Käyttäjän pihkatappi kirjoittamat vastaukset
-
Taustoista riippuu, luonnistuuko heti normaali ammattimetsurin vauhti. Voi olla lannistavaa aluksi, mutta kunto kasvaa vuosien mittaan. Hyvä perusominaisuus on ketteryys, joka edellyttää kykyä nopeisiin voimantuottoihin. Varsinaista maksimivoimaa ei juuri tarvi, kestovoimaa ja peruskuntoa ja sitä ketteryyttä lähinnä.
Ja tuo terän huoltaminen kannattaa opetella heti oikein, siinä menee aluksi aikaa, mutta se on pakollinen osattava asia. Muutoin raivurin huolto on simppeliä, mutta terän kanssa ei voi onnistua muutakuin huolellisesti harjoittelemalla. Ammattimetsurin liikkeitä ja varmuutta ei voi heti kopioida, pitää kuitenkin tietää miten tulee toimia, jolloin se palstalla oleva osaava ja opettava metsuri olisi alussa valtava apu. Paljonko tuosta sitten pitäisi tälle opettajalle tulla lisätienestiä, jos joutuu aluksi joka liikettä neuvomaan, eikä se mene kuitenkaan jakeluun. Raivuulla on opeteltava asioita tekemällä ja sitten vähitellen opeteltava sujuvampaan ja sujuvampaan rutiiniin ammattilaisen ohjeita vähitellen opiskelemalla, kerralla ei voi kaikkea opettaa tai ainakaan oppilas omaksua.
Usein verrataan puheissa omia valintoja metsäyhtiöiden tekemiin valintoihin. Jostakin luin että metsäyhtiöt pyrkivät aina turvemailla hyödyntämään alikasvosta ja sitähän me noilla ennakkoraivuilla sitten toteutamme. Metsäfirma ei voi heinätä kuusentaimikon heinittyvää nurkkaa saunalenkkinä. Valinnat poikkeavat meidän pienmetsänomistajien valinnoista, kun me voidaan jalkautua tilanteen mukaan ilman kassavirta vaikutusta. Puhumattakaan siitä miten arvokas firmalle voi olla oma kelirikko leimikon kuitupuu, joskus kannattaa harventaa ronskimmin kuin yksityisen, jolle kiertoajan tuotto kuviolle on tärkeämpää kuin puuhuolto jollekin tehtaalle.
Kuitenkin on niin että useinmiten runkomuoto paranee puun ikääntyessä, eli kartiokkuus hieman vähenee tai voimakkaampi kapeneminen on siis vanhoilla puilla korkeammalla. Voi olla että tyvi kasvaa kuitenkin ihan aina eniten lustoa, jos tietäisin varmaksi niin en ihmettelisi. Onkohan tuota joku oikein tutkinut.
Liito-oravien pesäpuut ja levähtämispaikat on yritetty saada kartoille. Jos kaikki haluaisivat nuo tietämänsä pesäpaikat julistaa ely keskuksille, olisiko paikkoja puolimiljoonaa vai jopa enempi. Paljonko pitää lukumäärä olla että suojelu status olisi perusteeton?
20 vuotta sitten kaatelin tulevan talon paikalta puita pois, omistaja oli vihreä ympätistöpuolen toimessa oleva henkilö. Tontilla oli liiturin paskoja kuulemma, mutta eipä niistä kertonut ennenkö puut oli nurin. Jostain syystä puiden kaatamisen jälkeen avautui tuosta havainnostaan, vaikka yhtään kolopuuta en kyllä nähnyt. Noita paskojahan nuo pipertäjät on kanniskellut tiettävästi toistenkin metsiin.
Siirtoistutuksena tein 0,2 ha aukon omt pohjalla. Vajaan metrin mittaisia ojanpohjan kuusia voi nyppiä keväällä sopivaan aikaan ja istutus kourukuokalla. Ei tarvinut heinätä koskaan ja taimikonhoidon tein reilun 3 mittaiseen puustoon ja yhden rauduskoivun jätin ja muutaman männyn. En laskenut kannattavuutta, mutta vesakkoakin oli tosi vähän, kun maanpinta ei taannoin talvihakkuussa vaurioitunut eikä maata muokattu muutoinkaan turhaa. Tuolla on noin 1400 kpl/ha ja ensiharvennuksessa tullee näinollen jo tukkia.
Ohjeen tähän puuhasteluun sain täältä keskustelupalstalta noin 10 vuotta sitten. En osaa suositella, mutta tämänhetkiseen tilanteeseen voi olla tyytyväinen.
Meillä on luontaiset uudistamiset Keskisuomen kivikoissa onnistuneet. Kuitenkin olen myös istuttanut ja kylvänyt mäntyjä tuolla. Kaistalehakkuu ollut aikanaan hyvä, tulee tosin pieniä kuvioita. Voi olla että nykyisin myrskyjä esiintyy enempi ja siemenpuiden kanssa menestyy kun toimii hyvien siemenvuosien mukaan.
3 kpl 460 stihlejä ollut, runkolaakerit vaihdettu kahteen ensimmäiseen ja vanhimmassa korjattu joku outo 100 euron vika. Uusin toimi kaksi tankillista ja kaasutin meni vaihtoon. Kaikesta tästä huolimatta olen tykästynyt malliin, on kepeä ja kiinnitys valjaisiin pitää sahan balanssissa. Pienen terän takia tehokkuus hieman kärsii, mutta näppäryys ja keveys toisaalta miellyttää. Tankki on hiukan pieni ja sen joutuu huomioimaan sahausjärjestyksessä, ettei lopu kaukana taukopaikasta.
Husqvarnan 555fx on tehokkuuden ja luotettavuuden suhteen parempi ja uskallan arvella että paras raivaussaha ikinä. Kiinnitys valjaisiin on minulle häiritsevä asia, kun raivuri pyrkii kampeamaan jollekin kyljelleen ja on sitten hieman pideltävä vaikka tuolla kaasukädellä, niin kyllä se pitkässä juoksussa rasittaa. Tuo kiinnitys on tietysti säädettävissä, mutta ei taida säätäminen tuota ominaisuutta poistaa. Muuta moitetta ei tuossa mallissa ole.
Näin se on, jos joutuu kasvattamaan ”varapuita” tuhojen todennäköisyyden takia, tulee vastaan kallis liian järeiden poisto raivuusahalla tai energiapuu savotta kantorahalla. Pitää valmistaa kuitenkin tuon männikön asento jo varhaisperkauksessa niin että koura mahtuu tulevassa harvennuksessa helposti jäävien puiden väliin. Ennakkoraivuu lienee melko nopea toimenpide, kun risut eivät tuolla alla juuri kasva. Visakallo lienee itse funtsinut tuon tavan männiköiden alkukasvatukseen, en ainakaan muista muualta lukeneeni.
Maaliskuun puolivälistä alkaen pelkkää ennakkoraivuuta palkkatöissä. Istutuksia luvassa heti kun taimia vain sulanut. Ostin uuden 460 stihlin ja siinä tuli nuo uudet ergonomisemmat valjaat mukana, minusta ovat Huskun valjaiden veroiset, eli valjaiden takia ei toistaiseksi kolotuksia ole tullut.
