Käyttäjän Puu Hastelija kirjoittamat vastaukset
-
Helteiden helpotettua ja sahdin loputtua käväisin kellarista v 2011 Lan Gran Reservan. Tuo mielyttävän tamminen ja pehmeä riojalainen – joka on oikeastaan sitä antavampaa mitä lämpimämpänä sen nauttii – paljasti kuitenkin jo eteisessä vastaan tulevia taimilaatikoita. Ei nyt mitenkään merkittäviä määriä, ehkä 7-8 kpl jo suhteellisen kevyitä valko kasvaimisia taimia sisältävää laatikkoa.
Kaivinkoneen sylinterin korvan ratkeaminen tosiaan taisi keskeyttää kevään korvalla istutus puuhastelut, nyt sekin olisi ilmeisesti taas ollut kunnossa.
Millä ideoilla kannattaisi jatkaa?
Säästää taimilaatikot juhannuskokkoon? Sännätä suurella riemulla laikuttamaan/raapimaan taimille paikkoja, vaikka sadannan vajaus on mitä on ja aukon tulenarkuus on kuin Lapualla 1976? Kantaa ja avata laatikot talon seinustalle, kastella, totuttaa valoon ja koittaa syssymmällä, jos on kosteutta? Unohtaa koko homma toistaiseksi ja alkaa suunnitella rapujuhlia. Tai eipä niitä juuri suunmiteltu ole aiemminkaan
Ei nyt sentään millään mökkilutkulla, mutta hiukka enemmän painetta ja oikea luoti, niin ihan hyvin. Eikä välttämättä 4,5mm väljyyttä. Mutta ei joka säässä.
Ei vaan ihan puhtaasti joku .308, jolle löytyy kaikkea kevyistä varmint luodeista Suomen suurriistaan ja vielä siviilikäytön ulkopuolellekin. Omistakin nurkista löytyy vielä joitain 10,1g Hammerhedejä, joilla ominaisuutena tuntui olevan, että lyijy tulee ulos toisesta reijästä ja vaippa toisesta. 1 kerran ammuin peuraa täysin luvallisella, mutta ennemmin rata/harjoituskäyttöön tarkoitetulla luodilla. Teki toki tehtävänsä, mutta oli täysin hajonnut. Luultavasti kauempaa palloniveleen osuessaan olisi voinut jäädä jo pintaan.
Koko kuparin kanssa ongelmaksi taas voi muodostua ampumamatka ja nopeus. Eli luoti ei enää jaksaisi avautua kunnolla. Itse en ole tuohon törmännyt, koska en ole kokenut tarpeelliseksi alkaa koittamaan mitään yli 300m kaatoja iltahämärässä. Lähempääkin ammuttua voi joutua etsimään, sikäli mikä tahansa koira on hyvä, kun ne normaalisti menevät ihmettelemään, mikä möykky täällä on.
Ja edelleen tuosta iltakytästä, itsellä käytössä teoriassa laiton yhdistelmä. Siihen on vaan niin vahva luotto, ettei mikään reikäkoon kasvattaminen korvaa oikeaa itseluottamusta ja varmuutta. Peura ei tiedä, puuttuiko luodista muutama joule kun selkäytimen jatke jää pois pelistä tai sydämen nurkalta pistetään läpi. Rusakkoa voi vallan mainiosti ampua päähän n. 70m asti ja siitä eteenpäin etupäähän. Tällöinkään lihaa ei mene liikaa haaskuun. Pisin kaato on sekin alle 300m, mutta tuolloin oli hyvät valaistusolot ja kettu kohteena. Tiedän hyvin pystyväni varmoihin riistalaukauksiin kyseisellä ase/patruuna yhdistelmällä tuelta aina 350m asti, mutta sitä vitutuksen määrää ei korvaa mikään, jos joutuu mitä tahansa kituvaa eläintä etsimään. Etenkin jos se lopultakin jää vielä löytymättä.
Hirvelle on sitten juurikin tuo .308 ja patruunana tuo ihan perus 12g Mega. 1x hieman viistosti ammuttu oli jäänyt vastapuolen nahkaan, mutta kylkeen ammutut ovat kyllä menneet siististi läpi. Teho riittää varmasti, tarvii vain olla riittävä varmuus, selvät sektorit, joita EI ylitetä sekä esteetön maasto. Ja riittävästi munaa olla myös ampumatta epävarmassa tai huonossa tilanteessa. Aivan liian usein joutuu kuulemaan ”Ammuin kumminkin jos vaikka….”
Gla, eikös pikajuoksijallekin pitäisi riittää pelkät piikkarit hillasuolta tanssilattialle? Mitä sitä useampia jalkineita. Luoti ratkaisee eniten, luu osumakaan ei tuota ongelmia kunnollisella luodilla. Luoti sen mukaan, mitä ollaan ampumassa tai mihin ollaan ampumassa.
Sahti on oivallista kesäjuomaa.
Kellotappa tollo joskus vaikka nokisutarin käynti. Hiasen pysähdyksestä uudelleen starttiin. Pääomaa koko kalustossa kiinn alle 10 tuhatta euroa. Ei voi pääoma- ja käyttökulujen puolesta konetyöhön verrata, mutta >90€/h mennään että heilahtaa.
” pitämällä metsässä alhaista pääomaa parhaassa arvokasvussa on tuottokin reilusti plussalla. ”
Oma talousajattelu on räikeällä törmäyskurssilla tämän perkon jatkuvan kasvatuksen kanssa. Jos metsiköstä silputaan kaikki, mikä alkaa muistuttamaan lähes tukkipuuta ja perusteluna on aika, niin silloin vaan ei ole malttia vaurastua.
60v rahatta metsätaloutta ei pysty edes harrastamaan. Itsellä rapiat 20v takana, palstoja kertynyt jo jokusia. Jaksollisesti hakkuita tehty, tuolloin tuntuu riittävän kasvua ja tuloja ja hakattavaa.
Viime talvena keräilin yhdeltä palstalta jatkuvan(?) kasvatuksen puita. Ainakin niin luulen. Osalle palstaa oli tehty aukkohakkuu joitain vuosia ennen kuin sen ostimme. (n 10v sitten) Metsäsuunnitelmassa luki hakkuu aluskasvos säästäen. Aukolla – ei kovin isolla – oli useampia saarekkeita, joissa oli reilunkin kokoista kuitupuuta. Koko tämän ajan kasvu on ollut käytännössä negatiivista. Puita on kuivunut enemmän, kuin mitä niissä on ollut kasvua. Vain muutamissa on ollut havaittavissa selkeää toipumista ja kasvun käynnistymistä. Aukkoon muokkauksen jälkeen istutettu taimikko on voimakkaassa kasvussa, elinvoimaista ja kohta käytännössä ohittaa ne metsän irvikuvapuut, joita ilmeisesti oli tarkoitus kasvattaa.
Tuo palsta ollut siis n. 10v omistuksessamme. Ensimmäisenä vuonna sinne teetettiin harvennus. Muutaman vuoden kuluttua sieltä poistettiin siemenkoivuja. Viime talvena tein osalta aluetta haapojen, tuulikaatojen ym. tiheikköjen keräilyä hankintana. Kaikki samaan kasaan energiaksi. Nyt harkinnassa päätehakkuu ja harvennus osalle kuviota, jonka jälkeen vielä jäisi n. puolet palstasta 3 kehitysluokkaan ja taimikko alue puskee voimalla kohti ensiharvennusta.
10v kulunut ja 3 tiliä tullut. 4. tili olisi puhelinsoiton päässä ja kunnon potti odottamassa vielä ennen kuin edes itsellä on 60v mittarissa. Tai sitten tekee vielä yhden harvennuksen ja jättää kunnon pölkkyjä junioreille. Ja metsä kasvaa jatkuvasti. Jaksollisena.
Niin kuin ajattelinkin. Kuultu on – vaan ei ymmärretty.
Jos tollo olisi yhtään vanhempi, niin tietäisi, ehkä jopa ymmärtäisi sanonnan ”Lapsi tuo leivän tullessaan ” merkityksen.