Käyttäjän pihkatappi kirjoittamat vastaukset
-
Ilmeisesti mehtäukko onkin joku diplomi-insinööri. Eiköhän metsänomistajat ole keskimääräistä älykkäämpää porukkaa. Uskoisin että kysymys on lähinnä siitä, että kaupanteossa luvatut asiat eivät enää hakkuun aikana päde. Sahojen tilaukset ja tarpeet muuttuvat. Kaupateossa hoettu mantra: ”otamme tukin aina mahdollisimman tarkoin” jättää mainitsematta sen tosiasian että apteeraus ohje saattaa rajoittaa tukkisaantoa. Yksinkertainen asia siis tämäkin.
Paljonko se huippulaatu, eli 10 metriä kuitua joka puusta ja puuväli yli 2 metriä, tuottaa puukaupassa mottitaksana. Onko ero sekametsään, missä monenlaista tikkua liian pieni. 16 euroa oli tuollainen erinomainen harvennus yli 500 metrin ajomatkalla alle 150 kilometrin päässä jalostuspaikasta (keskitilavuus 100 litraa ja poistuma 80m3/ha). Huippuleimikko ei saa sille kuuluvaa hintaa, kun hintatilastoa pitää suojata ja rääseiköstä saa sitten kuin lahjana muutaman euron ylimääräistä.
Raivaussahan puikoissa pitää ajatella tiheyden lisäksi, mikä puu tuottaa hakkuukoneelle soveltuvaa ainespuuta edes ensiharvennukseen. Jos vaikka ollaan 5 metrisessä taimikossa taimikonhoidossa, ei kannata jättää kaksihaaraista koivua, mieluummin vaikka runkoluku siltä kohtaa alle tavoitteen. Mitä olen harvennuksia jäljestä päin katsellut, noita haarakoivuja jää pystyyn, eli vahinko mikä taimikonhoidossa on tehty pienentää tukkisaantoa.
Puukauppasopimuksella luvataan katkoa tukkiosa mahdollisimman tarkoin ja apti tehdään kuitenkin myöhemmin katkomaan laitosten tilanteen mukaan. Jos hakkuun valvonnassa puututaan katkontaan, lähetetään uusi apti, mikä mahdollistaa katkomaan tukkiosan mahdollisimman tarkoin tukeiksi. Tämä on se meidän tilanne puukaupassa. Oikeuslaitos on sitä mieltä että firman pitää todistaa katkonnan optimointi, jolloin tilauksien mukaan optimointia joutuu harjoittamaan riskillä ja sehän on järjetöntä. Tulee paljon lisähintaa, kun 1000 motin leimikosta maksetaan oikeudenkäyntikuluja 50000 euroa ja kun siihen ei haluta mennä, niin hakkuun valvonnassa havaitut siirtymät korvataan rahalla. Kyllä on mhyn korjuunvalvojille paljon tehtäviä tulossa, niinhän se mehtäukkokin totesi että isännät eivät edes ymmärrä asioita.
Versowoodilla hyvä kauppatapa. Kaikki puulajin motit samalla hinnalla, sopimuksessa vielä erikseen, että pätkitään 2 – 22 metrin välille. Eli runkohinta. Sama Pölkyllä ja Metsägroupilla tietyillä asiakkailla. Ei tuo voi mahdoton tehtävä muillekaan olla ja runkohinnoittelun kova vastustus herättää epäilyksen puukaupan rehellisyydestä.
Sahalaitoksella voi olla vaikka 10 tilausta eri laaduilla ja mitoilla ja kotimaan laatua voi ajaa varastoon. Noissa 10 tilauksessa osassa aikataulu voi olla tiukka ja viivästymissakko on harmeista pienin, kun asiakas tilaa viivästymisen takia jatkossa muualta. Isäntä on tarkistamassa 5000 motin tukkileimikon katkontaa. Matriisissa on tuota kiireellistä tilausta painotettu niin, että apumittoja voi käyttää vain poikkeustapauksissa. Isäntä ihmettelee, kun kauppakirjassa pisin mitta on 52 ja latvatukki on aina 46, vaikka minimiläpimitta antaisi myöden tehdä pitempi. Isäntä sanoo, viekää koneet muualle tai hakatkaa kauppakirjan mukaan. Hakkaako moto jatkossa rungonosan matriisin mukaan, vai tehdäänkö sahan varastotilaukseen tai muihin tilauksiin sopivilla mitoilla, jotta rungon tukkiosa saadaan optimoitua. Eli sahalaitos pahimmillaan menettää asiakkaan myöhästymisen takia, kun kauppatapa on mikä on. Minusta sahalaitoksen pitäisi kertoa isännälle faktat, katkoa tilauksen mukaan ja maksaa isännälle korvaus tukin siirtymästä. Sellufirman motolla tuossa voi olla vielä hieman karumpi totuus takana.
Minulla nyt hankintatyömaana ristiin rastiin pikkutraktorilla ajeltu kuvio, jossa sekapuusto. Paljon kuusissa lahoa ja jos kaikki kolhupuut poistaisi, lakirajan alle menisi. Varmaan on rassattu tuulenkaatoja ja mitä lie ajeltu, mutta 40 vuotiaassa puustossa lahoa jo niin, että päätehakkuuta pitää alkaa suunnittelemaan. Nyt kun tuolla ei ole routaa, kokoojaura tietysti mieluumin 6 metriseksi tai useampi kokoojaura ja ajourat kantaville kohdille paikoin vaikka 15 metrin välein, valmiit jäljet on joka paikassa ja lahokuusta mistä kasoja kerryttää. Jostain syystä en mieti hetkeäkään, jätänkö alikasvoksia vaan jätän systemaattisesti sen koivun, päätehakkuuseen ei alikasvos ehdi juuri kasvaa ja ilman mäntyjä tuo ala olisikin jo päätehakkuussa.
Kyllä, näin se on. Ihmettelin miten isällä oli 40-luvulla otetussa kuvassa paljaat jalat savipellolla. Sanoi että ei niitä ainoita kenkiä kannattanut kuokkahommissa sotkea. Ja muisteli että ei tainut olla kesällä kenkiä muutenkaan. Kaikki käärmeet tietysti tapettiin siksi, kun hevoset oli kulkupelejä, lapsillahan oli aina joku työkalu kädessä millä käärmeen sai hengiltä.
Kesällä kateltiin palstan vieressä ollutta firman mäntykuitu pinoa, todella paljon oli latvoja alle 6 cm:n. Mutta tämä tietysti eriasia, kun tyveltä ottaa 5 metrin pätkän ja toinen kuitu ei ihan yhtäpitkä ole, niin tuo metri lisää latvassa ei motolla kauan kestä ja sehän lisää runkotilavuutta. Eivät varmasti mieluusti tee tai teetä puita joista nippanappa tulee se 3 metrin kuitu, mutta hankintamieshän nuo nakkelee pinoon kun tuota risua on kenttäkerroksessa yleensä ihan riittävästi.
