Käyttäjän pihkatappi kirjoittamat vastaukset
-
Nordnetin rahapodissa on Timo Kujalan haastattelu. Kujala on suurmetsänomistaja ja nimenomaan metsäsijoittaja talous mielessä. Sanoisin että mies on metsävaikuttaja ja metsänomistamisen ammattilainen. Kannattaa kuunnella, vaimon kanssa kuunneltiin automatkalla ja eipä tarvinut paljon Kujalan sanomisia korjata.
Asuntolainaa voisi saada helposti, kun on vanhaa lainaa enää vajaa 1000 euroa pankissa ja vakuuksia kuitenkin tuota vasten paljon. Mutta jos haet asuntolainaa vaikka peruskorjaukseen ja ostatkin sillä rahalla metsätilan tms, niin eihän tuo ihan oikein ole, en tosin tiedä haittaisiko se ketään, mitä lainarahalla oikeasti tekee. Ja jos haet jostain muusta pankista lainaa, ei onnistu hiirellä liksuttelemalla selvittää millä korolla sitä rahaa saa.
Nordnetin laina mahdollisuus on hyvä, 0,99% korkoinen laina mahdollisuus kannattaa anoa valmiiksi, vaikka ei juuri nyt lainarahaa tarvitsisikaan. Mielestäni Nordnetin salkku on metsärahoille toinen hyvä paikka Metsäliiton lisäosuuksien rinnalle, toki vaatii enempi ponnisteluja, mutta tuo lainaraha esimerkiksi on samantien omalla tilillä kun tekee tilisiirron ja korko alkaa juosta vasta tuosta hetkestä.
Lainan hakeminen on nykyään niin vaikeaa, että mieluumin on ilman. Nordnetistä kuitenkin saa helposti lainan salkkua vastaan, jos ei isoa lainaa tarvi ja salkussa on enempi rahaa, niin 0,99% todellisella korolla saa muistaakseni noin 20% salkun osakepääomaa vasten rahaa ja tuon voi nostaa samantien muuhun käyttöön. Jos tarvii enempi rahaa, korko nousee jo lähelle kolmea prosenttia.
Luken Piri ohjeisti poistamaan rungot, joissa havaittu tauti, eli käytännössä ruskea latva. Poistamaan siksi, että nuo ovat vielä arvokkaampia, kun ei sinistäjäsieni ehdi pilata. Mietinnän paikka, ottaako tautipesäkkeen tyvitukit ja kuidut talteen, vai antaako jäädä kuivasiksi tai energiapuuksi. Jos juurikääpä leviää reilun kymmenen senttiä vuodessa enempi sillä, että tautiset puut poistaa, niin montako puuta ehtii kymmenessä vuodessa sairastua, kyseessä kuitenkin jo päätehakkuuta odottava iäkäs metsä.
Mukava kun tuli meille pienmetsänomistajille tunnustusta yllättävältä taholta. Tekstissä lähes kaikki just niinkuin asiat on. Se että nopeasti hiipuvan kysynnän takia hienopaperin teko Suomessa ajetaan alas ja panostetaan aivan uusiin tuotteisiin tai tuotantoon jonka kysyntä kasvaa, on minusta kuitenkin enempi positiivinen kuin negatiivinen asia, yritykset ovat kunnossa ja toimivat, eivätkä kaivaudu poteroihin. Markkinoiden mukaan metsäteollisuus ja metsätalouskin muuttuu.
Joillakin menee mukavuus ja kannattavuus sekaisin. 20 tuhannen investoinnin pitäisi tuoda 1000 euroa tuottoa muuttuvien kulujen jälkeen, että voitaisiin puhua investoinnin taloudellisesta kannattavuudesta. Lannoitteiden levitystä, aurausta, taimien kuljetusta, puunajoa. Kaksi ensimmäistä onkin jotenkin laskettavissa, paljonko jää viivan alle, kaksi jälkimmäistä siellä mukavuus ja harrastus sektorissa. Jos mulla olisi kotipihasta 10 kilometrin säteellä yli 300 hehtaaria metsää, ostaisin jonkun traktorin metsätalouteen osin mukavuuden vuoksi, ei tarvitse tarkoin laskea. Tuhannen euron tuotto hankintapuita ajamalla voi tulla ehkä 500 motin puunajoilla, jos omalle ajankäytölle ei laske hintaa, eli itsepetoksella.
Ei se vauhti aina tärkeintä ole. Katsokaapa vaikka kun Anastasia touhuaa itselleen majoitteita pystymetsästä tai eväitä metsässä tai Kuolan tundralla, eli youtubesta löytyy ja google haullakin ”my forest hobby”. Olen noista saanut jotain inspiraatioita ja ennenkaikkea perspektiiviä metsä päiville.
80 luvulla kuusitukin hinta oli parhaimmillaan ehkä 10% yli kuusikuidun hinnan, jolloin mahdollisimman suuri ainespuun tuottaminen oli taloudellisesti järkevin tavoite. Nyt näyttää kuusen tukki olevan halutuin tuote ja kuusikuidun tarve vain vähenee ja noiden hinnan ero on niin valtava että 80 luvulla ei sitä olisi uskonut kukaan. Eli ar:lle siitä 100 vuoden periodista oman muistin ajalta suunnitteluun vaikuttava pikku muutos, massapuun pakkotuottamisen lisäksi lainsäädäntö muutoinkin kiertoaika vaatimuksineen ja metsätalouden tuet, agraari ajan tasainen metsätulonsaanti, ryssän pelko yms ovat vaikuttaneet päätöksentekoon.
Minusta kemeratukea ei ohjelmaan kannatakaan ympätä, taimikonhoidon kustannus on työkustannus – kemeratuki ja tuon sitten käyttäjä asettaa ohjelmaan. Itse kun tekee, niin taimikonhoitokustannus vakion voi asttaa vaikka 100 euroa, joskus työllistää enempi, mutta pääsääntöisesti riittää ajoissa tehtyihin taimikonhoitoihin kemera + 100 euroa ja ei ainakaan keskimäärin vääristä kiertoajan muiden toimenpiteiden tulosta. Ja voihan tuota vakiota vaihtaa milloin vain.
