Käyttäjän Puuki kirjoittamat vastaukset
-
Jatkuvan kasvatuksen (tai kaksijaksoinen metsä) metsä voi olla kannattavampi suhteessa tasaikäiseen, jos alikasvos (kuusikko) on valmiina ( yli 1,3 m keskipituudeltaan), sitä on tarpeeksi paljon, puiden tilajärjestys suht. kunnossa , puusto tervettä ja kasvupaikka on sopiva. Lisäksi korjuun pitää onnistua (sopivat korjuukelit ja korjuun tekijät osaa hommansa) . Myös lämpösumma-alue vaikuttaa kiertoajan pituuteen ja arvioituun kannattavuuteen valitulla korkokannalla laskettuna.
Lidl:stä saa isoja paperipusseja (FSC-merkattuja, venäjältä puu ?) . Niitä muutama pälleekkäin.
Kulttuuri- ja urheiluministeri Sampo Terho kiteytti aika hyvin mistä tässä hässäkässä on kysymys. ( Näkyy varmaan Ruudussa.)
Kärpäsestä tehty härkänen poliittisten päämäärien takia.
Metsäteollisuus elää hyvin halpuutetun kotimaisen puun avulla. Mo:t kustantaa muiden toimijoiden hyvinvoinnin. Metsäpuolen tuet on hyvin pieniä verrattuna moniin muihin tukiin ja tuottavat moninkertaisen hyödyn tukien maksajalle kertautuvina verotuloina.
Pääkaupunkiseudulla on kuitenkin toimivampi joukkoliikenne (vaikka melko hitaasti sillä bussillakin pääsee reunoilta keskustaan) mutta haja-asutusalueilla on vähennetty joukkoliikennettä jatkuvasti.
Taimikonhoidon ja varhaishoidon kuluja voisi kyllä pienentää raivaamalla konetyöllä käytävät. Mutta silloin ei niitä käytäviä kannata istuttaa uudistusvaiheessa ollenkaan.
Halvan kuitupuun hankinta eh-metsistä vielä halvemmalla kuin nykyään ei ole mo:en etu .
Pelkkään kuusikkoon alikasvoksen saaminen ei ole helppoa, jos alikasvosta ei ole ennestään ja jolloin maaperä ei ole taimettumiskunnossa. Suojuspuuhakkuita on tehty aikoinaan melko paljon ja mm. niistä on opittu mitä alikasvoskuusikon kasvatus vaatii.
Metsänkasvatuksen kulut on nousseet huimasti suhteessa kantohintojen kehitykseen. Se on muuttanut kannattavuuttakin. Mutta muitakin keinoja laskea kustannuksia on kuin päätyä jk:n ”uudistaminen ei maksa mitään eikä taimikonhoitoa tarvita” -hokemaan, joka on lähinnä yltiöpositiivinen ajatelma. Esmes harvaan istutus ja vähemmän maanpintaa rikkova muokkaus laskee uudistuskuluja ja taimikonhoitokuluja. Tai luontaisen uudistaminen käyttäminen siellä missä se onnistuu joko viljelyn lisänä tai kokonaan, jos kasvupaikka sen sallii , jne… Kasvupaikat ja puiden kasvunopeus ym. on erilaisia joten samat ”opit” ei tietenkään sovi joka paikkaan.
Kuusen taimi juroo alkuun, ei kasva tasaisesti em. 2,85 cm /vuosi. Siitä juromisesta on päästy eroon, kun siirryttiin laikkumätästykseen ja pottitaimien käyttöön. Aikoinaan käytössä olleet avojuuritaimet oli myös hitaita kasvunsa alussa.
JS : Meinaatko että tarkoitus pyhittää keinot-tyylillä kerrotaan metsänkasvatuksen tuloksia, kun vertaat sitä sademetsien maatalouskulttuureihin ym. ? Ei siinä mitään jos halutaan kasvattaa peitteisenä esim. maiseman takia , sitä olen harrastanut itsekin. Kannattavuusvertailuissa pitäisi kuitenkin pyrkiä käyttämään todenmukaisia lukuja mahdollisista ”ylevistä päämääristä” huolimatta.
”Pääoman tuotto suhteessa riskiin on keskeistä… hehtaarikasvut jne sivuseikkoja”
Ei ne hehtaarikasvut ole sivuseikkoja pääoman tuotossa, jos kasvuerot on tarpeeksi isot. Kiertoajan 20-30 %:n kasvulisäys muuttaa aika paljon sijoitetun pääoman tuottoa. Saman tekee se, jos alaharvennusten sijaan tehdäänkin 1 yläharvennus hoidetusssa tasaikäisessä metsässä. Riskiin voi vaikuttaa mm. jättämällä liian voimakkaat harvennukset tekemättä, suosimalla sekapuustoja niille sopivilla kohteilla ja ottamalla metsänhoidossa huomioon juurilahon leviämisriskin.
N. 10 vuotta sitten tutustuin vähän tarkemmin jatkuvan kasvatuksen ja tasaikäiskasvatuksen eroihin mm. metsien kokonaiskasvun ja korjuukustannusten kannalta . Silloin k-kasvuerot vaikutti olevan keskimäärin n. 1 k-m³/ha/v tasaikäisten kohteiden hyväksi. Siksi ihmetyttää kun nykyään, kun on saatavilla entistä paremmin kasvavia siemeniä ja taimia viljelyyn, niin jossain esityksissä asia on käännetty toisin päin : jk -metsät kasvaakin muka paremmin kuin tasaikäiset. Ei voi pitää yleisesti paikkaansa.
Jk:n taimien hidas alkukehitys on melko tunnettua. V. -14 ilmestyi tutkimus, jossa kuusikoissa jk-kestokoealoilta oli mitattu, että kuusitaimet kasvaa 10 cm mittaisista 1.3 m mittaisiksi keskimäärin n. 42 vuodessa. Aiemmin puheena oleessa Valkosen ym. tutkimuksessa 1.3 m kasvu kesti peräti 60 vuotta. Kuinka kauan menee luontaisella kuusella 1.3 m:stä kasvaa tukkipuuksi ? Riippuu paikasta mutta muutamia kymmeniä vuosia siinä menee. Valmiiksi erirakenteinen sekapuusto on helpompi saada kasvamaan tuottavasti . Ei liki 100 vuoden odottelulla saatavat tukkipuut ole kovin tuottavaa metsänkasvatusta.
Ei kaikilla jk-alueilla tarvitse noudattaa samaa sapluunaa, eli harventamista joka kerta 10-12 pohjapinta-alaan. Hakkuun intensiteetti tulisi riippua tavoitteesta
Olen samaa mieltä. Tavoitteista riippuu. Mutta jos on kyse metsätaloudesta sen varsinaisessa merkityksessä , niin uusien taimien tulemisen aikaansaamiseksi ja myös riittävän hakkuukertymän saamiseksi PPA pitää laskea alle entisen metsälain aikaisen harvennusten lakirajan. Kannattavuusvertailussa voitaisiin tietysti arvottaa muitakin arvoja kuin taloudellista tulosta, kuten käytännössä usein tehdäänkin. Mutta silloin on kyse vähän eri asiasta kuin tavanom. metsätalouden kannattavuusvertailusta.
Sopivimmat kohteet jk:lle kangasmailla on syntyneet yleensä tasaikäiskasvatuksen seurauksena maanmuokkauksen tuoman taimiaineksen ansiosta tai sitten luonnostaan erirakenteiset turvemaat.
Jos pyytää tarjouksen metsän liittämisestä johonkin yhteismetsään, kannattaa tila arvioida tai arvioituttaa muillakin kuin yhdellä arvioitsijalla ja selvittää arvioititapa ennakkoon. Varsinkin jos on kyseessä hyväpuustoinen tila.