Käyttäjän Planter kirjoittamat vastaukset
-
Ilman lupaa on tullut kaadettua, mutta silloin on kysytty naapureilta ja kaikki ovat olleet samaa mieltä, että vältetään turhaa byrokratiaa ja nurin vaan.
Jos kuitenkin joku naapuri vastustaa, ei luvatta kannata kaataa. Naapurien kanssa ei kannata ajautua riitaan.
Naapurilta oman tontin nurmikolle kasvavat poppelin pintajuuret hoiti eräs kaveri niin, että porasi juuriin reikiä ja kaatoi glyfosaattia. Naapuri kaatoi poppelinsa, kun se yllättäen kuivui.
Ministeri yrittää helpottaa hirvenmetsästystä?
Kyllä ne tuulivoimalat joskus seisovat kovalla pakkasella, mutta ongelma on pieni jos katsotaan yhteispohjoismaista sähkömarkkinaa. Kaikkien pohjoismaiden sähköverkothan on yhdistetty toisiinsa, lisäksi on yhteys Viroon ja Venäjälle.
Tästä kokonaisuudesta kyllä löytyy säätövoimaa, vesivoimaa Norjassa, Ruotsissa, Suomessa Venäjällä ja Venäjän kaasu. Tanskan ja Norjan rannikoilla tuulee käytännössä aina. Ei ole taloudellisesti järkevää jokaisen maan pyrkiä 100% omavaraisuuteen, ainoastaan siihen, että ilman Venäjääkin tullaan toimeen, koska Putinin käsi on erotuskytkimen kahvassa.
Matalataajuisesta äänestä on vaikea kuvitella ongelmaa luonnolle. Eläinten, jotka siihen reagoisivat pitäisi olla mitoiltaan ihmistä suurempia, niitä ei juurikaan ole täällä. Norsut ja sinivaalaat kuulevat ja viestivät infraäänillä, ihmistä pienempien eläinten viestintä menee korkeampien äänien suuntaa ultraäänen puolelle.
Kasveista puut voisivat teoriassa mennä resonanssiin infraäänen aallonpituudella, puoli tai neljännesaallolla. Pieniin kasveihin ei infraäänillä voi kuvitella olevan vaikutusta.
Kaikkein pahin virhe on jos tilaa Kauppalehden ja Arvopaperilehden, lukee niitä, tekee pari onnistunutta kauppaa (vahingossa) ja luulee olevansa guru ja alkaa tehdä lisää nopeaa kauppaa.
Tein sitä joskus aikanaan puoli vuotta, kunnes tulin järkiini ja siirryin holdariksi. Se tuomittiin vanhanaikaisena, mutta on tuottanut tasaista 3-5% osinkovirtaa ja lähes koskemattoman salkun arvo näkyy 15 vuodessa nousseen 250%. Hajautettu noin kymmeneen kotimaiseen osakkeeseen. Osingot on käytetty elämiseen, eikä uudelleen sijoitettu.
Minkä ihmeen takia valtio ei suunnanut Carunan myyntiä kotimaisille piensijoittajille, olisi raha jäänyt pyörimään Suomeen ja verotkin olisi maksettu tänne. Nyt se lahjoitettiin puoleen hintaan ulkomaille. Olisin sijoittanut kuten Fortumiin aikanaan, niin, että sähkölasku kuittaantuu osingoilla.
Kun kanta kasvaa yli 2,5 / 1000 ha (60 000) haitat ovat suuremmat kuin hyödyt, mutta päättäjät ovat valinneet suuremmat haitat.
”Valtiontalouden kannalta hirvi on lähinnä haitta. Myös yhteiskuntatalouden kannalta hirven arvo on nykyisellä hirvikannalla negatiivinen.
Tarkastuksen perusteella hirvikannan vähentäminen kestävään
taloudelliseen ja ekologiseen minimikantatasoon, 60 000
eläimen talvikantaan, olisi valtiontaloudelliselta kannalta edullista.
Tällöin aiheutuneiden kustannusten vähentyminen olisi selvästi suurempi kuin hirvestä saatavien hyötyjen vähentyminen.Tarkastusvirasto katsoo, että maa- ja metsätalousministeriön tulosohjauksen perustaksi tulisi esittää nykyistä yksiselitteisempi kannanotto hirvien kokonaismäärään.
Tämän kannanoton tulisi olla lähellä kestävää minimikantaa, mitä voidaan pitää erityisesti valtiontaloudellisesta näkökulmasta perusteltuna. Tarkastusviraston näkemyksen mukaan
hirvikannan pitäminen lähellä kestävää minimikantatasoa ratkaisee
myös pääosan vahinkojen korvausongelmista, koska tällöin myös
vahinkojen määrä pysyy nykyistä huomattavasti vähäisempänä.”Ei taida hirvimäärän alarajalle 2-2,5 / 1000 ha (noin 60 000 koko maassa ?) olla mitään tieteellistä degeneroitumisperustetta, vaan saalismäärän alarajaperuste.
Suomen hirvikannaksi arvioitiin sata vuotta sitten vain muutamia kymmeniä eläimiä. Sen jälkeen se pysytteli muutamissa tuhansissa, alle 10.000 aina 1960-70 luvulle asti. ”Luontainen” kanta on varmaan alle 60 000. Saattaisi olla hyväksi vaan hirvityhjiöt, jotka sitten täyttyisivät eri suunnista tulevilla hirvillä ja sisäsiittoisuus vähenisi.
Olen muutamat kuukaudet kerännyt sukuhistoriaa yksiin kansiin ja jututtanut suvun eläkeläisistä, niitä joilla vielä muisti pelaa. Yksi terävä vanha herra oli huolestunut tietyn ihmisryhmän degeneroitumisesta. Kauhisteli erään nuoren maa/metsätilallisen tolkutonta taloudenpitoa.
Kertoili siinä, että aina on kotitilaa jäänyt pitämään heikkolahjaisin lapsi. Lahjakkaat on laitettu opintielle ja yksinkertaisin jäänyt kotitilalle. Tämä herra päätteli, että kun tämä on toistunut sukupolvesta toiseen, niin olisiko ”tyhmyys tiivistynyt” siinä sukuhaarassa?
”Planterin kaltaisen logiikan omaaville rahastoja saadaankin myytyä..”
Älä hyvä ihminen nyt nimeä logiikkaa noin, ei saada myytyä.
Meidän kannattaisi pohtia kannattako levittää tietoa, ettei metsärahastoihin kannata sijoittaa? Onko yksityisille metsänomistajille hyödyksi vai haitaksi, että rahastot ovat tulleet markkinoile? Ainakin, jos aikoo myydä metsätilan tai tiloja, niin rahastojen tulo on nostanut hintoja, mutta jos aikoo ostaa lisää, niin se on haitaksi. Mitä sitten vaikuttaa puun hintaan, kun suuria myyjiä tulee markkinoille?
Usein käy huonosti, kun ihminen suuressa viisaudessaan tekee ”kannanhoitosuunnitelman”, kun jokin laji alkaa ihmisen mielestä runsastua liikaa.
Täällä ilveskanta lähti voimakkaaseen nousuun, tehtiin ”kannanhoitosuunnitelma”, eli tappo-ohjelma. Syytä ja seurauksia ei ajateltu, lähinnä kai sitä, että nyt ne syövät kaikki metsä-ja valkohäntäkauriit, jänikset ja metsäkanalinnut.
Ilveksen on kuitenkin todettu myös saalistavan kettua ja supikoiraa ja pienempiäkin petoja, kuten näätää ja minkkiä. Kettu taas saalistaa metsäkauriin-ja valkohäntäkauriin vasoja ja supikoiraa. Kaikki vaikuttaa kaikkeen.
Ilveskannan ”hoito” muutama vuosi sitten oli varmaan yksi syy sen jälkeen tapahtuneeseen räjähdysmäiseen metsäkauriin- ja valkohäntäkauriin sekä supikoiran kannan kasvuun.
”Eliöyhteisössä suurpedon läsnäolo yleensä kasvattaa biodiversiteettiä ja tasapainottaa eri lajien yksilömäärien lukusuhteita, sillä suurempi peto säätelee pienpetojen määrää estäen niiden saalislajien liikasaalistuksen (Richie ym. 2012, Steneck 2005)”
