Käyttäjän Puu Hastelija kirjoittamat vastaukset
-
Aina välillä harjoiteltu: hirvi näkyviin ja laukauksesta liikkeelle. Ei tule liikaa hosumista.
Kai mehtäukko sentään vielä muistaa, ettei Parolan kilpeä 300m matkalta kisailtu.
Kai metsäukko tietää, että silloin sai muutaman lomapäivän, kun oli Parolan kilpi tuomisina kisoista. Ei sitä tietysti yksin voitettu. Ovat muuten ainoat isommat kisat, joissa on tullut oltua.
Tuelta kohdistuslaukaukset tulitikkuaskiin, että on ehdottoman varma ja luottavainen aseeseen ja patruunaan. (Vaikuttaa päähän tosipaikassa)
Radalla seisovat mielellään kiitettäviin, joitain kaseja voi olla. Kylmänostoja lisäksi kotona edes vähän. Tärkeintä saada rutiini, tähtäinkuva löytyy ilman etsimistä.
Liikkuvat pysyvät numeroilla. Tuolloin on riittävä varmuus tosipaikassa. Sitä paitsi itsellä ei ainakaan ikinä ole tullut tilannetta, jossa olisi joutunut ampumaan pahvihirvi etäisyydelle tai vauhtiin. Ja mikä peurajahtiin tulee, niin toivottavasti kenelläkään ei ole tarvetta koittaa ampua sitä loikkaan miltään etäiyydeltä. Eli sitä harkintaa.
Ei tarvitse kovin kummoista elokuvaa seurata, kun huomaa, miten luonto tuodaan kamera-ajoissa esiin. Ajatellaan vaikka hiljattain esitettyä Cliffhanger elokuvaa, josta ei juurikaan tarvitsisi leikellä väkivaltamelskettä pois ja kyseessä olisi puhtaasti jylhiin maisemiin keskittyvä kiipeily elokuva.
Viime yönä tuli muuten hienoa luontokuvausta ja upeita kelkka ja talvikuvia juuri noista maisemista Pitkäjärven laavulta. Anssi Viskari todellakin pani parastaan kelkkatemppuja tehdessään. Katseliko kukaan muu palstalaisista?
Joop, hyvinkin kehityskelpoisia yksilöitä? Ehkä käydä tökkimässä syyskuussa metsään, jos silloin vielä näyttävät taimilta. Siihen asti saavat kuntoutua laatikoissa, joista nyt reunat revitty pois.
EDIT
Kyseessä siis ovat reilu 2kk kellarissa viettäneet taimet. Kosteutta on ollut vielä riittävästi, valoa ja lämpöä ei. Yksittäisiä homeen sisään jääneitä kuusia oli.
Mikään ylimääräinen lapioon liittyvä ei kiinnosta. Tähän vuodenaikaan näissä sääoloissa istutus tuon kuntoluokan taimilla ei järkevää. Nyttemmin ajatuksena siis elvytetäänkö taimia laatikossa vielä hetki ja mahdollisesti myöhemmin koko levy nostettaisiin pois laatikosta valeistumaan talveksi metsänlaitaan. Vai voisiko taimet valeistua laatikossa? Tuosta sitten revittäisiin ensi keväänä taimet vakkaan, jos ovat hengissä.
Voin laittaa tilannepäivityksen taimien kuntoluokasta, jos tulee saunaa lähdettyä lämmittämään. Lähinnä kiinnostaa, miten kuusten latvukset ovat käyttäytyneet. Ovatko alkaneet avautua ja vihertyä vai pudonneet pois.
Oletteko muuten huomanneet, jos käyttää saippuanpalaa veneentappina, niin se voi yllättävän nopeasti luiskahtaa pois reijästä. Etenkin lasikuituveneessä.
Viime yönä tuli muuten mainio kotimainen ihmisen anatomiaan keskittynyt dokumentti Iskuri kanavalta. Katseliko joku?
Eli valeistutus oikein toteutettuna edellyttäisi maan muokkausta ja taimien poistoa laatikoista?
Saiskohan taimet hyppäytettyä talvesta yli, jos sateita tulisi elokuun alkupuolella, jos tuolloin menisi raapimaan metsään ja pyyhkäisisi metsän laidasta taimille laikun varjon puolelle viettävään maahan? Tällöin lumi suojaisi pitkään, vesi ei seisoisi juurella. Edellyttää tietenkin, että taimet vielä näyttävät viikon kuluttua taimilta.
Lähinnä se mietityttää ottavatko juuret kuinka tehokkaasti kiinni maahan tai muodostuuko paakuista yhtenäinen levy. Tai kaippa ne varovasti irti saisi ja kevätkosteaan maahan juurtuisivat. Ja aina voi tietty käydä kuin Vataselle ja Lavinkaiselle, että tulee pari muuttujaa.
Vaan vähän on Tolopainen luontoa seurannut, jos ei heinäkuun lopulla ole kellastuvia viljapeltoja nähnyt. Itse olen kyllä ihmetellyt, kun täällä näyttää kaurapellot muuttuvan valkoisiksi.
Jaahas, palstalla siivouspartio vienyt taas ihan asiallisetkin kommentit pois. Kiitos kuitenkin MaraKetille vinkistä, kuuklettelin tuota valeistutusta ja kyllä se johti nimimerkki Nikon kirjoitukselle. En kyllä usko, että kyseessä olisi sama kaveri, eikä ainakaan humalassa. Asiallista porukkaa.
Tuohon valeistutukseen, johon siis päädyin. Nyt laatikot olleet pari päivää avattuina ja kasteltuina koivujen varjossa. Miten tästä eteenpäin?
– Tulisiko laatikot repiä alalaidasta, (10cm korkeus) jotta taimet tuulettuisivat ja saisivat enemmän valoa?
– Peräti poistaa taimet laatikoista, missään täällä ei ole tosin kosteutta maassa ja mietityttää, jos taimet alkaisivat juurtua
– Ja viimeiseksi, koitetaanko saada taimet menemään laatikoissa vielä talven yli ja istuttaa vasta keväällä, maalaji edellyttäisi kyllä kunnon juurtumista, muuten talvi nostelee. Ja edelleen vettä ei ole luvassa.
Tuo mahdollinen taloudellinen tappio on sikäli pienempi, mitä aluksi luulin, laatikoita olikin vain 4 kuusta ja 2 mäntyä. Kuuset huomattavasti kärsineemmän näköisiä, neulaset alta harmaantuneet ja latvat valkoisia ”villalankoja”. Männyt taas keskimäärin istutusta odottavan näköisiä suurella osalla ei ole edes kasvaimia. Lisäksi löysin kellarista vuoden 2010 Vergelegen cabernet sauvignon + merlot pullon. On valitettavasti lajinsa viimeinen – kuin Nestori Miikkulainen konsanaan. Muistan toki, kun aikoinaan laitoin jokusia tuotakin lajia kehittymään, mutta luulin jo kaikkien tulleen juoduiksi. Sikäli nyt alkaa olla varmasti viimeiset hetket, tuskin tuo enää kellaroimalla paranee. Tosin alkujaan tuo oli aivan liian nuorta.
Siitä valeistutuksesta vielä, mitä se tässä tapauksessa varsinisesti olisi? Netissä oli kukkaruukkuja, varjoa ja hiekkaan hautaamisia.
Ei tuo pakastus houkuttele, luultavasti valkoiset uudet kasvaimet paleltuisivat? Lisäksi veisivät tilaa suhteettoman paljon.
Ehkä tuo välitön kuokkimisinto(?) on myös syytä unohtaa, vaikka metsässä kolistelisi yöllä, saattaa vasta päivällä tuulenhenki puhallella kipinälle lisää virtaa.
Laittakaa nyt ideoita, koitetaanko niille taimilaatikoille jotain ensiapua vai eutanasia?