maksoi postikuluineen noin 10 euroa, tilauksen toimitukseen meni noin kuukausi, Hongkongista tuli. Moitteetta on saha toiminut tuon jälkeen, vaikka en kyllä montaa päivää ole sahaa kaasarin vaihdon jälkeen käyttänyt, niin voin suositella kun mitään ihmeellistä tuossa ei ole.
Moottorisahan kanssa tuppaa aina hiki tulemaan, mutta raivaussahan kanssa hyväjalkainen ei joudu lujille lyhyen poistuman kanssa. Reilu litra menee juotavaa 7 tunnin raivaus sahailun ohessa ja syömistä pitää säännöstellä, ettei ala lihomaan. Hakkuutöissä paino mieluumin vähän putoaa ja pitää syödä yli näläntunteen.
Ei joka päivä hiki tule, vai haihtuuko se samantien. Tänäänkin tuuli sopivasti, ettei hiki tuntunut, yksi ohut paita ja kevyt metsurintakki, niin hikoilua ei raivaustöissä juuri syksyn tuulessa tule. Tauolla taukotakki ja pipo heti päähän ja ruisleipää kahvin tai kuuman mehun kanssa. Yhdellä tauolla on banaani ja varulta on proteiinipatukoita, joita joskus otan sitten iltapäivästä, vaikka kotiinlähtiessä.
Nykyään voi olla vaikea löytää ihminen, joka haluaa oikeasti tehdä jotain. Ja jos ei ole nuorena vitsaa väännetty, metsätyöt eivät ainakaan suju.
Viime viikolla vaihdoin 2 vuotta vanhan läppäriin emolevyn, kun tietokonehuollossa sanoivat että ei voi korjata, maksoi 90 euroa se emo ja olihan se vaihto melko hankalaa. Viikonloppuna kasattiin pojalle pöytäkone osista. Astianpesukone näytti vikakoodia eilen, joka viittaisi piirilevyn releen kärähtämiseen, no pitihän se piirilevy kaivaa ulos ja tilata se 2 euron rele, taitaa viikko mennä käsin tiskaten. Näitä normi arkipuuhia tekemällä säästää satasia. Lisäksi oikeasti asioiden tekeminen on myös elämän laatua.
